Kuten jo tuolloin uumoilin, tuuningin käyttöikä ei ollut mitenkään loputon, sillä tuossa eräänä päivänä kyllästyin siihen, miten huonosti tuo sisäpinta oli kiinni, ja riipaisin sen kokonaan irti. Lähti muuten melkein kokonaan yhdellä repäisyllä.
Tosin sitten alkoivat vaikeudet, kun täytin kulhon vedellä, jotta loputkin paperinpalaset saisi irti, ja kulho alkoi halkeilla. Halkeilu tosin rauhoittui siinä vaiheessa kun kaadoin vedet pois ja annoin kulhon kuivua. Jäi siihen silti vielä epäkohtia, mutta luotan nyt siihen, ettei ne hedelmät valu sieltä ulos. Lopuksi vielä hioin loput liimanjämät pois.
Maalasin ensin sisäpinnan sinisellä kalkkimaalilla kahteen kertaan, ja ulkopinnan kolmasti pinkillä, suoraan edellisen valkoisen maalin päälle, koska olen laiska. Olin ajatellut, että tuo pinkki olisi yhtä sävykästä kuin tuo sininenkin, mutta ei se ollut. Toisaalta se on ihan hauska näinkin, kun tuo toinen sävy on voimakkaampi kuin toinen.
Toivottavasti tämä pintakäsittely nyt kestää edellistä pidempään.
