Näytetään tekstit, joissa on tunniste vaatteet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vaatteet. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

My Spidey-senses are tingling

Näin tällaisen EMP:n katalogissa.
Tarve oli välitön.
Mutta kallis, joten fuck this and fuck that, fuck it all and fuck a fucking brat, she don't wanna baby who looks like that, I don't wanna baby who looks like that, teen ite.
Sori EMP.

Me eletään rautaesiripun tällä puolen.

Kas näin se kävi!
Ensin ostin H&M:stä valkoisen paidan.
Sen jälkeen etsin Googlesta sopivan logon toimiini, ja kuulkaas, olin ihan huomaavaisena liikkeellä, ja valitsin kuvahaun käyttöasetuksista sellaisen, että se hakee kuvia, joita saa vapaasti käyttää.
Sen jälkeen suurensin kuvan tarpeeksi suureksi tietokonenäytölle ja piirsin se läpi A3-paperille (tavallinen paperi kestää ihan hyvin kerran käytön tällaiseen tarkoitukseen. Toki jos on jotain kestävämpää ja haluaa sarjatuottaa, niin siitä vaan.). Tämänhän voi kai hoitaa helpomminkin jos on tulostin, ja mullahan on, mutta en tiedä (koska en laiskuuksissani ole kokeillut) haluaako se liittyä pyhään avioon Winukka 10:n kanssa, ja vaikka haluaisikin, siitä on musteet loppu.
Sitten kuva riistetään mattopuukkoa ja/tai saksia käyttäen irti. Ole varovainen. Sähläät kuitenkin.
Seuraavaksi vaan kuva paitaan vaikka maalarinteipillä kiinni, ja ei muuta kun kangasväriä tuputtelemaan. Paita kannattaa, eli ehdottomasti kannattaa, pingottaa esim. jonkinlaisen alustan päälle, tai änkeä vähintään sanomalehteä tai muuta paperia kangasten väliin, ettei selkäpuoli sotkeennu.
Tässä kohtaa voi olla fiksua tehdä toisin kuin minä, joka sotki väriä paperin reunoista yli. Teeskentelin, että se oli tarkoituksellista, ja tuputin lopuksi väriä joka paikkaan logon ympärille.

Joku luonnolliin posetus.

Yeash! Nyt ei  muuta kun herkkiä Hämis-hetkiä!


keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Äkkiä jotain mikä menee nopeasti päähän

Pitkästä aikaa puikkojen varressa! Nakutin pikaisesti (= kolmena päivänä) avomiehelleni uuden pipon, edellinen kun alkaa olla hieman elämää nähnyt.


Mentiin pihalle ottamaan kuvia, ja seinässä kiipeili orava. Se heilutteli häntäänsä vimmatusti, eikä mikään ole vähään aikaan näyttänyt niin typerältä. No oli se aika sööttiäkin.


Lörppöä pitää kuulemma olla. No sitähän minä sitten tikutinkin menemään. Pelkkää lörppöä.


Onhan joku peruspipo nyt aika tylsä, mutta tulipahan neulottua jotain viimeinkin. Enkä ollut edes unohtanut miten mm. kaikki tehdään!

torstai 7. tammikuuta 2016

Don't call me Bitch, Bitch!

Tein avomiehelleni paidan joululahjaksi.
Tai siis oikeasti ostin avomiehelleni H&M:stä paidan ja tein siihen kangasmaalilla ja -tussilla tekstin joululahjaksi.

Tuo jaloissa pyörivä musta pökäle on sitten kissa, eikä mitään sen epäilyttävämpää.

Niin, miehelle.
En itselle.
Minulle on hieman hämärän peitossa, miksi hän oli pitempään haaveillut paidasta tuollaisella tekstillä.
Mutta mitä minä tietäisinkään.
Minä vaan teen.

Naamasensuroidut kuvat näyttää lähes poikkeuksetta oudoilta, mutta nyt oli kuulkaas vaan pakko.

Tein vapaalla kädellä ensin kangastussilla kirjainten rajat ja maalasin ne sitten maalilla täyteen. Kuka tässä mitään sapluunoita jaksaa leikkailla, en minä.

