Pitkästä aikaa puikkojen varressa! Nakutin pikaisesti (= kolmena päivänä) avomiehelleni uuden pipon, edellinen kun alkaa olla hieman elämää nähnyt.
Mentiin pihalle ottamaan kuvia, ja seinässä kiipeili
orava. Se heilutteli häntäänsä vimmatusti, eikä mikään ole vähään aikaan
näyttänyt niin typerältä. No oli se aika sööttiäkin.
Lörppöä pitää kuulemma olla. No sitähän minä sitten tikutinkin menemään. Pelkkää lörppöä.
Onhan joku peruspipo nyt aika tylsä, mutta tulipahan neulottua jotain viimeinkin. Enkä ollut edes unohtanut miten mm. kaikki tehdään!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste neulominen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste neulominen. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 6. huhtikuuta 2016
lauantai 21. maaliskuuta 2015
Helppo bolero numero kaksi, alaotsikko "Serkulle kans"
Serkkuni pyysi, että tekisin hänellekin tällaisen boleron.
Ainoa ero omaani nähden tässä on se, että tein selkäkappaleesta kapeamman ja näin ollen toivottavasti istuvamman, tuo minun tuppaa vähän valahtelemaan olkapäiltä.
Lisäksi tässä on glitteriä myös hihoissa, siinä kun minun on hillitysti kimalteleva vain selästä.
Käytin Red Heartin Softia ja Novitan Sädettä, molempia meni vajaa kaksi kerää.
No eipä siinä, minähän tein.
Ainoa ero omaani nähden tässä on se, että tein selkäkappaleesta kapeamman ja näin ollen toivottavasti istuvamman, tuo minun tuppaa vähän valahtelemaan olkapäiltä.
Lisäksi tässä on glitteriä myös hihoissa, siinä kun minun on hillitysti kimalteleva vain selästä.
Käytin Red Heartin Softia ja Novitan Sädettä, molempia meni vajaa kaksi kerää.
Yksinkertaisuudessaan bolero siis toteutetaan siten, että ensin tehdään sopivan kokoinen neliö tai suorakaide selkäkappaleeksi, ja sitten poimitaan reunoilta silmukat hihoja varten.
Esimerkiksi tässä keskikokoiselle naiselle menevässä kappaleessa tein 53 aloitussilmukkaa ja neuloin sileää neulosta 64 kerrosta.
Tällöin hihoja varten jäi poimittavaksi 32 silmukkaa, jota tein suljettuna neuleena 75 kerrosta oikeaa neulosta. Lopuksi tein joustinneuleena 12 kerrosta.
Näköjään olen kirjoittanut ohjeistuksen myös aiempaan postaukseen.
En jaksa enää ottaa tästä pois, joten olkoon :D
Hauskaa viikonloppua!
maanantai 26. tammikuuta 2015
Superhelppo bolero
Uusi yritys.
Malli on siis tämä.
Itse tein vähän erilaisen, mutta periaate on kuitenkin sama.
Loin 65 silmukkaa, sileää neuletta ja tein sitä 66 kerrosta.
Hihoja varten poimin joka toisen silmukan, eli niille tuli 33 silmukkaa kumpaankin.
Käytin Red Heartin Soft-lankaa, ja sitä meni kaksi kerää seiskan puikoilla. Yksi takaosaan ja toinen hihoihin.
Takaosaan käytin myös Novitan Säie-lankaa blingin tähden.
Oli helppoa, oli nopeaa.
Suurin vaikeus oli koko prosessissa se, kun Soft loppui kesken eikä sitä löytynyt yhtikäs mistään, paitsi Prismasta, josta ostin ensimmäisenkin kerän, mutta aina kun kävin etsimässä, sitä ei vieläkään ollut tullut lisää, paitsi sitten VIIMEIN.
Malli on siis tämä.
Itse tein vähän erilaisen, mutta periaate on kuitenkin sama.
Loin 65 silmukkaa, sileää neuletta ja tein sitä 66 kerrosta.
Hihoja varten poimin joka toisen silmukan, eli niille tuli 33 silmukkaa kumpaankin.
Käytin Red Heartin Soft-lankaa, ja sitä meni kaksi kerää seiskan puikoilla. Yksi takaosaan ja toinen hihoihin.
Takaosaan käytin myös Novitan Säie-lankaa blingin tähden.
Oli helppoa, oli nopeaa.
