Kayako, Kayako, Baby, You're so Crazy

Kuten viimeksi jo natisin, Desucon lähestyy.

Lauantain kostyymiksi tosiaan valikoitui Kayako Saeki, tuo Ju-On-elokuvien rappusissa rimpuileva korskea korisija.

Arvatkaapa, kuinka helppoa oli löytää ihan tavallinen valkoinen  mekko?
Se oli täysin mahdotonta.
Kiersin kaupat, kirpparit ja nettikaupat, mutta ei. Ostin pari tunikaa parilla eurolla, mutta ei ne nyt vaan toimineet.

Yritin viimeiseen asti välttyä siltä, että joutuisin tekemään itse mekon, koska en vaan uskonut, että kykenisin siihen, koska ikinä en ole sellaista tehnyt, enkä oikein edes tiennyt, mistä aloittaa.

Ostin silti kahdella eurolla kirpparilta valkoisen puuvillakankaan, joka saattoi olla lakana, tai joka saattoi olla pöytäliina.

Ja niin no.

Mekko siitä tuli.

Se on vähän kinkeä tisseistä, ja vähän suuri kaikkialta muualta, ja muutenkin saumat ja leikkaus vähän on mitä on, mutta mekko siitä tuli.

Ja eihän tästä mikään prinsessapuku ollut tarkoitus tullakaan, muija on haamu, ei siinä vissiin pari paskaa saumaa haittaa. Lisäksi kaikki epämääräisyydet voi kätevästi peittää tekoveren alle.

Kuvia mekosta päällä tullee sitten myöhemmin. Sitten kun kaikki epämääräisyydet on kätevästi peitetty tekoveren alle.

Kangaskassi ja apinapoika

Desucon lähestyy taas, saatana.

Jotain piti keksiä päällepantavaa.

Olisko Kayako Saeki?

Olis.

Jossain pitäis kamoja kantaa.

Normiveska ei nyt ihan sovi.

Nyssäköitähän meillä riittää. 

Minäpäs modifioin nyssäkän vastaamaan tarpeitani.

Lähmästään siihen Kayakon poika Toshio kissoineen. 

Ihastuttava lapsi. Yhtä ihastuttava kuin lapset keskimäärin.

Olen onnekseni tässä välissä hankkinut ompelukoneen, jota pääsinkin nyt testaamaan. 

Minulla oli siis punainen nyssykkä, johon aioin toteuttaa suunnitelmani. Sen lisäksi ostin valkoisen halpistyynyliinan, josta ratkoin saumat auki. 

Seuraavaksi etsin sopivan kuvan tarkoitusperiäni silmälläpitäen internetistä, koska ei se itsesuunnittelu nyt aina vaan luonnistu.

Sopiva kuva. Kiitos ja anteeksi.

Sitä sitten suurennetaan sopivaksi, pistetään puoliso printtaamaan ja vedellään viivat valoa vasten. 

Köyhän miehen valopöytä, eli ikkunaan teipattu kuva ja sen päälle sijoiteltu kankaanpala toimivat tarpeeksi hyvin, kun kangastussilla jäljensin kuvan entiselle tyynyliinalle. Kahdesti, koska toiselle puolelle kans.

Sen jälkeen leikkasin kuvan muotojaan pitkin irti. 

- Tähän väliin jotain ähinää aiheesta "kuinka tää ompelukone toimii"-

Sitten pääsin ompelemaan. Olihan siinä omat haasteensa, ommella jännänmuotoista kuvaa ainoastaan yhdeltä sivulta auki olevaan kassiin, jossa on ärsyttävät kahvat, mutta onnistui se kuitenkin ihan suht jouhevasti.

Kuvausassistentti toimissaan.

Ja sama uudelleen.

Lopuksi kiinnitin vetoketjun, koska aion tosiaan käyttää tätä käsiveskan asemesta.

Ikinä en ole vetoketjua ommellut, mutta hyvinhän se siihen luikahti. Ei vaan meinannut älykkyys riittää, että miten sen toisen puolen saa laitettua, mutta kyllä siitäkin kääntelyllä ja nuppineuloilla selvittiin.

Jatkoa seuraa. Lopulta.

Valokuva-albumin uusi ilme

Reipastuin kerrankin laittamaan vanhoja valokuvia kansioon. Äitini antoi minulle albumin, jota hän oli täytellyt elämäni alkutaipaleilta noin 12-vuotiaaksi saakka. Survoin siihen lisää kuvia hataroilta teinivuosiltani, mutta albumista loppuivat sivut kuitenkin kesken. Tämä kaikki kertonee meidän perheen suunnattomasta innosta laittaa valokuvia albumeihin.
No mutta kuitenkin ja juuri siksi, ostin uuden valokuvakansion.

Sininen.
Ei.

Joka oli vähän tylsä.

Mutta ei se mitään, sillä minähän ratkaisin asian.
Liimasin kanteen kolmea erilaista paperia erilaisin leikkauksin, painoin neljännelle musteella sanan "valokuvia" ja liimasin senkin. Lopuksi reunustin viimeisimmän paperin koristereunuksin, jota lisäsin myös kannen reunaan, ja kaksipuoliteippasin ruskeaa satiininauhaa päälle.