Paitahan on miesten XL-kokoa, ja sitä pitikin pienentää aika lailla että se olisi sopiva (huomautan, että näissä
mallaamissani kuvissa se on vielä pyykkipojilla kiristetty tuolta takaa. En ole ihan niin lavea että miesten XL olisi sopivan kokoinen). Jostain syystä paita nääs oli liian suuri, vaikka samalla ostamani musta, samanlainen, samalla kokomerkinnällä varustettu paita oli sopiva. En tajua.
Rusautin siis ompelukoneella saumat sisäänpäin ja olkapäitä ylemmäs, etteivät ihan kaikki miehiset sulot olisi viehkon viettelevästi vilahdelleet liian suurista kainalo- ja pääaukoista.

Lisään tähänkin kuvatekstin että tämä valkoinen laatikko olisi samansuuruinen kuin muissa kuvissa. 



keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Desucon 2015

Tämän vuoden Desucon oli viime viikonloppuna.


Olin tehnyt Desua varten jo aiemmin esittelemäni kassin ja mekon, ja oli niiden aika loistaa. Silleen pian loppuun palavan lampun kirkkaudella.

Perjantaina jumitettiin ihan huolella ja tuuli oli hyytävän kylmä, joten kuvia hätäsesti kokoon kyhätyistä kostyymeistä ei oikeastaan ole, eikä sillä niin väliksikään. Sunnuntaina en edes ottanut kuvia, koska ei ollut oikeastaan mitään kuvattavaakaan. 
Lauantaihin onkin sitten tuhlattu enemmän filmiä kuin keskikokoisen valokuvaputiikin tarpeistosta löytyy.
Postaankin ne nyt vastoin tapojani erikoissuurena, läpikatsominen lienee niin vaivattomampaa.

Matkaan lähdettiin sinä Ju-On/Grudge/Kauna/whatever-elokuvan muijana, Turhapuron Uunona ja merirosvona.

Håpla.

Tai no ekaks piti lahnata.

Uuno ON numero yksi.

Pysähdyttiin ottamaan tässä kuvia, koska aina otetaan tässä kuvia.


"Ei, nainen! Impeyteni on vaarassa!"

Mitäpä luulette, että Turhapuron kassista löytyy?!

Metsän monimuotoinen asujaimisto tarjoaa tarkkasilmäiselle retkeilijälle paljon nähtävää.
(Kiskoin kaksi oksaa tukastani irti tämän jälkeen.)

Kapu ankkuroi itsensä. 

Möng, möng.

Täällä haisee silakka.
Sil-akka.

Naamassa parantamisen varaa.

Saatana. Nyt kyl. Kakarat pois nurmikoltani!

Ehkei enää kuumempaa vois kuvitella.

"Dead girls don't say no."
"...No."

Ihastuttava herrasmies. Kerrassaan.

Kapu kävi kokemassa paikallisen vesistön.
Märkää oli.

Asiaan kuuluu rappusissa ryömintä.


Joka oli muuten erinomaisen vaikeata ja pelottavaa.

Kobayashi-kunnnnn~

Uunon tsarmiin lämpiää frikitimmätkin tapaukset.
(Kehotan klikkaamaan suuremmaksi.)

tiistai 2. kesäkuuta 2015

Kayako, Kayako, Baby, You're so Crazy

Kuten viimeksi jo natisin, Desucon lähestyy.

Lauantain kostyymiksi tosiaan valikoitui Kayako Saeki, tuo Ju-On-elokuvien rappusissa rimpuileva korskea korisija.


Arvatkaapa, kuinka helppoa oli löytää ihan tavallinen valkoinen  mekko?
Se oli täysin mahdotonta.
Kiersin kaupat, kirpparit ja nettikaupat, mutta ei. Ostin pari tunikaa parilla eurolla, mutta ei ne nyt vaan toimineet.

Yritin viimeiseen asti välttyä siltä, että joutuisin tekemään itse mekon, koska en vaan uskonut, että kykenisin siihen, koska ikinä en ole sellaista tehnyt, enkä oikein edes tiennyt, mistä aloittaa.

