Ystäväni täytti tuossa reilu viikko takaperin 30 vuotta. Koska olemme aikuisia, juhlien teemana olivat yksisarviset, keijut, glitter ja muu virastohenkinen.
Tein hänelle teemaan sopivan kortin. Tuo violetti tausta ja poni itse ovat jotain kiiltopahvia, jotka valon osuessa niihin häikäisivät niin että tässä marraskuun synkeydessä voisi luulla, että uusi tähti taivaalle syttyi ja vie meidät jonkun jeesusin luo. No niin ei nyt käynyt.
Tämän lisäksi tuhersimme siipan kanssa kutistemuovista kaulakoruja.
Hän halusi söötin pullaponin (malli löydetty ja läpipiirretty internetistä. Sori internet.).
Ja minä halusin jylhemmän pollen (malli löydetty ja läpipiirretty internetistä. Kiitti internet.).
Kutistuksen jälkeen (omani meni ainakin ihan rullalle mutta painelin sitä haarukalla suoremmaksi) näille leviteltiin liimaa ja glitteriä ja annettiin kuivua. Lopuksi käsittelin yksisarvikkeet läpinäkyvällä kynsilakalla, etteivät glitterit tippuilisi pitkin piennarta. Eivät tippuilleet.
Vaikka itse saatoimme hieman tippaa nauttiakin.
Ei helvetti että oli huono aasinsilta.
Tai yksisarvisen silta.
Paras lopettaa tähän.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste juhlat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste juhlat. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 19. marraskuuta 2017
lauantai 15. lokakuuta 2016
It's a Nice Day for a Gay Wedding
Siis tästähän ei ole kuin reilu kuukausi. Mutta olen ollut laiska kiireinen!
Eihän tässä nyt ihan kaikkea kerkeä hei reaaliajassa kuitenkaan toistamaan kuulkaas.
Mutta joo.
Vuoden alussa, vai oliko se nyt viime vuoden puolella peräti, ystäväni pyysi minua parhaaksimiehekseen syyskuisiin häihinsä. Ilahduin, olin otettu, innostuin, mitä näitä nyt on.
Vaikkei kumpikaan meistä oikein tiennyt, mitä parasmies tekee. Ehdotin selkääntaputtelua ja viskinjuottamista toimenkuvikseni. Kelpasivat.
Ihan niin helpolla en kuitenkaan päässyt.
Asiaan.
Tai ainakin jonnekin.
Läiskäsen tähän ensimmäisenä hääparille tekemäni kortin, että saadaan se kuitenkin pois alta.
Noin.
Tästä tulee vähän sekava selvitys, mutta mitä väliä. Olin melkokännissä väsynyt, joten välistä jäänee jotain ehdottoman ehdollista.
Tähän väliin tulisi oikeastaan kuvat hääkimppujen heitosta, mutta siitä ei ole kovin hyviä kuvia, sekä sukkanauhojen kaivelusta, mutta se oli aika irstasta, joten hypätään suoraan siveästi hääkakun leikkelyyn.
Sitten ilta alkoikin pimentyä ja hääväki palailla koloihinsa, paitsi ne meistä jotka jäimme paikalle. Siitä on myös kuvamateriaalia, mutta kuten morsioystäväni seuraavana aamuna totesi; "We were supposed to leave gracefully last night, but there was nothing graceful about last night." (Englannoitu koska paikalla oli Aitoja Americcalaisia vieraita.)
Eihän tässä nyt ihan kaikkea kerkeä hei reaaliajassa kuitenkaan toistamaan kuulkaas.
Mutta joo.
Vuoden alussa, vai oliko se nyt viime vuoden puolella peräti, ystäväni pyysi minua parhaaksimiehekseen syyskuisiin häihinsä. Ilahduin, olin otettu, innostuin, mitä näitä nyt on.
Vaikkei kumpikaan meistä oikein tiennyt, mitä parasmies tekee. Ehdotin selkääntaputtelua ja viskinjuottamista toimenkuvikseni. Kelpasivat.
Ihan niin helpolla en kuitenkaan päässyt.
Asiaan.
Tai ainakin jonnekin.
Läiskäsen tähän ensimmäisenä hääparille tekemäni kortin, että saadaan se kuitenkin pois alta.
Noin.