Aikaa tähän meni kuitenkin odotettua enemmän, koska olen paitsi laiska, liimojen piti antaa kuivua painon alla jonkin aikaa, jotta jälki ei jää ruttuiseksi.

Takapuolella läksinkin sitten hurjastelemaan. Liimasin jämäpaloja takakannen peitoksi toivoen, että ne riittävät. No eivät ne ihan joka millimetrille riittäneet, mutta onneksi oli liimattavia koristereunuksia.

Nyt kun vielä saisi ne loput valokuvat laitettua tänne...

Wong B Qsez

Pari synttärikorttia.
Veljelle tyttöystävineen.

Aika miehekästä.

Ei lainkaan miehekästä.

Loppuun laitan muutaman kuvan seikkailustamme Savonlinnassa, jossa kävimme heidän luonaan vierailulla parisen viikkoa sitten.

Kenties ankein kuva ikinä mistään.

Äskeisen kuvan ankeutta taittamaan tuikitärkeä Savonlinna-selfie.

Oli siellä se tönökin.

Käytiin tönössä peremmällä.

Siellä oli jokin ojantapainen, mikälie vallihauta.

Lopetan kuvaan huikeasta Scrabble-kamppailustamme.

Kissa pistoksissa

Sain joululahjaksi hupaisan Taito-Pirkanmaan Katti-huopaeläin-ompelupakkauksen.
Nyt jo sain aikaiseksi tehdä sen.

Apukatti.

Seurasin ohjeita mielestäni tarkasti, mutta tietty matkaan mahtui mutkia.
En esimerkiksi tajunnut, että pakkauksessa ollut huopa piti kääntää kaksinkerroin, jolloin siitä saa mirrin molemmat puolikkaat.

Tässä vaiheessa joku fiksumpi olisi kenties huomannut, että ompelee vain yhtä huopaa.

Saatoin muutaman epäsivistyneen ilmaisun päästää.
Ja sitten ostin lisää mustaa huopaa.
Ja tein saman homman toiseen kertaan, tällä kertaa kahdella huovalla.

Toinen apukatti.
Apukateista ei muuten sitten ole mitään hyötyä.

Lopulta sain kuitenkin kissan ommeltua umpeen ja täytettyä, jolloin saatoin aloittaa iloittelun, eli kirjomisen.
En olekaan koskaan sellaista tehnyt, joten uusien pistojen opettelu oli ihan hauskaa.

Kissa ikkunalla.

Toisin kuin oikea kissa, huopakissa on hiljaa eikä riko mitään.
Sanoisin, että tuotekehittely on oikein onnistunutta.

Kumpi on huopaa, kumpi on karvaa?
Kuka arvaa?

Uh-oh, spaghetti-o's!

Eikö olekin ärsyttävää, kun spagetit ryllivät pitkin hyllyjä keittiönkaapissa?

No onhan se.

Tässä siis tosi käytännölliset ohjeet siihen, miten ne saa somasti pysymään paikoillaan.

1. Osta purkki Pringlesejä ja syö se tyhjäksi.

2. Pese ja kuivaa purkki ja päällystä se jollain kivalla.
Itse käytin Docraftsin Tilly Daydream -itsekiinnittyvää liimakangasta.

3. Varo ruttuja. Niitä tulee silti. 

Mittaukset ja etenkin sijoittaminen kannattaa suorittaa tarkasti, vaikka esim. mattoveitsellä saakin ylimääräiset helposti lopuksi pois.

4. Valitse jokin uudennäköinen pinta, jolle kirjoittaa purtilon sisältö.

Käytin jotain Tigeristä ostettua itsekiinnittyvää liimakangasta, tässä kuvattuna nurjalta puolelta leivinpaperimallin kanssa. Leivinpaperimallin piirsin läpi tuollaisesta Tilly-kankaan kuusikulmiosta.

5. Kirjoita uudennäköiseen pintaan purtilon sisältö ja kiinnitä se.

Täytä spageteilla.

Helppo bolero numero kaksi, alaotsikko "Serkulle kans"

Serkkuni pyysi, että tekisin hänellekin tällaisen boleron.

No eipä siinä, minähän tein.

Ainoa ero omaani nähden tässä on se, että tein selkäkappaleesta kapeamman ja näin ollen toivottavasti istuvamman, tuo minun tuppaa vähän valahtelemaan olkapäiltä.
Lisäksi tässä on glitteriä myös hihoissa, siinä kun minun on hillitysti kimalteleva vain selästä.
Käytin Red Heartin Softia ja Novitan Sädettä, molempia meni vajaa kaksi kerää.

Yksinkertaisuudessaan bolero siis toteutetaan siten, että ensin tehdään sopivan kokoinen neliö tai suorakaide selkäkappaleeksi, ja sitten poimitaan reunoilta silmukat hihoja varten.

Esimerkiksi tässä keskikokoiselle naiselle menevässä kappaleessa tein 53 aloitussilmukkaa ja neuloin sileää neulosta 64 kerrosta.

Tällöin hihoja varten jäi poimittavaksi 32 silmukkaa, jota tein suljettuna neuleena 75 kerrosta oikeaa neulosta. Lopuksi tein joustinneuleena 12 kerrosta. 

Näköjään olen kirjoittanut ohjeistuksen myös aiempaan postaukseen. 

En jaksa enää ottaa tästä pois, joten olkoon :D

Hauskaa viikonloppua!