Ostin silti kahdella eurolla kirpparilta valkoisen puuvillakankaan, joka saattoi olla lakana, tai joka saattoi olla pöytäliina.

Ja niin no.


Mekko siitä tuli.

Se on vähän kinkeä tisseistä, ja vähän suuri kaikkialta muualta, ja muutenkin saumat ja leikkaus vähän on mitä on, mutta mekko siitä tuli.

Ja eihän tästä mikään prinsessapuku ollut tarkoitus tullakaan, muija on haamu, ei siinä vissiin pari paskaa saumaa haittaa. Lisäksi kaikki epämääräisyydet voi kätevästi peittää tekoveren alle.

Kuvia mekosta päällä tullee sitten myöhemmin. Sitten kun kaikki epämääräisyydet on kätevästi peitetty tekoveren alle.

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Helppo bolero numero kaksi, alaotsikko "Serkulle kans"

Serkkuni pyysi, että tekisin hänellekin tällaisen boleron.
No eipä siinä, minähän tein.


Ainoa ero omaani nähden tässä on se, että tein selkäkappaleesta kapeamman ja näin ollen toivottavasti istuvamman, tuo minun tuppaa vähän valahtelemaan olkapäiltä.
Lisäksi tässä on glitteriä myös hihoissa, siinä kun minun on hillitysti kimalteleva vain selästä.
Käytin Red Heartin Softia ja Novitan Sädettä, molempia meni vajaa kaksi kerää.


Yksinkertaisuudessaan bolero siis toteutetaan siten, että ensin tehdään sopivan kokoinen neliö tai suorakaide selkäkappaleeksi, ja sitten poimitaan reunoilta silmukat hihoja varten.
Esimerkiksi tässä keskikokoiselle naiselle menevässä kappaleessa tein 53 aloitussilmukkaa ja neuloin sileää neulosta 64 kerrosta.
Tällöin hihoja varten jäi poimittavaksi 32 silmukkaa, jota tein suljettuna neuleena 75 kerrosta oikeaa neulosta. Lopuksi tein joustinneuleena 12 kerrosta. 

Näköjään olen kirjoittanut ohjeistuksen myös aiempaan postaukseen. 
En jaksa enää ottaa tästä pois, joten olkoon :D

Hauskaa viikonloppua!

maanantai 26. tammikuuta 2015

Superhelppo bolero

Uusi yritys.

Malli on siis tämä.

Itse tein vähän erilaisen, mutta periaate on kuitenkin sama.


Loin 65 silmukkaa, sileää neuletta ja tein sitä 66 kerrosta.
Hihoja varten poimin joka toisen silmukan, eli niille tuli 33 silmukkaa kumpaankin.


Käytin Red Heartin Soft-lankaa, ja sitä meni kaksi kerää seiskan puikoilla. Yksi takaosaan ja toinen hihoihin.


Takaosaan käytin myös Novitan Säie-lankaa blingin tähden.

Oli helppoa, oli nopeaa.
Suurin vaikeus oli koko prosessissa se, kun Soft loppui kesken eikä sitä löytynyt yhtikäs mistään, paitsi Prismasta, josta ostin ensimmäisenkin kerän, mutta aina kun kävin etsimässä, sitä ei vieläkään ollut tullut lisää, paitsi sitten VIIMEIN.

perjantai 9. tammikuuta 2015

Turbotumppu, more than meets the eye

Tein ensimmäisen lapaseni.


Kuulen, kuinka siellä jo naureskellaan, että "minkäs ihmeen lapasen tapasen se nyt luuli tehneensä hoh hoh".


Eihän sillä ole pariakaan.


Mutta vitsi on teissä, senkin epäilevät tuomaat!
Tämän on nimittäin tarkoituskin olla suuri, muotopuoli ja pariton!