Tästä tulee vähän sekava selvitys, mutta mitä väliä. Olin melko
![]() |
| Pyynikin näkötorni, jossa nautimme sievän vihkihetken jälkeen MUNKKIA. |
![]() |
| Metsäretket, nuo häätilaisuuksien ehdoton hitti. |
![]() |
| Morsiusparin puheet. |
![]() |
| Hei mekin oltiin siellä. |
![]() |
| Laadimme etukäteen näitä opastekylttejä hääalueen eri osioille. Tämä on muistaakseni minun käsialaani. |
![]() |
| Käsipuolessani ystävä, jonka kanssa olemme jakaneet monia ilon ja surun hetkiä, myötämäkiä ja vastoinkäymisiä jo usean vuoden ajalta. Toisessa käsipuolessani toinen morsmaikuista. |
![]() |
| Herkkumökin antimia. Ehdottoman tärkeä tankkauspaikka. |
![]() |
| Tämä tähän väliin ettei mee homma liian heteroksi. |
![]() |
| Meidän pöydän pöytäkyltti. Se on hauskaa koska se on totta. En ole ehkä ikinä eläissäni ollut niin reipas kuin sinä päivänä jona olin bestman. |
![]() |
| Häävalssittiin! |
![]() |
| No en kuulkaa muista kumpi kopautti ensin. Jos me mentäis hra Avomiehen kanssa naimisiin, ei niin tajuttais kopauttaa kumpikaan. |
![]() |
| Hääbändinä toimi ihastuttava Utu. |
![]() |
| Niin jätän teille vaan tämän. |
torstai 31. maaliskuuta 2016
hashtag saraltti
Ystävämme menivät naimisiin pääsiäislauantaina.
Semmoinenhan niitä polttareita yleensä seuraa.
Tein heille kortin sillä verukkeella, että pääsen bloggaamaan aiheesta.
Postausta siivittää teille valitsemani gloorinen soundtrack.
Kortin etusivu/kansi, mikä tää nyt on.
Ja näkymä, kun kortin avaa.
KISS-lyriikoita?
Aina:
Vihkitilaisuus pidettiin Lahden Historiallisessa museossa, ja koska kyseessä oli siviilivihkiminen, vihkiraamatun sijasta bestman luovutti pariskunnalle Paavo Väyrysen "Eihän tässä näin pitänyt käydä" -kirjan.
Tässä vaiheessa voisin kertoa, että morsian rakastaa politiikkaa melkein yhtä paljon kuin sulhastaan.
Paavosta mennään kuitenkin reippaasti vasemmalle <-
![]() | |
| Vasta vihityt, kauan naineet. HEHEHEHEHEHEHEHEHE! Lupaan, etten tee näin enää koskaan. Hävettää. |
Vihkipaikalta siirryttiin parisenkymmentä kilometriä johonkin suuntaan, päämääränä Aurinkoranta Asikkalassa, jossa hääjuhla saattoi alkaa.
![]() |
| Kauniin morsiamen kaunis puhe kauniille sulhaselleen. |
![]() |
| Kauniin sulhasen kaunis puhe kauniille morsiamelleen. |
Ruokatarjoilu lämmitti tällaisen vanhan ahnehtijan mieltä, alkoholitarjoilu vielä enemmän.
Mutta paras oli kuitenkin vielä edessä!
KARKKIBUFFET!!!
![]() |
| Ihan kun en muka olisi syönyt enemmän. |
Totta tosiaan, minäkin annoin taannoin panokseni häiden koristeluihin, teimme eräänä marraskuun iltana pöytäkoristeita.
![]() | |||||||
| Tämä yksilö sen sijaan ei kenties ole minun kätteni jäljiltä. |
Musiikkia!
Koska koskaan ei voi syödä liikaa, tottakai paikalla oli myös hääkakku, ja hääkakun leikkaaminenhan on tunnetusti yksi juhlien pääkohdista. Seuraavasta kuvasta ei saa noin niinkuin mitään selvää, mutta siinä leikataan hääkakkua.
![]() | |
| Morsian ehti polkaista ensin. Vaikka hämäläinen onkin. |
![]() |
| Toiset menee naimisiin, toiset ottaa selfieitä. |
Häissä esiintyi stand up-koomikko Tomi Haustola, joka mm. nimitti morsiomme maailman natseimmaksi demariksi.
Mikä on hauskaa, koska se on totta.
Ohjelmassa oli mm. vieraita osallistuttavia, mutta ei nolostuttavasti, visoja, ja perinteisesti toki morsiuskimpun ja sukkanauhan heittoa. Kumpikaan meidän taloudesta ei näitä kuitenkaan napannut, joten pitänee odotella naimalupaa vielä jonkin aikaa.
Sulhasenryöstön jälkeen häävalssikin päästiin tanssimaan.
Aina sanotaan, että häät olivat parin näköiset, ja niin sanon nyt minäkin, mutta niinhän niiden kuuluukin olla.
Voisivat mennä naimisiin uudemmankin kerran, olivat nämä niin ihanat juhlat :D
sunnuntai 6. maaliskuuta 2016
Enterrement de Vie de Jeune Fille
Ystävälläni oli polttarit helmikuun viimeisenä lauantaina. Kävimme hakemassa hänet aamulla kotoaan morsiusneitojen ja kaason kanssa, ja iskimme hänelle kartan kouraan, jonka avulla morsion oli luovittava päivä läpi.
Valveutuneimmat kenties tässä kohtaa arvaavatkin, että kartan laadin ~minä~
Teemana oli siis löyhähkösti Pariisi.
Tein kartan kahdelle yhteenliimatulle A3-arkille, laadittuani ensin noin miljoona varsiota siitä, minne paikat menevät ja kuinka saan vihjeet mahdutettua. (Ja silti onnistuin sijoittamaan etappi numero kakkosen traagillisesti väärään kohtaan! Pah!) Ideana oli siis, että kartan ja annettujen vihjeiden avulla morsiamemme johdattaisi meidät jo kaikkien muiden tietämiin paikkoihin. Täytyy sanoa, että hän suoriutui tehtävästä erinomaisesti, ottaen huomioon että häneltä evättiin älylaitteiden myötä pääsy ranskan kielen käännöskoneisiin.
Kartanlaatijan ranska on myös hieman ruosteessa, mutta lukiovuosistani on sen verran aikaa, että se sallittakoon, vaikken ihan olekaan antanut kielitaitoni kuolla, vaan ylläpitänyt sitä kaikilla siisteillä ranskalaisilla ajanvietteillä.
Minulla olikin onnekkaasti Pariisi-teemaisia papereita varastossa, ja kartta lähtikin rakentumaan mukavan loogisesti. Kyllä se "muutamia" työtunteja vaati, mutta onneksi aloitin ajoissa.
Lisäksi laadin Vaimodiplomin, joka täytettiin viimeisessä etapissa, joka siis oli tulevan hääparin ensikohtaamisbaari.
Itsehän en tätä päässyt todistamaan, sillä tipahdin kyydistä juurikin noin niinkun siinä vaiheessa. Ikä ei tule yksin, se tulee känniväsymyksen kanssa.
Mutta ei nyt vielä hypätä siihen, sillä päivä oli täytetty hupaisilla puuhasteluilla.
Kuten karjalanpiirakoiden tekemisellä! Morsiamen tuleva aviomies on Itä-Suomesta kotoisin, ja siellä karjalanpiirakat ovat osa ruokaympyrää.
Kolmasosa.
Aamupäivään sisältyi myös ranskalaistyylinen brunssi ja yleistä ilakointia.
Lisäksi maalasimme munia!
Ja kyllä, huonot munavitsit seurasivat toistaan.
Ja sitten olikin aika lähteä kierrokselle! Josta minulla ei ole lainkaan kuvia! Saatte siis kuvitella, miltä näyttävät aviomiestesti koulun pihalla, paidanviikkaus ja sukkien lajittelu toisen koulun pihalla, poliittinen yhteislaulanto järjestön tiloissa ja sivistynyt siiderinjuonti keskellä päivää.
Ohjelmaan kuului myös tankotanssi, johon en osallistunut, koska olen enemmän jooganaisia. Ja koska minulla ei ollut sopivaa asustusta. Toimin siis dokumentoijana, mutta en nyt ala laittamaan julkiseksi toisten tankoapinointia, vaikka se toki ylevän sulava näky olikin.
Seuraavaksi suuntasimme Mieskuoron saunatiloihin!
Ajattelin, että lopettaisin tähän hehkeään kuvaan minusta ja vaimomateriaalista
mutta ei me edes yhdessä olla näin korskeita:
Valveutuneimmat kenties tässä kohtaa arvaavatkin, että kartan laadin ~minä~
| Kuka arvaa, mistä kaupungista tässä "Suomen Pariisissa" on kyse? |
Teemana oli siis löyhähkösti Pariisi.
Tein kartan kahdelle yhteenliimatulle A3-arkille, laadittuani ensin noin miljoona varsiota siitä, minne paikat menevät ja kuinka saan vihjeet mahdutettua. (Ja silti onnistuin sijoittamaan etappi numero kakkosen traagillisesti väärään kohtaan! Pah!) Ideana oli siis, että kartan ja annettujen vihjeiden avulla morsiamemme johdattaisi meidät jo kaikkien muiden tietämiin paikkoihin. Täytyy sanoa, että hän suoriutui tehtävästä erinomaisesti, ottaen huomioon että häneltä evättiin älylaitteiden myötä pääsy ranskan kielen käännöskoneisiin.
Kartanlaatijan ranska on myös hieman ruosteessa, mutta lukiovuosistani on sen verran aikaa, että se sallittakoon, vaikken ihan olekaan antanut kielitaitoni kuolla, vaan ylläpitänyt sitä kaikilla siisteillä ranskalaisilla ajanvietteillä.
Minulla olikin onnekkaasti Pariisi-teemaisia papereita varastossa, ja kartta lähtikin rakentumaan mukavan loogisesti. Kyllä se "muutamia" työtunteja vaati, mutta onneksi aloitin ajoissa.
Lisäksi laadin Vaimodiplomin, joka täytettiin viimeisessä etapissa, joka siis oli tulevan hääparin ensikohtaamisbaari.
Itsehän en tätä päässyt todistamaan, sillä tipahdin kyydistä juurikin noin niinkun siinä vaiheessa. Ikä ei tule yksin, se tulee känniväsymyksen kanssa.
Mutta ei nyt vielä hypätä siihen, sillä päivä oli täytetty hupaisilla puuhasteluilla.
Kuten karjalanpiirakoiden tekemisellä! Morsiamen tuleva aviomies on Itä-Suomesta kotoisin, ja siellä karjalanpiirakat ovat osa ruokaympyrää.
Kolmasosa.
| Tässä avomieheni ja minun taidonnäytteet |
Aamupäivään sisältyi myös ranskalaistyylinen brunssi ja yleistä ilakointia.
| Tässä minun ja avomieheni taidonnäytteet |
Lisäksi maalasimme munia!
Ja kyllä, huonot munavitsit seurasivat toistaan.
| Keskittyneisyyden voi melkein maistaa |
| KISS-muna, tottakai |
Ja sitten olikin aika lähteä kierrokselle! Josta minulla ei ole lainkaan kuvia! Saatte siis kuvitella, miltä näyttävät aviomiestesti koulun pihalla, paidanviikkaus ja sukkien lajittelu toisen koulun pihalla, poliittinen yhteislaulanto järjestön tiloissa ja sivistynyt siiderinjuonti keskellä päivää.
Ohjelmaan kuului myös tankotanssi, johon en osallistunut, koska olen enemmän jooganaisia. Ja koska minulla ei ollut sopivaa asustusta. Toimin siis dokumentoijana, mutta en nyt ala laittamaan julkiseksi toisten tankoapinointia, vaikka se toki ylevän sulava näky olikin.
Seuraavaksi suuntasimme Mieskuoron saunatiloihin!
| Kaikki on ihan ines täs skenes |
Ajattelin, että lopettaisin tähän hehkeään kuvaan minusta ja vaimomateriaalista
mutta ei me edes yhdessä olla näin korskeita:
tiistai 4. marraskuuta 2014
Pumpkins Scream in the Dead of Night
![]() |
| Avomiehen herkkien käsien jälkeä tämä. |
Askartelin itselleni luurankoasun lauantaina alle kahdessa tunnissa, koska sitä tarvittiin juuri silloin.
Siitä huolimatta, että tieto Halloween-bileistä oli leijunut ilmassa jo pitempään. Mutta ei voi aina kaikkea tajuta ajoissa. Kuten, että vaatteetkin tarvitsee.
Tein siis nopealla aikataululla pikaisesti itselleni kostyymin. Koska lauantai oli pyhäinpäivä, kaikki tarvittava löytyi kaapeista.
![]() |
| Eläissäni en ole maistanut näin hyvää Bloody Marya. Mutta minähän olen kuollut! Yo ho ho ho! Luuhuumoria~ |
Jos siis sinullekin iskee äkillinen luurankostyymin tarve, ei mitään hätää, sillä minä olen täällä!
Tämä on siis tosiaan "aikaa ei kerrassaan ole ylimääräiseen"-versio.
Tarvikkeet:
- kangasväriä (ei värillä väliä, mutta jos haluaa olla tylsä, niin valkoinen)
- tuputin, jolla kangasväri painellaan tekstiilille
- yläosa (tässä tapauksessa musta toppi)
- alaosa (tässä tapauksessa mustat legginsit)
- paperia (tavallinen A4 toimii hyvin)
- kynä
- sakset ja/tai mattoveitsi
- internet
- teippiä
- alusta kangasväriä varten (esim. kertakäyttölautanen, itse lähdin pahvinen muffinsivuoka-linjalle)
- sanomalehteä
![]() |
| Maksa tuhoutuu jos jatkan tämän juomista. Vaikkei minulla sellaista olekaan! Yo ho ho ho! Luuhuumoria~ |
Toimintaohjeet:
Toppi:
- Googleta raivoisasti "ribcage stencil", kunnes löydät mieleisesi.
- Suurenna kuvaa tarpeeksi, että se mahtuu A4-paperille pystytasoon.
- Aseta paperi näytölle ja piirrä kuva läpi. (Huomautan, että koska minulla on pöytäkone ja suuri näyttö, tämä lienee helpompaa kuin läppärillä tai tabletilla operointi. Kuvanhan voi myös tulostaa, jos siihen löytyy tarvittava välineistö.) Tällä metodilla tulee tällaselle napakan M-kokoiselle sopiva luukehikko.
- Leikkaa saksin tai mattoveitsin piirtämäsi kuvio irti. (Voit myös käyttää kuvan tallentamiseen jotakin kestävämpää kuin paperi, jos näitä haluaa tehtailla useammankin. Paperi nääs kestää tasan sen yhden kerran.)
- Asettele yläosa sopivalle alustalle (esim. keittiönpöytä, joka ehkä kannattaa suojata jotenkin), ja laita paidan väliin sanomalehteä (jottei takapuolelle tule väriä, höpsö!).
- Asettele leikelty paperi, nyt sabluuna, valitsemasi yläosan päälle sopiville kohdin ja teippaa se kiinni parista kohtaa.
- Puristele kangasväri alustalleen.
- Ota tuputtimella kangasväriä ja ala tupsutella sitä sabluunan muodostamasta kuviosta paidalle.
- Kun olet valmis, irrota sabluuna varoen ja laita paita kuivumaan jonnekin, minne ei pääse lemmikkieläimiä tai lapsia.
- Silitä kangasväri kuivuttuaan kiinni.
![]() |
| Ystävyys lämmittää sydäntäni. Mutta eihän luurangolla ole sydäntä! Yo ho ho ho! Luuhuumoria~ |
Legginsit:
- Pistä avomies ajanpuutteen vuoksi piirtämään reisi-, polvi- ja sääriluut. (Tämä on fiksua tehdä siten, että liittää kaksi paperia päällekkäin, niin saa samalla kertaa oikealle ja vasemmalle jalalle symmetriset sabluunat. Tähänkin meni A4-paperit per jalka per luu, plus polvilumpo erikseen. Näin siis minun 177-senttiselle ruholleni, näitä kandee mittailla omiin ulottuvuuksiin sopiviksi.)
- Toista kohdan "Toppi" artiklat 4-10. (Poikkeuksena kohdan 5 "yläosa". Laita siihen se alaosa. Noin. Just. Hyvä.)
Kangasvärithän voi hätätilassa kuivatella myös föönillä, jos ei kerkeä odotella että ne kuivuvat itsekseen.
Ja tuo korskea hame oli kaverilta lainassa. Se oli tuollainen jo ennen kuin puin sen.
![]() |
| Kävisikö pieni pikkarinvilautus? |
tiistai 28. lokakuuta 2014
But why is the rum gone?
Viime viikonloppuna Suomen merirosvomusiikin ehdoton kärkinimi Yarr-Harr piti bileet, koska pojat täyttivät sata vuotta.
Yhdessä tai erikseen, kuka näitä laskee.
Oli ruokaa. Oli boolia. Oli melua. Oli kivaa.
Mutta koska tämä nyt kuitenkin on käsityöblogi, eikä musiikki- tai paidattomien poikien blogi (valitettavasti), ja minulla pitänee aina silloin tällöin olla jotain käsityöblogattavaa, niin tein pojille kortit.
Näistähän tuli odotettua miehekkäämpiä ja merirosvompia.
Korteista vai synttärisankareista, sen saavat kaikki päätellä itse.
Yhdessä tai erikseen, kuka näitä laskee.
Oli ruokaa. Oli boolia. Oli melua. Oli kivaa.
Mutta koska tämä nyt kuitenkin on käsityöblogi, eikä musiikki- tai paidattomien poikien blogi (valitettavasti), ja minulla pitänee aina silloin tällöin olla jotain käsityöblogattavaa, niin tein pojille kortit.
![]() |
| Siis sitä vois kuvitella ettei nää onnittelutekstit voi enää paskemmaksi mennä. |
![]() |
| Mutta ne voi. |
![]() |
| Ja ne menee. |
![]() |
| Onneks ette näe toiselle puolelle. |
Näistähän tuli odotettua miehekkäämpiä ja merirosvompia.
Korteista vai synttärisankareista, sen saavat kaikki päätellä itse.
![]() |
| Bändäröimässä <3 |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)










































