Synttärikortti kaksivuotiaalle

Eilen juhlittiin avomieheni kummipojan kaksivuotissyntymäpäiviä.
Tein lyhytmittaiselle sankarille kortin.
Enemmän kyllä kiinnostivat lahjaksi saadut uudet Duplo-palikat.

Vasemman alalaidan peuralla esiintyy punasilmäisyyttä.

Tonttuovi

Joulukuun ensimmäisenä päivänä tapahtuu jotakin maagista, ja meille materialisoituu asustelemaan ikivuotinen joulutonttumme Tippe. (Paitsi viime vuonna, kun Tippe oli kai nauttinut liikaa joulun iloa ja saapui vasta joulukuun toisena päivänä.) Tippe viihtyy meillä loppiaiseen asti, ja katoaa sitten jonnekin aina seuraavaan vuoteen asti. 

Tänä vuonna Tipen ei tarvinnut ryskätä sisään postiluukusta, sillä tein Tipelle oman oven!

Ensin ei meinannut tapahtua mitään...

... mutta sitten lisäsin oven välittömään läheisyyteen houkuttimen.

Eikä tarvinnut kauaa odottaa kun alkoi tapahtua!

Nyt voi joulun odotus alkaa! Tippe tarjoaa kierroksen joulumieltä kaikille! 

Joulukortteja hyväntekeväisyyteen 2017 edition, osa 2

Kas niin pikku tontut ja muut nilviäiset, vastoin kaikkia odotuksia eli juuri niiden mukaisesti, tässä on osa kaksi eli toinen osa eli viimeinen osa tänä vuonna tekemistäni joulukorteista, jotka lähetin paikalliselle eläinsuojeluyhdistykselle myytäväksi. Että saa muutkin kissat kun meidän Paksu 1 ja Paksu 2 kinkkua joulupöytään. Vaikkei meillä kyllä ole kinkkua kyllä ylipäätään.

En olisi tälläkään kertaa selviytynyt urakasta yksin, joten kiitos avomiehelleni, joka urhoollisesti teki yhden kortin, jotta saadaan täysi tasaluku 26 täyteen.

Ensimmäiseen joulukorttipostaukseen tästä klikkaamalla.

Joulukortteja hyväntekeväisyyteen 2017 edition, osa 1

Jepujee.
Meinasin ensin, että en minä nyt kyllä mitään joulukortteja jaksa tänä vuonna tehdä, mutta niin minä taidan kyllä meinata joka vuosi.
Niin tein sitten tänäkin vuonna paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen myyjäisiin, tai mihin haluavatkaan, joulukortteja. Toivottavasti niitä joku ostaa. Muuten voi vähän hävettää.
Ystävät ja sukulaiset jäävät siis viimevuotiseen tapaan rannalle.
HAHA
HAHAHA
HAHAHAHAHAHAHA

Tässä ensimmäinen osio. Postaan loput kunhan tässä äärimmäisen hektisen tapahtumaköyhässä elämässäni ehdin.

Nauttikaa sillä välin tästä:

Toiseen joulukorttipostaukseen tästä klikkaamalla.

Glitter is the new black

Ystäväni täytti tuossa reilu viikko takaperin 30 vuotta. Koska olemme aikuisia, juhlien teemana olivat yksisarviset, keijut, glitter ja muu virastohenkinen.

Tein hänelle teemaan sopivan kortin. Tuo violetti tausta ja poni itse ovat jotain kiiltopahvia, jotka valon osuessa niihin häikäisivät niin että tässä marraskuun synkeydessä voisi luulla, että uusi tähti taivaalle syttyi ja vie meidät jonkun jeesusin luo. No niin ei nyt käynyt.

Tämän lisäksi tuhersimme siipan kanssa kutistemuovista kaulakoruja.
Hän halusi söötin pullaponin (malli löydetty ja läpipiirretty internetistä. Sori internet.).

Ja minä halusin jylhemmän pollen (malli löydetty ja läpipiirretty internetistä. Kiitti internet.).

Kutistuksen jälkeen (omani meni ainakin ihan rullalle mutta painelin sitä haarukalla suoremmaksi) näille leviteltiin liimaa ja glitteriä ja annettiin kuivua. Lopuksi käsittelin yksisarvikkeet läpinäkyvällä kynsilakalla, etteivät glitterit tippuilisi pitkin piennarta. Eivät tippuilleet.
Vaikka itse saatoimme hieman tippaa nauttiakin.
Ei helvetti että oli huono aasinsilta.
Tai yksisarvisen silta.
Paras lopettaa tähän.

Syntymäpäiväkorttiextravaganza!

No oikeesti vaan kaks korttia.

Tämän ensimmäisen kohdalla ehkä kävi niin, että:

1. Tule kutsutuksi kaverin synttäreille
2. Huraa
3. Hanki lahjat ja tee kortti
4. Lähde kohti kaverin asumusta
5. Muista hississä matkalla ylös, että unohdit lahjat ja kortin kotiin

Saatiin ne kuitenkin lopulta perille. Sitten pari kuukautta myöhemmin.

Tämä seuraava sen sijaan vietiin perille ihan ajallaan, mutta sen synnyssä oli muita ongelmia.
Kortti meni nääs avomiehen kaverille, jonka hän on tuntenut 6-vuotiaasta asti.
Minä: "No mitä tähän laitetaan?"
Avomies:" Emmiä tiijjä."
Minä:" No mist se tykkää?"
Avomies: "Emmiä tiijjä."
Minä."...okei. Laitan tähän sit tälläsii ja tälläsii."
Avomies: "Joo."
Minä: "Mitä kirjotan tähän?"
Avomies: "'Onnea paljon'."
Minä. "...okei. Onks nyt hyvä?"
Avomies: "Joo."
Minä: "Voi Jeesus."

Tuolin maalaaminen ja decoupageaminen

Minulla oli vuosikausia tämä tällainen keittiöntuoli.

Kehittelin sen varalle suunnitelman, mutta kyseisen suunnitelman piti odottaa sietämättömän kauan. Tuoli toimi nimittäin sanomalehtien keruupisteenä, enkä voinut lähteä suunnitelman toteuttamiseen ennen kuin olin löytänyt sanomalehtien uudeksi keruupisteeksi sopivan korin.
Eräänä päivänä kaikki unelmani kävivät toteen. Kori löytyi.
Halleloo, nyt mennään.

Avustajien läsnäolo ei ole vaadittua tai edes toivottavaa.

Ensin tuoli piti hioa, ja onneksi sain avomieheltä apua siinä. Siinä samalla saattoikin keskustella parisuhteen karikoista, ja nyt tiedän, mitä inhoan tässä maailmassa eniten:
1. Parisuhteen karikoista keskusteleminen
2. Hiominen
3. Imurin poistoilma
4. Tippuilevat esineet
5. Kaikki muu

Sen jälkeen maalasin tuolin väri kerrallaan, kaksi kerrosta joka väriä. Työ oli odotettua hankalampaa, koska tuolit ovat näköjään erinomaisen omituisen muotoisia. Joogasta oli pelkkää hyötyä, kun kääntelin itseäni ja tuoliani erilaisiin asentoihin. Lopulta en enää tiennyt, kumpi oli kumpi, koska maalia oli mm. paikoissa, joita melko varmasti olettaisin käsikseni, vaatteikseni ja silmäkseni.
Lisäksi kerroksia piti kuivatella jonkin aikaa. Kuinka kauan, en minä sitä tiedä.
Käytin kuitenkin ihan vaan akryylimaaleja, ja nehän kuivuvat nopeasti. Maalarinteippi (tajusin vasta hiljattain, miksi sen nimi on maalarinteippi) oli oiva apu, jotta värit eivät tuhriutuisi liitoskohdissa. No tuhriutui ne silti. Ja muuallakin kuin liitoskohdissa.

Lopuksi päällystin tuolin decoupage-tekniikalla käyttäen lahjapaperia. Lahjapaperi on halpaa (tämä maksoi Tokmannilla euron), runsasta (voi huoletta sählätä) ja kuosit ovat usein kauniita. Sitäpaitsi se toimii todella hyvin decoupagessa. Mallasin ja leikkasin sopivan kokoisen palan ja levitin uskaliaasti vedellä laimennettua decoupage-lakkaa istuinosalle ja lähmäsin paperin siihen kiinni. Melkein meni kupruilematta. (Ei mennyt.) Leikkasin ylimääräiset palat irti mattoveitsellä.

Ihan lopuksi lakkasin koko komeuden kaikkialta decoupage-lakan ja veden seoksella.
Ensin yläosan ja seuraavana päivänä (kuivui se aiemminkin, olin vaan laiska) heitin tuolin ketosilleen ja duunailin alaosan.

Liki viikko siihen meni. Ja sitten se oli valmis.

Ja tällainen siitä sitten tuli.

Siis onhan se ihan helvetin söötti.
Ja nyt noi toiset tuolit näyttää ihan ankeilta.