Eräs ystäväni tässä taannoin kuuli maaemon kutsun hyvin vahvana, ja päätti polkupyöränsä ja jääpeitteisen tien avustamana kuunnella tätä kutsua tarkemmin, mutta hänen lähestymistapansa oli hieman väärin mitoitettu, ja eihän siinä nyt ehdi esimerkiksi pysymään pystyssä ja pitämään luitaan ehjinä.
Käsi siis kipsattiin, ja koska on talvi, on kylmä, ja normaalit lapaset eivät vastaa uuden peitteen saaneen raajan vaatimuksia.
Valmistin siis varmasti valtavan vantun, ja nyt kuulemma koko kipsattu käpälä sujahtaa sujuvasti turpeaan tumppuun.

Ja minä opin tekemään lapasia. Peukalokiilalla.
Party on, Wayne.

perjantai 21. marraskuuta 2014

Boleron metamorfoosi

Minun piti neuloa itselleni bolero.
Tähän malliin.
Kyynärpäiden väli mitattiin, silmukat laskettiin, työ aloitettiin.
Kyllä siinä muutama viikko epätaisesti paahtaessa meni, mutta en osannut epäillä mitään.
Kunnes.
Se päivä koitti, jolloin pukimeni oli valmis.
Ja mitäs helvettiä.
Sehän oli aivan liian leveä.

No ei tullu lasta eikä paskaa, ei.

En ollut siis järin tyytyväinen, koska halusin boleron, en mitään hemmetin... mikä toi nyt on.
Muutama viikko meni asiaa sulatellessa, kunnes keksin, että tästähän saisi hartiahuivin.
Tai en niinkään keksinyt, vaan laitoin sen harteilleni. Ja havaitsin, että kiinnityssysteemi voisi olla näpsäkkä lisä.

Vähän nyt silti arveluttaa.

Ostin siis nappeja. Ja sitten ne jaksanut tehdä aikoihin asialle mitään.
Kunnes sitten lopulta. Integroin napin kiinni shaaliini ja ketjusilmukoin virkkasin lenksun.

Sitten alkoi jo vähän hymyilyttää.

Ja ihan kiva ja melkein käyttökelpoinen tekele siitä lopulta tussahti. Jeejee.

Kattokaa ny.

No näyttäähän se edelleen etelä-amerikkalaisten panhuilun soittajien poncholta, mutta en mä tiedä onko se niin paha. Lähdenpä tästä siis instrumenttiostoksille, piupau! (No oikeesti en mee mihinkään koska oon kipee ja mistä täältä ees saa panhuiluja. Kaunaritkin alkaa.)

tiistai 4. marraskuuta 2014

Pumpkins Scream in the Dead of Night


Avomiehen herkkien käsien jälkeä tämä.

Askartelin itselleni luurankoasun lauantaina alle kahdessa tunnissa, koska sitä tarvittiin juuri silloin. 
Siitä huolimatta, että tieto Halloween-bileistä oli leijunut ilmassa jo pitempään. Mutta ei voi aina kaikkea tajuta ajoissa. Kuten, että vaatteetkin tarvitsee. 

Tein siis nopealla aikataululla pikaisesti itselleni kostyymin. Koska lauantai oli pyhäinpäivä, kaikki tarvittava löytyi kaapeista. 

Eläissäni en ole maistanut näin hyvää Bloody Marya.
Mutta minähän olen kuollut!
Yo ho ho ho! Luuhuumoria~

Jos siis sinullekin iskee äkillinen luurankostyymin tarve, ei mitään hätää, sillä minä olen täällä!
Tämä on siis tosiaan "aikaa ei kerrassaan ole ylimääräiseen"-versio. 

Tarvikkeet:
  • kangasväriä (ei värillä väliä, mutta jos haluaa olla tylsä, niin valkoinen)
  • tuputin, jolla kangasväri painellaan tekstiilille
  • yläosa (tässä tapauksessa musta toppi)
  • alaosa (tässä tapauksessa mustat legginsit)
  • paperia (tavallinen A4 toimii hyvin)
  • kynä
  • sakset ja/tai mattoveitsi
  • internet
  • teippiä
  • alusta kangasväriä varten (esim. kertakäyttölautanen, itse lähdin pahvinen muffinsivuoka-linjalle)
  • sanomalehteä

Maksa tuhoutuu jos jatkan tämän juomista.
Vaikkei minulla sellaista olekaan!
Yo ho ho ho! Luuhuumoria~

