Näytetään tekstit, joissa on tunniste elämöinti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste elämöinti. Näytä kaikki tekstit

lauantai 15. lokakuuta 2016

It's a Nice Day for a Gay Wedding

Siis tästähän ei ole kuin reilu kuukausi. Mutta olen ollut laiska kiireinen!
Eihän tässä nyt ihan kaikkea kerkeä hei reaaliajassa kuitenkaan toistamaan kuulkaas.

Mutta joo.
Vuoden alussa, vai oliko se nyt viime vuoden puolella peräti, ystäväni pyysi minua parhaaksimiehekseen syyskuisiin häihinsä. Ilahduin, olin otettu, innostuin, mitä näitä nyt on.
Vaikkei kumpikaan meistä oikein tiennyt, mitä parasmies tekee. Ehdotin selkääntaputtelua ja viskinjuottamista toimenkuvikseni. Kelpasivat.
Ihan niin helpolla en kuitenkaan päässyt.

Asiaan.
Tai ainakin jonnekin.

Läiskäsen tähän ensimmäisenä hääparille tekemäni kortin, että saadaan se kuitenkin pois alta.



Noin.

Tästä tulee vähän sekava selvitys, mutta mitä väliä. Olin melko kännissä väsynyt, joten välistä jäänee jotain ehdottoman ehdollista.

Pyynikin näkötorni, jossa nautimme sievän vihkihetken jälkeen MUNKKIA.
Metsäretket, nuo häätilaisuuksien ehdoton hitti.

Morsiusparin puheet. 
Hei mekin oltiin siellä.
Laadimme etukäteen näitä opastekylttejä hääalueen eri osioille.
Tämä on muistaakseni minun käsialaani.
Käsipuolessani ystävä, jonka kanssa olemme jakaneet monia ilon ja surun  hetkiä, myötämäkiä ja vastoinkäymisiä jo usean vuoden ajalta.
Toisessa käsipuolessani toinen morsmaikuista.
Herkkumökin antimia. Ehdottoman tärkeä tankkauspaikka.
Tämä tähän väliin ettei mee homma liian heteroksi.
Meidän pöydän pöytäkyltti. Se on hauskaa koska se on totta.
En ole ehkä ikinä eläissäni ollut niin reipas kuin sinä päivänä jona olin bestman.
Häävalssittiin!
Tähän väliin tulisi oikeastaan kuvat hääkimppujen heitosta, mutta siitä ei ole kovin hyviä kuvia, sekä sukkanauhojen kaivelusta, mutta se oli aika irstasta, joten hypätään suoraan siveästi hääkakun leikkelyyn.

No en kuulkaa muista kumpi kopautti ensin.
Jos me mentäis hra Avomiehen kanssa naimisiin, ei niin tajuttais kopauttaa kumpikaan. 
Hääbändinä toimi ihastuttava Utu.
Sitten ilta alkoikin pimentyä ja hääväki palailla koloihinsa, paitsi ne meistä jotka jäimme paikalle. Siitä on myös kuvamateriaalia, mutta kuten morsioystäväni seuraavana aamuna totesi; "We were supposed to leave gracefully last night, but there was nothing graceful about last night." (Englannoitu koska paikalla oli Aitoja Americcalaisia vieraita.)

Niin jätän teille vaan tämän.

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Savonlinna, Here We Come, Right Back Where We Started From

Tiedättekö, mikä eläin vapauttaa eniten metaania ilmaan?
 Tämä fakta tuli esille, ei vain kerran, vaan kahdesti, viime viikonlopun matkallamme Savonlinnaan, jossa veljeni puolisoineen asuu. Lähdimme matkaan juhlistamaan heidän syntymäpäiviään ja
teinkin pari korttia sen kunniaksi. (Vietiin  me kyllä lahjojakin. Kuten kikkelikarkkeja ja stressitissi.) Niiden jälkeen luvassa aitosavolainen kuvaspämmi. Hämäläisen kymeläisen korealaisesta kamerasta.

