Decoden-puhelin

Tarvitsin, kertakaikkisen tarvitsin blingiä puhelimeeni.
Ylenpalttista koristelua kutsutaan myös nimellä decoden. Katsoin noita muita kuvia ja luulin olleeni jopa hillitty, mutta tarkempi tarkastelu osoitti tämän luulon turhaksi.
Hulluudella ei ole rajaa.

Saviruukkujen somistus

Koristelin saviruukkuja. Kyllä nyt kelpaa ryytimaalla pyllistellä.

Näihin ensimmäisiin maalasin ensin valkoisella pohjan. Sen jälkeen sudin päälle ainetta, joka saa aikaan halkeilevan ja kuluneen pinnan. Krakkelin kuivuttua maalasin vielä kertaalleen valkoisella, jotta aine alkaisi vaikuttaa ja lopputulos olisi halutun näköinen.

Seuraavat kaksi ruukkua decoupagesin lahjapapereilla. Ensimmäiseen käytin paloja vain yhdestä paperista, ja toiseen vallan villiinnyin käyttämään kahta erilaista paperia.

Viimeisten kanssa toimin niin, että maalasin ensin pohjan valkoiseksi, ja sitten leikkelin lahjapaperista irti ruusunkuvia, jotka kiinnitin maalattuun pintaan decoupage-lakalla. Ensimmäiseen leikkasin irti yhden suuren kuvan, ja toiseen muutamia pienempiä.

Melkoinen söötti-armadahan siitä taas tulikin. Oi onnea.

Koska ollaan vasta juhannuksen tällä puolen, sain tosiaan nyt jo istutettuakin näihin erilaisia yrttejä ja muita antimia, joiden sirkkalehtien pullahdettua esiin voidaan taas vain arvailla, että mitähän sieltä olikaan tulossa.

Desucon 2015

Tämän vuoden Desucon oli viime viikonloppuna.

(Viime vuoden postaus aiheesta tässä, klik.)

(Toissa vuoden postaus aiheesta tässä, klak.)

Olin tehnyt Desua varten jo aiemmin esittelemäni kassin ja mekon, ja oli niiden aika loistaa. Silleen pian loppuun palavan lampun kirkkaudella.

Perjantaina jumitettiin ihan huolella ja tuuli oli hyytävän kylmä, joten kuvia hätäsesti kokoon kyhätyistä kostyymeistä ei oikeastaan ole, eikä sillä niin väliksikään. Sunnuntaina en edes ottanut kuvia, koska ei ollut oikeastaan mitään kuvattavaakaan. 

Lauantaihin onkin sitten tuhlattu enemmän filmiä kuin keskikokoisen valokuvaputiikin tarpeistosta löytyy.

Postaankin ne nyt vastoin tapojani erikoissuurena, läpikatsominen lienee niin vaivattomampaa.

Matkaan lähdettiin sinä Ju-On/Grudge/Kauna/whatever-elokuvan muijana, Turhapuron Uunona ja merirosvona.

Håpla.

Tai no ekaks piti lahnata.

Uuno ON numero yksi.

Pysähdyttiin ottamaan tässä kuvia, koska aina otetaan tässä kuvia.

"Ei, nainen! Impeyteni on vaarassa!"

Mitäpä luulette, että Turhapuron kassista löytyy?!

Metsän monimuotoinen asujaimisto tarjoaa tarkkasilmäiselle retkeilijälle paljon nähtävää.
(Kiskoin kaksi oksaa tukastani irti tämän jälkeen.)

Kapu ankkuroi itsensä. 

Möng, möng.

Täällä haisee silakka.
Sil-akka.

Naamassa parantamisen varaa.

Saatana. Nyt kyl. Kakarat pois nurmikoltani!

Ehkei enää kuumempaa vois kuvitella.

"Dead girls don't say no."
"...No."

Ihastuttava herrasmies. Kerrassaan.

Kapu kävi kokemassa paikallisen vesistön.
Märkää oli.

Asiaan kuuluu rappusissa ryömintä.

Joka oli muuten erinomaisen vaikeata ja pelottavaa.

Kobayashi-kunnnnn~

Uunon tsarmiin lämpiää frikitimmätkin tapaukset.
(Kehotan klikkaamaan suuremmaksi.)

Kayako, Kayako, Baby, You're so Crazy

Kuten viimeksi jo natisin, Desucon lähestyy.

Lauantain kostyymiksi tosiaan valikoitui Kayako Saeki, tuo Ju-On-elokuvien rappusissa rimpuileva korskea korisija.

Arvatkaapa, kuinka helppoa oli löytää ihan tavallinen valkoinen  mekko?
Se oli täysin mahdotonta.
Kiersin kaupat, kirpparit ja nettikaupat, mutta ei. Ostin pari tunikaa parilla eurolla, mutta ei ne nyt vaan toimineet.

Yritin viimeiseen asti välttyä siltä, että joutuisin tekemään itse mekon, koska en vaan uskonut, että kykenisin siihen, koska ikinä en ole sellaista tehnyt, enkä oikein edes tiennyt, mistä aloittaa.

Ostin silti kahdella eurolla kirpparilta valkoisen puuvillakankaan, joka saattoi olla lakana, tai joka saattoi olla pöytäliina.

Ja niin no.

Mekko siitä tuli.

Se on vähän kinkeä tisseistä, ja vähän suuri kaikkialta muualta, ja muutenkin saumat ja leikkaus vähän on mitä on, mutta mekko siitä tuli.

Ja eihän tästä mikään prinsessapuku ollut tarkoitus tullakaan, muija on haamu, ei siinä vissiin pari paskaa saumaa haittaa. Lisäksi kaikki epämääräisyydet voi kätevästi peittää tekoveren alle.

Kuvia mekosta päällä tullee sitten myöhemmin. Sitten kun kaikki epämääräisyydet on kätevästi peitetty tekoveren alle.

Kangaskassi ja apinapoika

Desucon lähestyy taas, saatana.

Jotain piti keksiä päällepantavaa.

Olisko Kayako Saeki?

Olis.

Jossain pitäis kamoja kantaa.

Normiveska ei nyt ihan sovi.

Nyssäköitähän meillä riittää. 

Minäpäs modifioin nyssäkän vastaamaan tarpeitani.

Lähmästään siihen Kayakon poika Toshio kissoineen. 

Ihastuttava lapsi. Yhtä ihastuttava kuin lapset keskimäärin.

Olen onnekseni tässä välissä hankkinut ompelukoneen, jota pääsinkin nyt testaamaan. 

Minulla oli siis punainen nyssykkä, johon aioin toteuttaa suunnitelmani. Sen lisäksi ostin valkoisen halpistyynyliinan, josta ratkoin saumat auki. 

Seuraavaksi etsin sopivan kuvan tarkoitusperiäni silmälläpitäen internetistä, koska ei se itsesuunnittelu nyt aina vaan luonnistu.

Sopiva kuva. Kiitos ja anteeksi.

Sitä sitten suurennetaan sopivaksi, pistetään puoliso printtaamaan ja vedellään viivat valoa vasten. 

Köyhän miehen valopöytä, eli ikkunaan teipattu kuva ja sen päälle sijoiteltu kankaanpala toimivat tarpeeksi hyvin, kun kangastussilla jäljensin kuvan entiselle tyynyliinalle. Kahdesti, koska toiselle puolelle kans.

Sen jälkeen leikkasin kuvan muotojaan pitkin irti. 

- Tähän väliin jotain ähinää aiheesta "kuinka tää ompelukone toimii"-

Sitten pääsin ompelemaan. Olihan siinä omat haasteensa, ommella jännänmuotoista kuvaa ainoastaan yhdeltä sivulta auki olevaan kassiin, jossa on ärsyttävät kahvat, mutta onnistui se kuitenkin ihan suht jouhevasti.

Kuvausassistentti toimissaan.

Ja sama uudelleen.

Lopuksi kiinnitin vetoketjun, koska aion tosiaan käyttää tätä käsiveskan asemesta.

Ikinä en ole vetoketjua ommellut, mutta hyvinhän se siihen luikahti. Ei vaan meinannut älykkyys riittää, että miten sen toisen puolen saa laitettua, mutta kyllä siitäkin kääntelyllä ja nuppineuloilla selvittiin.

Jatkoa seuraa. Lopulta.

Valokuva-albumin uusi ilme

Reipastuin kerrankin laittamaan vanhoja valokuvia kansioon. Äitini antoi minulle albumin, jota hän oli täytellyt elämäni alkutaipaleilta noin 12-vuotiaaksi saakka. Survoin siihen lisää kuvia hataroilta teinivuosiltani, mutta albumista loppuivat sivut kuitenkin kesken. Tämä kaikki kertonee meidän perheen suunnattomasta innosta laittaa valokuvia albumeihin.
No mutta kuitenkin ja juuri siksi, ostin uuden valokuvakansion.

Sininen.
Ei.

Joka oli vähän tylsä.

Mutta ei se mitään, sillä minähän ratkaisin asian.
Liimasin kanteen kolmea erilaista paperia erilaisin leikkauksin, painoin neljännelle musteella sanan "valokuvia" ja liimasin senkin. Lopuksi reunustin viimeisimmän paperin koristereunuksin, jota lisäsin myös kannen reunaan, ja kaksipuoliteippasin ruskeaa satiininauhaa päälle.

Aikaa tähän meni kuitenkin odotettua enemmän, koska olen paitsi laiska, liimojen piti antaa kuivua painon alla jonkin aikaa, jotta jälki ei jää ruttuiseksi.

Takapuolella läksinkin sitten hurjastelemaan. Liimasin jämäpaloja takakannen peitoksi toivoen, että ne riittävät. No eivät ne ihan joka millimetrille riittäneet, mutta onneksi oli liimattavia koristereunuksia.

Nyt kun vielä saisi ne loput valokuvat laitettua tänne...

Wong B Qsez

Pari synttärikorttia.
Veljelle tyttöystävineen.

Aika miehekästä.

Ei lainkaan miehekästä.

Loppuun laitan muutaman kuvan seikkailustamme Savonlinnassa, jossa kävimme heidän luonaan vierailulla parisen viikkoa sitten.

Kenties ankein kuva ikinä mistään.

Äskeisen kuvan ankeutta taittamaan tuikitärkeä Savonlinna-selfie.

Oli siellä se tönökin.

Käytiin tönössä peremmällä.

Siellä oli jokin ojantapainen, mikälie vallihauta.

Lopetan kuvaan huikeasta Scrabble-kamppailustamme.