Helppo bolero numero kaksi, alaotsikko "Serkulle kans"

Serkkuni pyysi, että tekisin hänellekin tällaisen boleron.

No eipä siinä, minähän tein.

Ainoa ero omaani nähden tässä on se, että tein selkäkappaleesta kapeamman ja näin ollen toivottavasti istuvamman, tuo minun tuppaa vähän valahtelemaan olkapäiltä.
Lisäksi tässä on glitteriä myös hihoissa, siinä kun minun on hillitysti kimalteleva vain selästä.
Käytin Red Heartin Softia ja Novitan Sädettä, molempia meni vajaa kaksi kerää.

Yksinkertaisuudessaan bolero siis toteutetaan siten, että ensin tehdään sopivan kokoinen neliö tai suorakaide selkäkappaleeksi, ja sitten poimitaan reunoilta silmukat hihoja varten.

Esimerkiksi tässä keskikokoiselle naiselle menevässä kappaleessa tein 53 aloitussilmukkaa ja neuloin sileää neulosta 64 kerrosta.

Tällöin hihoja varten jäi poimittavaksi 32 silmukkaa, jota tein suljettuna neuleena 75 kerrosta oikeaa neulosta. Lopuksi tein joustinneuleena 12 kerrosta. 

Näköjään olen kirjoittanut ohjeistuksen myös aiempaan postaukseen. 

En jaksa enää ottaa tästä pois, joten olkoon :D

Hauskaa viikonloppua!

Pöö niinkuin pöllö

Avomiehen syntymäpäiväjuhlia vietettiin viime viikonloppuna.
Alunperin meille piti tulla yksi kaveri istumaan iltaa ja juomaan Malibua, mutta asiat paisuivat kuten minun takalistoni, ja lopulta täällä olikin seitsemän vierasta. Kissojen mielestä varmaan ihastelemassa heitä. Ja tottahan sekin oli, karvamakkarat saivat huomiota niin että vielä tiistainakin uuvutti.

Hätäpäissäni leivoin Pätkis-muffinsseja tämän ohjeen mukaan. (Inhoan vaahdottamista, joten piti etsiä ohje, jossa sitä ei tarvitse tehdä.)

Ihan hirveen havainnollistava kuva.

Ne kuorrutettiin vaniljatuorejuustolla, johon sekoitettiin hyppynen tomusokeria ja tilkka maitoa.
Minä tein raskaimman työn, eli leivoin, avomies hoiteli taiteellisemman puolen ja sekosi noiden suklaaströsseleiden kanssa.

Varsinainen vanhenemispäivä koitti sitten tiistaina, ja minä lahjanetsinnän ja ravintolapäivällisen lisäksi askartelin kortin.
Pöllöjä, tietenkin.
Meillä on pöllöjä siellä, pöllöjä täällä, kun eräs on "hieman" mieltynyt noihiin suurisilmäisen herttaisiin yöeläimiin.
Pöllöjä oli lahjapaketeissakin, ja myöhemmin illalla ostin synttäripojalle niitä lisää, koska törmättiin kirjakaupassa Ehdottoman Tarpeellisiin esineisiin, joissa nyt sattui olemaan pöllöjä. Tai sitten esineistä tuli Ehdottoman Tarpeellisia, koska niissä oli pöllöjä...

Piirtelin ja leikkelin pöllön ja puunoksan lehtineen itse, tähtitaivas taitaa olla jotain Tigerin liimattavaa kangasta ja taustalla on musta pahvi.

Sanotaanko se vielä kerran?
PÖLLÖ.

Tee taulu, teetaulu!

En ole mikään geneeristen "Home Sweet Home" -sisustustaulujen ylin ystävä.
Ja koska lähinnä sellasia on tarjolla, teen näköjään itse omani.
Kuten tämän.

Taannoin sain pakkauksen English Tea Shopin erilaisia teemakuja, jotka oli pakattu söötteihin pahvirasioihin. Kun teet oli juotu, en raaskinut heittää rasioita pois, koska ne olivat niin kovin sieviä.