Suurin vaikeus oli koko prosessissa se, kun Soft loppui kesken eikä sitä löytynyt yhtikäs mistään, paitsi Prismasta, josta ostin ensimmäisenkin kerän, mutta aina kun kävin etsimässä, sitä ei vieläkään ollut tullut lisää, paitsi sitten VIIMEIN.
perjantai 9. tammikuuta 2015
Turbotumppu, more than meets the eye
Tein ensimmäisen lapaseni.
Kuulen, kuinka siellä jo naureskellaan, että "minkäs ihmeen lapasen tapasen se nyt luuli tehneensä hoh hoh".
Eihän sillä ole pariakaan.
Mutta vitsi on teissä, senkin epäilevät tuomaat!
Tämän on nimittäin tarkoituskin olla suuri, muotopuoli ja pariton!
Eräs ystäväni tässä taannoin kuuli maaemon kutsun hyvin vahvana, ja päätti polkupyöränsä ja jääpeitteisen tien avustamana kuunnella tätä kutsua tarkemmin, mutta hänen lähestymistapansa oli hieman väärin mitoitettu, ja eihän siinä nyt ehdi esimerkiksi pysymään pystyssä ja pitämään luitaan ehjinä.
Käsi siis kipsattiin, ja koska on talvi, on kylmä, ja normaalit lapaset eivät vastaa uuden peitteen saaneen raajan vaatimuksia.
Valmistin siis varmasti valtavan vantun, ja nyt kuulemma koko kipsattu käpälä sujahtaa sujuvasti turpeaan tumppuun.
Ja minä opin tekemään lapasia. Peukalokiilalla.
Party on, Wayne.
Kuulen, kuinka siellä jo naureskellaan, että "minkäs ihmeen lapasen tapasen se nyt luuli tehneensä hoh hoh".
Eihän sillä ole pariakaan.
Mutta vitsi on teissä, senkin epäilevät tuomaat!
Tämän on nimittäin tarkoituskin olla suuri, muotopuoli ja pariton!
Eräs ystäväni tässä taannoin kuuli maaemon kutsun hyvin vahvana, ja päätti polkupyöränsä ja jääpeitteisen tien avustamana kuunnella tätä kutsua tarkemmin, mutta hänen lähestymistapansa oli hieman väärin mitoitettu, ja eihän siinä nyt ehdi esimerkiksi pysymään pystyssä ja pitämään luitaan ehjinä.
Käsi siis kipsattiin, ja koska on talvi, on kylmä, ja normaalit lapaset eivät vastaa uuden peitteen saaneen raajan vaatimuksia.
Valmistin siis varmasti valtavan vantun, ja nyt kuulemma koko kipsattu käpälä sujahtaa sujuvasti turpeaan tumppuun.
Ja minä opin tekemään lapasia. Peukalokiilalla.
Party on, Wayne.
perjantai 21. marraskuuta 2014
Boleron metamorfoosi
Minun piti neuloa itselleni bolero.
Tähän malliin.
Kyynärpäiden väli mitattiin, silmukat laskettiin, työ aloitettiin.
Kyllä siinä muutama viikko epätaisesti paahtaessa meni, mutta en osannut epäillä mitään.
Kunnes.
Se päivä koitti, jolloin pukimeni oli valmis.
Ja mitäs helvettiä.
Sehän oli aivan liian leveä.
En ollut siis järin tyytyväinen, koska halusin boleron, en mitään hemmetin... mikä toi nyt on.
Muutama viikko meni asiaa sulatellessa, kunnes keksin, että tästähän saisi hartiahuivin.
Tai en niinkään keksinyt, vaan laitoin sen harteilleni. Ja havaitsin, että kiinnityssysteemi voisi olla näpsäkkä lisä.
Ostin siis nappeja. Ja sitten ne jaksanut tehdä aikoihin asialle mitään.
Kunnes sitten lopulta. Integroin napin kiinni shaaliini ja ketjusilmukoin virkkasin lenksun.
Ja ihan kiva ja melkein käyttökelpoinen tekele siitä lopulta tussahti. Jeejee.
No näyttäähän se edelleen etelä-amerikkalaisten panhuilun soittajien poncholta, mutta en mä tiedä onko se niin paha. Lähdenpä tästä siis instrumenttiostoksille, piupau! (No oikeesti en mee mihinkään koska oon kipee ja mistä täältä ees saa panhuiluja. Kaunaritkin alkaa.)
Tähän malliin.
Kyynärpäiden väli mitattiin, silmukat laskettiin, työ aloitettiin.
Kyllä siinä muutama viikko epätaisesti paahtaessa meni, mutta en osannut epäillä mitään.
Kunnes.
Se päivä koitti, jolloin pukimeni oli valmis.
Ja mitäs helvettiä.
Sehän oli aivan liian leveä.
