Näytetään tekstit, joissa on tunniste asusteet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste asusteet. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Äkkiä jotain mikä menee nopeasti päähän

Pitkästä aikaa puikkojen varressa! Nakutin pikaisesti (= kolmena päivänä) avomiehelleni uuden pipon, edellinen kun alkaa olla hieman elämää nähnyt.


Mentiin pihalle ottamaan kuvia, ja seinässä kiipeili orava. Se heilutteli häntäänsä vimmatusti, eikä mikään ole vähään aikaan näyttänyt niin typerältä. No oli se aika sööttiäkin.


Lörppöä pitää kuulemma olla. No sitähän minä sitten tikutinkin menemään. Pelkkää lörppöä.


Onhan joku peruspipo nyt aika tylsä, mutta tulipahan neulottua jotain viimeinkin. Enkä ollut edes unohtanut miten mm. kaikki tehdään!

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Desucon 2015

Tämän vuoden Desucon oli viime viikonloppuna.


Olin tehnyt Desua varten jo aiemmin esittelemäni kassin ja mekon, ja oli niiden aika loistaa. Silleen pian loppuun palavan lampun kirkkaudella.

Perjantaina jumitettiin ihan huolella ja tuuli oli hyytävän kylmä, joten kuvia hätäsesti kokoon kyhätyistä kostyymeistä ei oikeastaan ole, eikä sillä niin väliksikään. Sunnuntaina en edes ottanut kuvia, koska ei ollut oikeastaan mitään kuvattavaakaan. 
Lauantaihin onkin sitten tuhlattu enemmän filmiä kuin keskikokoisen valokuvaputiikin tarpeistosta löytyy.
Postaankin ne nyt vastoin tapojani erikoissuurena, läpikatsominen lienee niin vaivattomampaa.

Matkaan lähdettiin sinä Ju-On/Grudge/Kauna/whatever-elokuvan muijana, Turhapuron Uunona ja merirosvona.

Håpla.

Tai no ekaks piti lahnata.

Uuno ON numero yksi.

Pysähdyttiin ottamaan tässä kuvia, koska aina otetaan tässä kuvia.


"Ei, nainen! Impeyteni on vaarassa!"

Mitäpä luulette, että Turhapuron kassista löytyy?!

Metsän monimuotoinen asujaimisto tarjoaa tarkkasilmäiselle retkeilijälle paljon nähtävää.
(Kiskoin kaksi oksaa tukastani irti tämän jälkeen.)

Kapu ankkuroi itsensä. 

Möng, möng.

Täällä haisee silakka.
Sil-akka.

Naamassa parantamisen varaa.

Saatana. Nyt kyl. Kakarat pois nurmikoltani!

Ehkei enää kuumempaa vois kuvitella.

"Dead girls don't say no."
"...No."

Ihastuttava herrasmies. Kerrassaan.

Kapu kävi kokemassa paikallisen vesistön.
Märkää oli.

Asiaan kuuluu rappusissa ryömintä.


Joka oli muuten erinomaisen vaikeata ja pelottavaa.

Kobayashi-kunnnnn~

Uunon tsarmiin lämpiää frikitimmätkin tapaukset.
(Kehotan klikkaamaan suuremmaksi.)

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Kangaskassi ja apinapoika

Desucon lähestyy taas, saatana.
Jotain piti keksiä päällepantavaa.
Olisko Kayako Saeki?
Olis.

Jossain pitäis kamoja kantaa.
Normiveska ei nyt ihan sovi.
Nyssäköitähän meillä riittää. 
Minäpäs modifioin nyssäkän vastaamaan tarpeitani.
Lähmästään siihen Kayakon poika Toshio kissoineen. 



Ihastuttava lapsi. Yhtä ihastuttava kuin lapset keskimäärin.

Olen onnekseni tässä välissä hankkinut ompelukoneen, jota pääsinkin nyt testaamaan. 
Minulla oli siis punainen nyssykkä, johon aioin toteuttaa suunnitelmani. Sen lisäksi ostin valkoisen halpistyynyliinan, josta ratkoin saumat auki. 

Seuraavaksi etsin sopivan kuvan tarkoitusperiäni silmälläpitäen internetistä, koska ei se itsesuunnittelu nyt aina vaan luonnistu.
Sopiva kuva. Kiitos ja anteeksi.
Sitä sitten suurennetaan sopivaksi, pistetään puoliso printtaamaan ja vedellään viivat valoa vasten. 
Köyhän miehen valopöytä, eli ikkunaan teipattu kuva ja sen päälle sijoiteltu kankaanpala toimivat tarpeeksi hyvin, kun kangastussilla jäljensin kuvan entiselle tyynyliinalle. Kahdesti, koska toiselle puolelle kans.

Sen jälkeen leikkasin kuvan muotojaan pitkin irti. 

- Tähän väliin jotain ähinää aiheesta "kuinka tää ompelukone toimii"-

Sitten pääsin ompelemaan. Olihan siinä omat haasteensa, ommella jännänmuotoista kuvaa ainoastaan yhdeltä sivulta auki olevaan kassiin, jossa on ärsyttävät kahvat, mutta onnistui se kuitenkin ihan suht jouhevasti.

Kuvausassistentti toimissaan.


Ja sama uudelleen.



Lopuksi kiinnitin vetoketjun, koska aion tosiaan käyttää tätä käsiveskan asemesta.
Ikinä en ole vetoketjua ommellut, mutta hyvinhän se siihen luikahti. Ei vaan meinannut älykkyys riittää, että miten sen toisen puolen saa laitettua, mutta kyllä siitäkin kääntelyllä ja nuppineuloilla selvittiin.

Jatkoa seuraa. Lopulta.

maanantai 26. tammikuuta 2015

Superhelppo bolero

Uusi yritys.

Malli on siis tämä.

Itse tein vähän erilaisen, mutta periaate on kuitenkin sama.


Loin 65 silmukkaa, sileää neuletta ja tein sitä 66 kerrosta.
Hihoja varten poimin joka toisen silmukan, eli niille tuli 33 silmukkaa kumpaankin.


Käytin Red Heartin Soft-lankaa, ja sitä meni kaksi kerää seiskan puikoilla. Yksi takaosaan ja toinen hihoihin.


Takaosaan käytin myös Novitan Säie-lankaa blingin tähden.

Oli helppoa, oli nopeaa.
Suurin vaikeus oli koko prosessissa se, kun Soft loppui kesken eikä sitä löytynyt yhtikäs mistään, paitsi Prismasta, josta ostin ensimmäisenkin kerän, mutta aina kun kävin etsimässä, sitä ei vieläkään ollut tullut lisää, paitsi sitten VIIMEIN.