Toimintaohjeet:

Toppi:
  1. Googleta raivoisasti "ribcage stencil", kunnes löydät mieleisesi.
  2. Suurenna kuvaa tarpeeksi, että se mahtuu A4-paperille pystytasoon.
  3. Aseta paperi näytölle ja piirrä kuva läpi. (Huomautan, että koska minulla on pöytäkone ja suuri näyttö, tämä lienee helpompaa kuin läppärillä tai tabletilla operointi. Kuvanhan voi myös tulostaa, jos siihen löytyy tarvittava välineistö.) Tällä metodilla tulee tällaselle napakan M-kokoiselle sopiva luukehikko.
  4. Leikkaa saksin tai mattoveitsin piirtämäsi kuvio irti. (Voit myös käyttää kuvan tallentamiseen jotakin kestävämpää kuin paperi, jos näitä haluaa tehtailla useammankin. Paperi nääs kestää tasan sen yhden kerran.)
  5. Asettele yläosa sopivalle alustalle (esim. keittiönpöytä, joka ehkä kannattaa suojata jotenkin), ja laita paidan väliin sanomalehteä (jottei takapuolelle tule väriä, höpsö!).
  6. Asettele leikelty paperi, nyt sabluuna, valitsemasi yläosan päälle sopiville kohdin ja teippaa se kiinni parista kohtaa.
  7. Puristele kangasväri alustalleen.
  8. Ota tuputtimella kangasväriä ja ala tupsutella sitä sabluunan muodostamasta kuviosta paidalle.
  9. Kun olet valmis, irrota sabluuna varoen ja laita paita kuivumaan jonnekin, minne ei pääse lemmikkieläimiä tai lapsia.
  10. Silitä kangasväri kuivuttuaan kiinni.

Ystävyys lämmittää sydäntäni.
Mutta eihän luurangolla ole sydäntä!
Yo ho ho ho! Luuhuumoria~

Legginsit:
  1. Pistä avomies ajanpuutteen vuoksi piirtämään reisi-, polvi- ja sääriluut. (Tämä on fiksua tehdä siten, että liittää kaksi paperia päällekkäin, niin saa samalla kertaa oikealle ja vasemmalle jalalle symmetriset sabluunat. Tähänkin meni A4-paperit per jalka per luu, plus polvilumpo erikseen. Näin siis minun 177-senttiselle ruholleni, näitä kandee mittailla omiin ulottuvuuksiin sopiviksi.) 
  2. Toista kohdan "Toppi" artiklat 4-10. (Poikkeuksena kohdan 5 "yläosa". Laita siihen se alaosa. Noin. Just. Hyvä.)
Kangasvärithän voi hätätilassa kuivatella myös föönillä, jos ei kerkeä odotella että ne kuivuvat itsekseen. 
Ja tuo korskea hame oli kaverilta lainassa. Se oli tuollainen jo ennen kuin puin sen.

Kävisikö pieni pikkarinvilautus?

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Hey Justin! (Nyt oli huono. Nyt oli niiiin huono.)

Päivisin se on ihan tavallinen pipo, aivan kuin sinä ja minä...



... mutta öisin se muuttuu Hämmästyttäväksi Heijastinpipoksi! Katujen ja lenkkipolkujen pehmeä sankari häikäisee autoilijat ja muut vihulaiset, pitäen pollasi lempeästi lämpimänä!



Juoksupipo avomiehelle, jotain heijastavaa lankaa Prismasta, seiskan puikot, 84 silmukkaa, kolme iltaa.
Lanka toki tietty loppui viime metreillä ja asia piti paikata samanpaksuisella harmaalla langalla.
Lisäksi siipan nuppi on suurempi kuin omani, mutta jouduin silti mallaamaan, joten eihän se nyt ihan istu.
No yhyy, enhän minä edes juokse.

tiistai 2. syyskuuta 2014

Seikkailun Aamunkoitto

Desucon se oli tänäkin vuonna. (Tässä viime vuoden postaus aiheesta, pistäkäähän klikaten.)
Ja postaan tästäkin vaan kolme kuukautta myöhässä. Sellaista se joskus on :D

Mutta nyt on kuulkaas niin, että tämän postauksen myötä olen saanut hoidelluksi kaikki vanhat aiheet pois alta, joten seuraavaksi odotellaankin sitten sitä, että saan jotain aikaan.
No mutta eihän hätä ole lainkaan tämän näköinen, sillä muutama projekti onkin jo työn alla.
Ai ettei kukaan hätäillyt? No kappas, se on sitten vaihdettava vaan omat housut.

