No hups, vähän jäi.
Se johtuu siitä, etten millään saanut ensimmäisillä yrittämillä hyviä kuvia, joten en vaan jaksanut eikä kiinnostanut enää ja asia vaan jäi, enkä saanut nytkään, mutten jaksa enää lykätä koska tässä olisi vähän muutakin postattavaa ja tekemistä ja elämistä ja sitten joku tällanen vaan roikkuu. Nii saatana.
Sitä paitsi tämä näyttää muutenkin joltain päiväkerhoprojektilta tällä kertaa mutta ihannnn sama!
/purkautuminen
Syksy on kyllä niin kertakaikkisen kaunista aikaa että melkein tekee mieli mennä ulos.
Taisin tehdä tämän silloin viime viikolla, kun oli ihan helvetin kuuma päivä. Liima suli ja pää pehmeni.
Käytin ikuisesti hilloamaani Salvador Dali-kalenteria, joka alkaa viimein olla olemattomaan päin, sekä vanhaa kirjaa, joka hiljattain siirtyi vastaavasti askartelumateriaaliksi, eli jota nyt säilön taas uskollisesti maailman tappiin asti.
Nämä minun kesän päivitykset on yhtä tarpeellisia kuin iltapäivälehtien kesäuutiset. Mutta kun on kesätekemistä ja kesälukemista ja kesäseikkailuja ja kesälaiskuus. Joskos sitä kuitenkin nyt jotain pientä, jos ei muuten, niin vaihtelun vuoksi.
Näpertelin tässä pari kesäkorua päiväsellä. Helppoa, nopeaa ja jotain muuta.
Oikeastaan melkein tarvitsin tuollaista kaulakorua. Parikseen se sai mätsäävän käsikorun.
Sitten läksin partsille napsimaan selfieitä niinkuin kaikki muutkin normaalit ihmiset.
Tästä piti leikata kaksari pois. Siksi se on erikokoinen kuin nuo muut, jos haluatte tietää.
"Sit tää niiku räpläis näit kukkii."
Siitä lopuksi vähän kesämusaa.
(Montakohan kertaa tässäkin postauksessa oli sana "kesä"? Enemmän olen kuitenkin syksyihminen. Nytkin on liian kuuma.)
Kappas pappas, sehän on jo heinäkuu.
Vähän on vissiin hiljasta pidelly.
Mutta ei anneta sen haitata.
Koska kamala kanakalenteri kaipaa kuukausittaista kaunistusta kautta koko kakstuhattakuudentoista.
Ai miten niin just oli pöllöjä?
Mutta nyt on kesäpöllö!
Tämän kanssa oli kauheita vaikeuksia. KAUHEITA.
Ensin tein yhden version, josta en lopulta tykännyt yhtään. Ja se on aika paljon sanottu, ottaen huomioon etten ole kovin vaatelias, ainakaan mitä tähän(kään) proggikseen tulee.
Peitin siis ensimmäisen tekeleen vain tökerösti liimaamalla uutta paperia sen päälle. Ja kaikkihan meni iloisesti ruttuun.
Eipä sille enää sitten mitään voinut tehdä, joten olkoon!
Seuraavaksi sitten pohdintoon, että mitäs sitä sitten tekisi.
Kesäkuu.
Kesä.
Kukkia.
Kukkia kukkien päälle.
Ai juma.
Näin tällaisen EMP:n katalogissa.
Tarve oli välitön.
Mutta kallis, joten fuck this and fuck that, fuck it all and fuck a fucking brat, she don't wanna baby who looks like that, I don't wanna baby who looks like that, teen ite.
Sori EMP.
Me eletään rautaesiripun tällä puolen.
Kas näin se kävi!
Ensin ostin H&M:stä valkoisen paidan.
Sen jälkeen etsin Googlesta sopivan logon toimiini, ja kuulkaas, olin ihan huomaavaisena liikkeellä, ja valitsin kuvahaun käyttöasetuksista sellaisen, että se hakee kuvia, joita saa vapaasti käyttää.
Sen jälkeen suurensin kuvan tarpeeksi suureksi tietokonenäytölle ja piirsin se läpi A3-paperille (tavallinen paperi kestää ihan hyvin kerran käytön tällaiseen tarkoitukseen. Toki jos on jotain kestävämpää ja haluaa sarjatuottaa, niin siitä vaan.). Tämänhän voi kai hoitaa helpomminkin jos on tulostin, ja mullahan on, mutta en tiedä (koska en laiskuuksissani ole kokeillut) haluaako se liittyä pyhään avioon Winukka 10:n kanssa, ja vaikka haluaisikin, siitä on musteet loppu.
Sitten kuva riistetään mattopuukkoa ja/tai saksia käyttäen irti. Ole varovainen. Sähläät kuitenkin.
Seuraavaksi vaan kuva paitaan vaikka maalarinteipillä kiinni, ja ei muuta kun kangasväriä tuputtelemaan. Paita kannattaa, eli ehdottomasti kannattaa, pingottaa esim. jonkinlaisen alustan päälle, tai änkeä vähintään sanomalehteä tai muuta paperia kangasten väliin, ettei selkäpuoli sotkeennu.
Tässä kohtaa voi olla fiksua tehdä toisin kuin minä, joka sotki väriä paperin reunoista yli. Teeskentelin, että se oli tarkoituksellista, ja tuputin lopuksi väriä joka paikkaan logon ympärille.
Tämä tulee nyt hieman myöhässä, mutta eiliset vapputunnelmani eivät olleet kaikkein pirteimmät, vaan päivä sujui lähinnä niin kutsutusti puhuessa norjaa posliinikaverille. Krhm. No mut sitä sattuu, kun tapahtuu.
Tässä kuussa olen mennyt näköjään siitä, missä aitaa ei ole ollenkaan.
Edellisvuotisen pöllökalenterin uusiokierrätystä ja pari lehvää. Juuh. Laitetaan tämä sen piikkiin, että selässä oli tikit ja öö ne kiristi.