Ajateltiin, että persunuorten hengessä annetaan tytölle tyttöjen kortti.
Ja pojalle poikien kortti. Ettei vaan pääse mitään erehtymisiä syntymään.



Kuinka itseriittoista on maata omakuvansa edessä?
Aina joskus mun vaatimaton digipokkarini kuvittelee olevansa joku parempikin luontokuvaaja.
Pikkukissa! Kikkupissa!


Matin Monttu on kuulemma Savonlinnan ainut kenkäkauppa.
Matilla on siis aikamoinen monopoli.





Tuo häämöttävä saari on Onnellisten saari.
En tiedä, miksi me sinne menimme.
Käytiin syömässä, ja pilvet olivat vallanneet taivaan.
Apokalyptistä.



Oikea vastaus on muuten termiitti.

torstai 31. maaliskuuta 2016

hashtag saraltti


Ystävämme menivät naimisiin pääsiäislauantaina.
Semmoinenhan niitä polttareita yleensä seuraa.

Tein heille kortin sillä verukkeella, että pääsen bloggaamaan aiheesta.
Postausta siivittää teille valitsemani gloorinen soundtrack. 


 Kortin etusivu/kansi, mikä tää nyt on.


Ja näkymä, kun kortin avaa.
KISS-lyriikoita?
Aina:


Vihkitilaisuus pidettiin Lahden Historiallisessa museossa, ja koska kyseessä oli siviilivihkiminen, vihkiraamatun sijasta bestman luovutti pariskunnalle Paavo Väyrysen "Eihän tässä näin pitänyt käydä" -kirjan.
Tässä vaiheessa voisin kertoa, että morsian rakastaa politiikkaa melkein yhtä paljon kuin sulhastaan.
Paavosta mennään kuitenkin reippaasti vasemmalle <-

Vasta vihityt, kauan naineet. HEHEHEHEHEHEHEHEHE!
Lupaan, etten tee näin enää koskaan.
Hävettää.


Vihkipaikalta siirryttiin parisenkymmentä kilometriä johonkin suuntaan, päämääränä Aurinkoranta Asikkalassa, jossa hääjuhla saattoi alkaa.

Kauniin morsiamen kaunis puhe kauniille sulhaselleen.

Kauniin sulhasen kaunis puhe kauniille morsiamelleen.

Ruokatarjoilu lämmitti tällaisen vanhan ahnehtijan mieltä, alkoholitarjoilu vielä enemmän.
Mutta paras oli kuitenkin vielä edessä!
KARKKIBUFFET!!!

Ihan kun en muka olisi syönyt enemmän.

Totta tosiaan, minäkin annoin taannoin panokseni häiden koristeluihin, teimme eräänä marraskuun iltana pöytäkoristeita.

Tämä yksilö sen sijaan ei kenties ole minun kätteni jäljiltä. 

Musiikkia!



Koska koskaan ei voi syödä liikaa, tottakai paikalla oli myös hääkakku, ja hääkakun leikkaaminenhan on tunnetusti yksi juhlien pääkohdista. Seuraavasta kuvasta ei saa noin niinkuin mitään selvää, mutta siinä leikataan hääkakkua.

Morsian ehti polkaista ensin. Vaikka hämäläinen onkin.

Toiset menee naimisiin, toiset ottaa selfieitä.

Häissä esiintyi stand up-koomikko Tomi Haustola, joka mm. nimitti morsiomme maailman natseimmaksi demariksi.
Mikä on hauskaa, koska se on totta.


Ohjelmassa oli mm. vieraita osallistuttavia, mutta ei nolostuttavasti, visoja, ja perinteisesti toki morsiuskimpun ja sukkanauhan heittoa. Kumpikaan meidän taloudesta ei näitä kuitenkaan napannut, joten pitänee odotella naimalupaa vielä jonkin aikaa.

Sulhasenryöstön jälkeen häävalssikin päästiin tanssimaan.