Tein sitten taulun. En nyt kerro että aikaa tähän kaikkeen meni noin vuosi siitä kun teet oli saatu, siihen kun juuri äsken kamppailin viimeisten kiinnitysmetodien kanssa.

Leikkasin teerasioista etupuolet irti. Käytin kahta erilaista paksua skräppipaperia. Sabluunaa ja mustaa tussia hyväksikäyttäen kirjailin tuon hupaisan lausahduksen, joka on varastettu Monty Pythonin Hell's Grannies -sketsistä. Kiinnitin koko roskan teekaapin (on siellä muutakin, mutta huolestuttavan paljon teetä) oveen.

Ja juu, en tykkää kahvista.

Superhelppo bolero

Uusi yritys.

Malli on siis tämä.

Itse tein vähän erilaisen, mutta periaate on kuitenkin sama.

Loin 65 silmukkaa, sileää neuletta ja tein sitä 66 kerrosta.
Hihoja varten poimin joka toisen silmukan, eli niille tuli 33 silmukkaa kumpaankin.

Käytin Red Heartin Soft-lankaa, ja sitä meni kaksi kerää seiskan puikoilla. Yksi takaosaan ja toinen hihoihin.

Takaosaan käytin myös Novitan Säie-lankaa blingin tähden.

Oli helppoa, oli nopeaa.
Suurin vaikeus oli koko prosessissa se, kun Soft loppui kesken eikä sitä löytynyt yhtikäs mistään, paitsi Prismasta, josta ostin ensimmäisenkin kerän, mutta aina kun kävin etsimässä, sitä ei vieläkään ollut tullut lisää, paitsi sitten VIIMEIN.

Leaf this to me!

Ostin pari kuukautta sitten Glitterin alehyllystä tällaiset korvakorut, tietäen, että korvareikäni tulehtuvat helposti rihkamasta, enkä edes tykkää käyttää suuria korviksia.

Koruissa roikkuvat lehdet olivat kuitenkin mielestäni varsin kauniit, joten ajattelin että niitä voisi jatkojalostaa jotenkin.

Ja koska olen nopea liikkeissäni, sain jo tänään nyherrettyä toisesta korusta kaulakorun.
Siitä tulikin koostaan huolimatta varsin kepeä ja siro.

Turbotumppu, more than meets the eye

Tein ensimmäisen lapaseni.

Kuulen, kuinka siellä jo naureskellaan, että "minkäs ihmeen lapasen tapasen se nyt luuli tehneensä hoh hoh".

Eihän sillä ole pariakaan.

Mutta vitsi on teissä, senkin epäilevät tuomaat!
Tämän on nimittäin tarkoituskin olla suuri, muotopuoli ja pariton!

Eräs ystäväni tässä taannoin kuuli maaemon kutsun hyvin vahvana, ja päätti polkupyöränsä ja jääpeitteisen tien avustamana kuunnella tätä kutsua tarkemmin, mutta hänen lähestymistapansa oli hieman väärin mitoitettu, ja eihän siinä nyt ehdi esimerkiksi pysymään pystyssä ja pitämään luitaan ehjinä.
Käsi siis kipsattiin, ja koska on talvi, on kylmä, ja normaalit lapaset eivät vastaa uuden peitteen saaneen raajan vaatimuksia.
Valmistin siis varmasti valtavan vantun, ja nyt kuulemma koko kipsattu käpälä sujahtaa sujuvasti turpeaan tumppuun.

Ja minä opin tekemään lapasia. Peukalokiilalla.
Party on, Wayne.

Joulukortteja, osa 2

No nii, josko ne seuraavankin erän kortit olisivat löytäneet vastaanottajilleen.
Osa yksi tässä, klak.

Huh puh, ensi vuonna vasta onneksi uudelleen!
Hyvää joulua kaikille!