![]() |
| No ei tullu lasta eikä paskaa, ei. |
En ollut siis järin tyytyväinen, koska halusin boleron, en mitään hemmetin... mikä toi nyt on.
Muutama viikko meni asiaa sulatellessa, kunnes keksin, että tästähän saisi hartiahuivin.
Tai en niinkään keksinyt, vaan laitoin sen harteilleni. Ja havaitsin, että kiinnityssysteemi voisi olla näpsäkkä lisä.
![]() |
| Vähän nyt silti arveluttaa. |
Ostin siis nappeja. Ja sitten ne jaksanut tehdä aikoihin asialle mitään.
Kunnes sitten lopulta. Integroin napin kiinni shaaliini ja ketjusilmukoin virkkasin lenksun.
![]() |
| Sitten alkoi jo vähän hymyilyttää. |
![]() |
| Kattokaa ny. |
No näyttäähän se edelleen etelä-amerikkalaisten panhuilun soittajien poncholta, mutta en mä tiedä onko se niin paha. Lähdenpä tästä siis instrumenttiostoksille, piupau! (No oikeesti en mee mihinkään koska oon kipee ja mistä täältä ees saa panhuiluja. Kaunaritkin alkaa.)
keskiviikko 8. lokakuuta 2014
Hey Justin! (Nyt oli huono. Nyt oli niiiin huono.)
Päivisin se on ihan tavallinen pipo, aivan kuin sinä ja minä...
... mutta öisin se muuttuu Hämmästyttäväksi Heijastinpipoksi! Katujen ja lenkkipolkujen pehmeä sankari häikäisee autoilijat ja muut vihulaiset, pitäen pollasi lempeästi lämpimänä!
Juoksupipo avomiehelle, jotain heijastavaa lankaa Prismasta, seiskan puikot, 84 silmukkaa, kolme iltaa.
Lanka toki tietty loppui viime metreillä ja asia piti paikata samanpaksuisella harmaalla langalla.
Lisäksi siipan nuppi on suurempi kuin omani, mutta jouduin silti mallaamaan, joten eihän se nyt ihan istu.
No yhyy, enhän minä edes juokse.
... mutta öisin se muuttuu Hämmästyttäväksi Heijastinpipoksi! Katujen ja lenkkipolkujen pehmeä sankari häikäisee autoilijat ja muut vihulaiset, pitäen pollasi lempeästi lämpimänä!
Juoksupipo avomiehelle, jotain heijastavaa lankaa Prismasta, seiskan puikot, 84 silmukkaa, kolme iltaa.
Lanka toki tietty loppui viime metreillä ja asia piti paikata samanpaksuisella harmaalla langalla.
Lisäksi siipan nuppi on suurempi kuin omani, mutta jouduin silti mallaamaan, joten eihän se nyt ihan istu.
No yhyy, enhän minä edes juokse.
lauantai 27. syyskuuta 2014
Pucker up for heaven's sake
Nyt ollaan kyllä niin kutsutulla jännän äärellä, koska viimein bloggaan reaaliajassa.
Tai no melkein, tämä kun valmistui eilen. Mutta ei sentään kuukausia sitten.
Avomieheni tietokonetuolin selkämys oli erään karvaisen hajunlähteen toimesta revitty paikoin niin pahoin, että ranka jo paistoi.
Ajattelin siis, että minäpäs neulasen tässä nyt joutessain uuden päällyksen.
Juu ei pitäisi olla vaikeaa eikä aikaavievää.
Juu eipä.
Aikaa meni, hermot meni, niskat meni.
Mutta tulipahan valmista.
On kyllä neulominen rentouttava harrastus. Perkele.
Ja arvatkaapa vaan, onko tuota nyt jo ehditty vähän riipiä. Ei sentään vielä risaksi asti, mutta sekin päivä koittanee vielä. Kohta lähtee naukuva lähetys liimatehtaalle.
Tai no melkein, tämä kun valmistui eilen. Mutta ei sentään kuukausia sitten.
Avomieheni tietokonetuolin selkämys oli erään karvaisen hajunlähteen toimesta revitty paikoin niin pahoin, että ranka jo paistoi.
![]() |
| Kyllä on kaunis ja mystinen eläin, kissa. |
Ajattelin siis, että minäpäs neulasen tässä nyt joutessain uuden päällyksen.
Juu ei pitäisi olla vaikeaa eikä aikaavievää.
Juu eipä.
Aikaa meni, hermot meni, niskat meni.
Mutta tulipahan valmista.
On kyllä neulominen rentouttava harrastus. Perkele.