Asiaan!

Desu siellä jo paistatteli taivaanrannassa kesäkuun ensimmäisenä perjantaina, ja sinnehän me urheine seuralaisineni suuntasimme.

Urheat seuralaiset.

Perjantai oli melkoisen puoliperseilyn päivä, mitä cosplayhin tuli.
Kaappicosplay on ihan hyvä vaihtoehto silloin, kun ei vaan jaksata.

Hei vaan kaikki entiset ja tulevat työnantajat. 

Heitin siis päälleni Olkihattujen kapteenin Monkey D. Luffyn innoittamana yllä ja alla olevan asukokonaisuuden, mutta ei toivoakaan että olisin perseentynyt sen enempiä panostamaan. Juu arpi puuttuu. Juu punainen nauha hatusta puuttuu.
Tästä huolimatta Luffyn kanavointi on hauskaa, eihän kumisena merirosvona nyt erityisen vakavaa kerkiä olemaan.

Mr. Funslush <3

SEIKKAILEMAAAAAANNNNNN

Bilevene!

Ja koska nyt pääosiltaan käsityöblogin helmoissa tässä pyöritään, niin tokihan sitä kässääkin on luvassa.
Monet tekevät cosplay-asunsa itse, toiset hieman taitavammin kuin toiset. Minä kuulun juurikin siihen toiseen toiseen joukkoon.

Lauantai valkeni epävakaisena, mutta eihän se nyt mitään haitannut. Paitsi siinä vaiheessa kun vettä tuli kuin saavista kaataen ja olisi pitänyt siirtyä.
Sadesusää on eri sää~

Piraatteja! Piraatteja kaikkialla!

Tokihan siitä viimevuotisesta kuvasta piti saada toisinto.

Tosiaan, se käsityöosuus.
Tänä vuonna puvuksi valikoitui Nico Robinin Thriller Bark-asu.
Läysin tuon violetin mekkoasian Henkkamaukasta, Menkkahaukasta, alennuksesta. Ostin vähän (=paljon, jonkin verran tosin oli omasta takaa) pitsiä ja ompelin ne pääntiehen, hihansuihin ja helmaan.
Paikoin jälki on aika kamalaa, mutta ei tarkastella sitä sen lähempää. Minulta vain loppui aika kesken (vaikka taas niin ajoissa aloitin!), ja sormien lähes sietämättömäksi yltynyt nivelkipu ei antanut enää viimeistellä.

Ihan kauniisti ne silti lopulta asettuivat. Ne pitsit siis.

Hihat olisivat enää voineet olla hieman pitemmät, muutoinhan tuo on juuri täydellinen.

Sivistyneisyyshetki atari-gon parissa.

Sibeliustalossa oli meneillään jonkin sortin aarteenetsintä.

Lauantai on totutusti conipäivistä rankin, vaikka vältyttiinkin iltabileiltä tällä kertaa.
Ehkä tämän takia puhtia riitti näennäisesti vielä sunnuntaillekin.

Toisten nahoissa on kiva vierailla, mutta kaksi päivää riitti, ja saatoin viimeisen päivän kunniaksi normihomoilla itsenäni.

Mr. Funslush, how I love you~

Ostin tuon paidan edellisenä päivänä.
Ei mietitä mitä kaikkea Ehdottoman Tarpeellista lisäksi hankin. Jotenkin kummasti rahaa oli maanantaina vähemmän kuin perjantaina, en tajuu.

Nättiä hei.

Se siitä siis taas tänä vuonna!

Nyt lupaan pistää puikot heilumaan ja liimat haisemaan, että saan taas aihetta blogailla :3