Superhelppo bolero

Uusi yritys.

Malli on siis tämä.

Itse tein vähän erilaisen, mutta periaate on kuitenkin sama.

Loin 65 silmukkaa, sileää neuletta ja tein sitä 66 kerrosta.
Hihoja varten poimin joka toisen silmukan, eli niille tuli 33 silmukkaa kumpaankin.

Käytin Red Heartin Soft-lankaa, ja sitä meni kaksi kerää seiskan puikoilla. Yksi takaosaan ja toinen hihoihin.

Takaosaan käytin myös Novitan Säie-lankaa blingin tähden.

Oli helppoa, oli nopeaa.
Suurin vaikeus oli koko prosessissa se, kun Soft loppui kesken eikä sitä löytynyt yhtikäs mistään, paitsi Prismasta, josta ostin ensimmäisenkin kerän, mutta aina kun kävin etsimässä, sitä ei vieläkään ollut tullut lisää, paitsi sitten VIIMEIN.

Leaf this to me!

Ostin pari kuukautta sitten Glitterin alehyllystä tällaiset korvakorut, tietäen, että korvareikäni tulehtuvat helposti rihkamasta, enkä edes tykkää käyttää suuria korviksia.

Koruissa roikkuvat lehdet olivat kuitenkin mielestäni varsin kauniit, joten ajattelin että niitä voisi jatkojalostaa jotenkin.

Ja koska olen nopea liikkeissäni, sain jo tänään nyherrettyä toisesta korusta kaulakorun.
Siitä tulikin koostaan huolimatta varsin kepeä ja siro.

Turbotumppu, more than meets the eye

Tein ensimmäisen lapaseni.

Kuulen, kuinka siellä jo naureskellaan, että "minkäs ihmeen lapasen tapasen se nyt luuli tehneensä hoh hoh".

Eihän sillä ole pariakaan.

Mutta vitsi on teissä, senkin epäilevät tuomaat!
Tämän on nimittäin tarkoituskin olla suuri, muotopuoli ja pariton!

Eräs ystäväni tässä taannoin kuuli maaemon kutsun hyvin vahvana, ja päätti polkupyöränsä ja jääpeitteisen tien avustamana kuunnella tätä kutsua tarkemmin, mutta hänen lähestymistapansa oli hieman väärin mitoitettu, ja eihän siinä nyt ehdi esimerkiksi pysymään pystyssä ja pitämään luitaan ehjinä.
Käsi siis kipsattiin, ja koska on talvi, on kylmä, ja normaalit lapaset eivät vastaa uuden peitteen saaneen raajan vaatimuksia.
Valmistin siis varmasti valtavan vantun, ja nyt kuulemma koko kipsattu käpälä sujahtaa sujuvasti turpeaan tumppuun.

Ja minä opin tekemään lapasia. Peukalokiilalla.
Party on, Wayne.

Joulukortteja, osa 2

No nii, josko ne seuraavankin erän kortit olisivat löytäneet vastaanottajilleen.
Osa yksi tässä, klak.

Huh puh, ensi vuonna vasta onneksi uudelleen!
Hyvää joulua kaikille!

Joulukortteja, osa 1

Ensimmäiset lähettämäni joulukortit lienevät ainakin enimmäkseen jo perillä, joten voinen lätkäistä ne nyt tännekin.

Olen laiska, enkä jaksa tehdä montaa, joten kaikista tulee sitten uniikkeja.

Onneks en iskenyt kuin lähes kaikkiin näköjään tuon saman "Rauhallista Joulua" -toivotuksen. 

No kunhan seuraava erä päätyy saajilleen (piti lähettää kahdessa erässä, koska kuoret loppuivat kesken ja tapahtui hienoinen "en osaa laskea" -aksidentti), niin katsotaan, olenko ollut jännittävämpi.

Easy Breezy Beautiful Joulukranssi

Tämän tein jo viime vuonna ja iskin sen ulko-oveen.
Tänä vuonna piti vaan ottaa tämä pois joulukranssin tieltä.
Huomattavasti helpompi homma, siis.

Mikähän karva tuonne on eksynyt.
Vai onkohan se mun näytössä. Ei se vissiin ole.

Ei sillä, että tämä nyt muutenkaan olisi kauhean vaivalloinen tai hankala.
Pohjalla on pajukranssi, ja ympärille on kieritetty lankaa. Ihan siis vaan kieritetty arviolta miljoona kertaa ympäri, niin että koko kranssi peittyy. Oli niitten kerien tunkeminen tuosta reiästä vähän ärsyttävää.
Jotenkin tosi ammattimaisesti langat on lopuksi solmittu, koska kranssi kesti varastossa koko vuoden purkautumatta.
Lisäksi tein pompulat keskelle, ja tadaa, homma oli valmis. Kyllä taas naapuria kadehdittaa, njeheheheh.

Valkoinen lanka on Novitan Hilettä, vaikkeivät hippuset näykään.
Toinen lanka on jotain peruspunaista.

Boleron metamorfoosi

Minun piti neuloa itselleni bolero.
Tähän malliin.
Kyynärpäiden väli mitattiin, silmukat laskettiin, työ aloitettiin.
Kyllä siinä muutama viikko epätaisesti paahtaessa meni, mutta en osannut epäillä mitään.
Kunnes.
Se päivä koitti, jolloin pukimeni oli valmis.
Ja mitäs helvettiä.
Sehän oli aivan liian leveä.

No ei tullu lasta eikä paskaa, ei.

En ollut siis järin tyytyväinen, koska halusin boleron, en mitään hemmetin... mikä toi nyt on.
Muutama viikko meni asiaa sulatellessa, kunnes keksin, että tästähän saisi hartiahuivin.
Tai en niinkään keksinyt, vaan laitoin sen harteilleni. Ja havaitsin, että kiinnityssysteemi voisi olla näpsäkkä lisä.

Vähän nyt silti arveluttaa.

Ostin siis nappeja. Ja sitten ne jaksanut tehdä aikoihin asialle mitään.
Kunnes sitten lopulta. Integroin napin kiinni shaaliini ja ketjusilmukoin virkkasin lenksun.

Sitten alkoi jo vähän hymyilyttää.

Ja ihan kiva ja melkein käyttökelpoinen tekele siitä lopulta tussahti. Jeejee.

Kattokaa ny.

No näyttäähän se edelleen etelä-amerikkalaisten panhuilun soittajien poncholta, mutta en mä tiedä onko se niin paha. Lähdenpä tästä siis instrumenttiostoksille, piupau! (No oikeesti en mee mihinkään koska oon kipee ja mistä täältä ees saa panhuiluja. Kaunaritkin alkaa.)