Aina sanotaan, että häät olivat parin näköiset, ja niin sanon nyt minäkin, mutta niinhän niiden kuuluukin olla.
Voisivat mennä naimisiin uudemmankin kerran, olivat nämä niin ihanat juhlat :D

Lopetetaan photobooth-selfieen.
Osataan sitä hei meilläkin tää juhlakkuus ja eleganssi.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Enterrement de Vie de Jeune Fille

Ystävälläni oli polttarit helmikuun viimeisenä lauantaina. Kävimme hakemassa hänet aamulla kotoaan morsiusneitojen ja kaason kanssa, ja iskimme hänelle kartan kouraan, jonka avulla morsion oli luovittava päivä läpi.
Valveutuneimmat kenties tässä kohtaa arvaavatkin, että kartan laadin ~minä~

Kuka arvaa, mistä kaupungista tässä "Suomen Pariisissa" on kyse?

Teemana oli siis löyhähkösti Pariisi.
Tein kartan kahdelle yhteenliimatulle A3-arkille, laadittuani ensin noin miljoona varsiota siitä, minne paikat menevät ja kuinka saan vihjeet mahdutettua. (Ja silti onnistuin sijoittamaan etappi numero kakkosen traagillisesti väärään kohtaan! Pah!) Ideana oli siis, että kartan ja annettujen vihjeiden avulla morsiamemme johdattaisi meidät jo kaikkien muiden tietämiin paikkoihin. Täytyy sanoa, että hän suoriutui tehtävästä erinomaisesti, ottaen huomioon että häneltä evättiin älylaitteiden myötä pääsy ranskan kielen käännöskoneisiin.


Kartanlaatijan ranska on myös hieman ruosteessa, mutta lukiovuosistani on sen verran aikaa, että se sallittakoon, vaikken ihan olekaan antanut kielitaitoni kuolla, vaan ylläpitänyt sitä kaikilla siisteillä ranskalaisilla ajanvietteillä.


Minulla olikin onnekkaasti Pariisi-teemaisia papereita varastossa, ja kartta lähtikin rakentumaan mukavan loogisesti. Kyllä se "muutamia" työtunteja vaati, mutta onneksi aloitin ajoissa.

Lisäksi laadin Vaimodiplomin, joka täytettiin viimeisessä etapissa, joka siis oli tulevan hääparin ensikohtaamisbaari.


Itsehän en tätä päässyt todistamaan, sillä tipahdin kyydistä juurikin noin niinkun siinä vaiheessa. Ikä ei tule yksin, se tulee känniväsymyksen kanssa.

Mutta ei nyt vielä hypätä siihen, sillä päivä oli täytetty hupaisilla puuhasteluilla.






Kuten karjalanpiirakoiden tekemisellä! Morsiamen tuleva aviomies on Itä-Suomesta kotoisin, ja siellä karjalanpiirakat ovat osa ruokaympyrää.
Kolmasosa.

Tässä avomieheni ja minun taidonnäytteet






Aamupäivään sisältyi myös ranskalaistyylinen brunssi ja yleistä ilakointia.

Tässä minun ja avomieheni taidonnäytteet



Lisäksi maalasimme munia!
Ja kyllä, huonot munavitsit seurasivat toistaan.

Keskittyneisyyden voi melkein maistaa


KISS-muna, tottakai

Ja sitten olikin aika lähteä kierrokselle! Josta minulla ei ole lainkaan kuvia! Saatte siis kuvitella, miltä näyttävät aviomiestesti koulun pihalla, paidanviikkaus ja sukkien lajittelu toisen koulun pihalla, poliittinen yhteislaulanto järjestön tiloissa ja sivistynyt siiderinjuonti keskellä päivää.

Ohjelmaan kuului myös tankotanssi, johon en osallistunut, koska olen enemmän jooganaisia. Ja koska minulla ei ollut sopivaa asustusta. Toimin siis dokumentoijana, mutta en nyt ala laittamaan julkiseksi toisten tankoapinointia, vaikka se toki ylevän sulava näky olikin.

Seuraavaksi suuntasimme Mieskuoron saunatiloihin!

Kaikki on ihan ines täs skenes



Ajattelin, että lopettaisin tähän hehkeään kuvaan minusta ja vaimomateriaalista


mutta ei me edes yhdessä olla näin korskeita: