Valokuva-albumin uusi ilme

Reipastuin kerrankin laittamaan vanhoja valokuvia kansioon. Äitini antoi minulle albumin, jota hän oli täytellyt elämäni alkutaipaleilta noin 12-vuotiaaksi saakka. Survoin siihen lisää kuvia hataroilta teinivuosiltani, mutta albumista loppuivat sivut kuitenkin kesken. Tämä kaikki kertonee meidän perheen suunnattomasta innosta laittaa valokuvia albumeihin.
No mutta kuitenkin ja juuri siksi, ostin uuden valokuvakansion.

Sininen.
Ei.

Joka oli vähän tylsä.

Mutta ei se mitään, sillä minähän ratkaisin asian.
Liimasin kanteen kolmea erilaista paperia erilaisin leikkauksin, painoin neljännelle musteella sanan "valokuvia" ja liimasin senkin. Lopuksi reunustin viimeisimmän paperin koristereunuksin, jota lisäsin myös kannen reunaan, ja kaksipuoliteippasin ruskeaa satiininauhaa päälle.

Aikaa tähän meni kuitenkin odotettua enemmän, koska olen paitsi laiska, liimojen piti antaa kuivua painon alla jonkin aikaa, jotta jälki ei jää ruttuiseksi.

Takapuolella läksinkin sitten hurjastelemaan. Liimasin jämäpaloja takakannen peitoksi toivoen, että ne riittävät. No eivät ne ihan joka millimetrille riittäneet, mutta onneksi oli liimattavia koristereunuksia.

Nyt kun vielä saisi ne loput valokuvat laitettua tänne...

Wong B Qsez

Pari synttärikorttia.
Veljelle tyttöystävineen.

Aika miehekästä.

Ei lainkaan miehekästä.

Loppuun laitan muutaman kuvan seikkailustamme Savonlinnassa, jossa kävimme heidän luonaan vierailulla parisen viikkoa sitten.

Kenties ankein kuva ikinä mistään.

Äskeisen kuvan ankeutta taittamaan tuikitärkeä Savonlinna-selfie.

Oli siellä se tönökin.

Käytiin tönössä peremmällä.

Siellä oli jokin ojantapainen, mikälie vallihauta.

Lopetan kuvaan huikeasta Scrabble-kamppailustamme.

Kissa pistoksissa

Sain joululahjaksi hupaisan Taito-Pirkanmaan Katti-huopaeläin-ompelupakkauksen.
Nyt jo sain aikaiseksi tehdä sen.

Apukatti.

Seurasin ohjeita mielestäni tarkasti, mutta tietty matkaan mahtui mutkia.
En esimerkiksi tajunnut, että pakkauksessa ollut huopa piti kääntää kaksinkerroin, jolloin siitä saa mirrin molemmat puolikkaat.

Tässä vaiheessa joku fiksumpi olisi kenties huomannut, että ompelee vain yhtä huopaa.

Saatoin muutaman epäsivistyneen ilmaisun päästää.
Ja sitten ostin lisää mustaa huopaa.
Ja tein saman homman toiseen kertaan, tällä kertaa kahdella huovalla.

Toinen apukatti.
Apukateista ei muuten sitten ole mitään hyötyä.

Lopulta sain kuitenkin kissan ommeltua umpeen ja täytettyä, jolloin saatoin aloittaa iloittelun, eli kirjomisen.
En olekaan koskaan sellaista tehnyt, joten uusien pistojen opettelu oli ihan hauskaa.

Kissa ikkunalla.

Toisin kuin oikea kissa, huopakissa on hiljaa eikä riko mitään.
Sanoisin, että tuotekehittely on oikein onnistunutta.

Kumpi on huopaa, kumpi on karvaa?
Kuka arvaa?

Uh-oh, spaghetti-o's!

Eikö olekin ärsyttävää, kun spagetit ryllivät pitkin hyllyjä keittiönkaapissa?

No onhan se.

Tässä siis tosi käytännölliset ohjeet siihen, miten ne saa somasti pysymään paikoillaan.

1. Osta purkki Pringlesejä ja syö se tyhjäksi.

2. Pese ja kuivaa purkki ja päällystä se jollain kivalla.
Itse käytin Docraftsin Tilly Daydream -itsekiinnittyvää liimakangasta.

3. Varo ruttuja. Niitä tulee silti. 

Mittaukset ja etenkin sijoittaminen kannattaa suorittaa tarkasti, vaikka esim. mattoveitsellä saakin ylimääräiset helposti lopuksi pois.

4. Valitse jokin uudennäköinen pinta, jolle kirjoittaa purtilon sisältö.

Käytin jotain Tigeristä ostettua itsekiinnittyvää liimakangasta, tässä kuvattuna nurjalta puolelta leivinpaperimallin kanssa. Leivinpaperimallin piirsin läpi tuollaisesta Tilly-kankaan kuusikulmiosta.

5. Kirjoita uudennäköiseen pintaan purtilon sisältö ja kiinnitä se.

Täytä spageteilla.

Helppo bolero numero kaksi, alaotsikko "Serkulle kans"

Serkkuni pyysi, että tekisin hänellekin tällaisen boleron.

No eipä siinä, minähän tein.

Ainoa ero omaani nähden tässä on se, että tein selkäkappaleesta kapeamman ja näin ollen toivottavasti istuvamman, tuo minun tuppaa vähän valahtelemaan olkapäiltä.
Lisäksi tässä on glitteriä myös hihoissa, siinä kun minun on hillitysti kimalteleva vain selästä.
Käytin Red Heartin Softia ja Novitan Sädettä, molempia meni vajaa kaksi kerää.

Yksinkertaisuudessaan bolero siis toteutetaan siten, että ensin tehdään sopivan kokoinen neliö tai suorakaide selkäkappaleeksi, ja sitten poimitaan reunoilta silmukat hihoja varten.

Esimerkiksi tässä keskikokoiselle naiselle menevässä kappaleessa tein 53 aloitussilmukkaa ja neuloin sileää neulosta 64 kerrosta.

Tällöin hihoja varten jäi poimittavaksi 32 silmukkaa, jota tein suljettuna neuleena 75 kerrosta oikeaa neulosta. Lopuksi tein joustinneuleena 12 kerrosta. 

Näköjään olen kirjoittanut ohjeistuksen myös aiempaan postaukseen. 

En jaksa enää ottaa tästä pois, joten olkoon :D

Hauskaa viikonloppua!

Pöö niinkuin pöllö

Avomiehen syntymäpäiväjuhlia vietettiin viime viikonloppuna.
Alunperin meille piti tulla yksi kaveri istumaan iltaa ja juomaan Malibua, mutta asiat paisuivat kuten minun takalistoni, ja lopulta täällä olikin seitsemän vierasta. Kissojen mielestä varmaan ihastelemassa heitä. Ja tottahan sekin oli, karvamakkarat saivat huomiota niin että vielä tiistainakin uuvutti.

Hätäpäissäni leivoin Pätkis-muffinsseja tämän ohjeen mukaan. (Inhoan vaahdottamista, joten piti etsiä ohje, jossa sitä ei tarvitse tehdä.)

Ihan hirveen havainnollistava kuva.

Ne kuorrutettiin vaniljatuorejuustolla, johon sekoitettiin hyppynen tomusokeria ja tilkka maitoa.
Minä tein raskaimman työn, eli leivoin, avomies hoiteli taiteellisemman puolen ja sekosi noiden suklaaströsseleiden kanssa.

Varsinainen vanhenemispäivä koitti sitten tiistaina, ja minä lahjanetsinnän ja ravintolapäivällisen lisäksi askartelin kortin.
Pöllöjä, tietenkin.
Meillä on pöllöjä siellä, pöllöjä täällä, kun eräs on "hieman" mieltynyt noihiin suurisilmäisen herttaisiin yöeläimiin.
Pöllöjä oli lahjapaketeissakin, ja myöhemmin illalla ostin synttäripojalle niitä lisää, koska törmättiin kirjakaupassa Ehdottoman Tarpeellisiin esineisiin, joissa nyt sattui olemaan pöllöjä. Tai sitten esineistä tuli Ehdottoman Tarpeellisia, koska niissä oli pöllöjä...

Piirtelin ja leikkelin pöllön ja puunoksan lehtineen itse, tähtitaivas taitaa olla jotain Tigerin liimattavaa kangasta ja taustalla on musta pahvi.

Sanotaanko se vielä kerran?
PÖLLÖ.

Tee taulu, teetaulu!

En ole mikään geneeristen "Home Sweet Home" -sisustustaulujen ylin ystävä.
Ja koska lähinnä sellasia on tarjolla, teen näköjään itse omani.
Kuten tämän.

Taannoin sain pakkauksen English Tea Shopin erilaisia teemakuja, jotka oli pakattu söötteihin pahvirasioihin. Kun teet oli juotu, en raaskinut heittää rasioita pois, koska ne olivat niin kovin sieviä.

Tein sitten taulun. En nyt kerro että aikaa tähän kaikkeen meni noin vuosi siitä kun teet oli saatu, siihen kun juuri äsken kamppailin viimeisten kiinnitysmetodien kanssa.

Leikkasin teerasioista etupuolet irti. Käytin kahta erilaista paksua skräppipaperia. Sabluunaa ja mustaa tussia hyväksikäyttäen kirjailin tuon hupaisan lausahduksen, joka on varastettu Monty Pythonin Hell's Grannies -sketsistä. Kiinnitin koko roskan teekaapin (on siellä muutakin, mutta huolestuttavan paljon teetä) oveen.

Ja juu, en tykkää kahvista.