![]() |
| Edestä. Tai selän takaa. Miten sen nyt ottaa. |
![]() |
| Tällä kuvalla ei ole mitään informaatioarvoa. Laitoin sen vain koska sieltä voi bongata tärkeilevän kissaeläimen varjon. |
![]() |
| Ja siitä vielä vähän, pum. |
Ja arvatkaapa vaan, onko tuota nyt jo ehditty vähän riipiä. Ei sentään vielä risaksi asti, mutta sekin päivä koittanee vielä. Kohta lähtee naukuva lähetys liimatehtaalle.
tiistai 20. toukokuuta 2014
She's a dancer, a romancer
Mikäs se siinä? Kyselevät kiinnostusta teeskentelevät massat.
No sehän on kolmiohuivi, sillä sellaistahan ihmisen tarvitsee, aivan kuten kalalla ajava polkupyörä tarvitsee miestä.
Yritin jälleen etsiä internetin syövereistä jotain ohjetta, mutta koska ohjeet olivat järkeenkäypiä ja minä en, päättelin itse, että miten homma tulee hoitaa.
En tehnyt tätä leveästä päästä kapeaan päähän tai toisinpäin, vaan kapeasta päästä kapeaan päähän, ensin leventäen ja sitten kaventaen. Tämä näin, koska en osannut alkujaan keksiä, kuinka pitkä huivi olisi hyvä.
![]() |
| Puin huivin sohvalle. |
Aloitin kolmella silmukalla, ja joka kolmannella kerroksella levensin silmukan verran, kunnes silmukoita oli kaikkiaan 70. Siitä sitten samaan malliin kaventamaan, kunnes silmukoita oli jälleen jäljellä kolme.
Leveyttä tällä metodilla tuli melkein tuollaisen kolmenistuttavan sohvan verran.
Lankana käytin Novitan Huurretta, ja jotenkin jäi häiritsemään, että miten raitainen lopputuloksesta tulikaan. En sitten tiedä mitä odotin, ilmeisesti jotain epämääräisempää väritystä.
Päällä se kyllä näyttää ihan kivalta raitaisuudestaan huolimatta. Huivi siis. Paita on tarkoituksella raitainen.
Lankana käytin Novitan Huurretta, ja jotenkin jäi häiritsemään, että miten raitainen lopputuloksesta tulikaan. En sitten tiedä mitä odotin, ilmeisesti jotain epämääräisempää väritystä.
Päällä se kyllä näyttää ihan kivalta raitaisuudestaan huolimatta. Huivi siis. Paita on tarkoituksella raitainen.
maanantai 19. toukokuuta 2014
Because I naughty, naughty
Koska ulkona hätyytellään uusia kevään lämpöennätyksiä, niin minä postaan pipoja. Tein viime talvella itselleni söpön pipon, tuo on tuota jotain Novitan hilelankaa.
Luulin, että minulla oli itsestäni joku kuva, missä tuo olisi päässä, mutta ei. Enkä jaksa ottaakaan, koska kuka hullu nyt näillä keleillä pipoa pitäisi?
Tämä lienee kaikkien onni, koska nyt voidaan käyttää arkistokuvaa, jossa päähinettä mallasi Kultainen Prinssi itse.
Luulin, että minulla oli itsestäni joku kuva, missä tuo olisi päässä, mutta ei. Enkä jaksa ottaakaan, koska kuka hullu nyt näillä keleillä pipoa pitäisi?
Tämä lienee kaikkien onni, koska nyt voidaan käyttää arkistokuvaa, jossa päähinettä mallasi Kultainen Prinssi itse.
perjantai 16. toukokuuta 2014
Keikaku means plan
Ystäväni toivoi pipoa joululahjaksi. Tarkentavien kyselyiden jälkeen päädyin tekemään tällä Novitan ohjeella, Novitan Teddy-langasta söpön mustan pörreän pipon, joka on käynyt Amerikassa asti (minä en D:).
Taisin tehdä kasin puikoilla, joten ihan noin monta silmukkaa ei tarvinnut kuin Novitan ohjeessa, olisiko ollut että tein lopulta 60. Sanon lopulta, koska ylettömässä älykkyydessäni tein ensin liian löysän päähineen lähes kokonaan, jolloin se piti purkaa ja aloittaa alusta uudelleen.
![]() |
| Pikkuneiti Nakkelsia kiinnostaa. |
Taisin tehdä kasin puikoilla, joten ihan noin monta silmukkaa ei tarvinnut kuin Novitan ohjeessa, olisiko ollut että tein lopulta 60. Sanon lopulta, koska ylettömässä älykkyydessäni tein ensin liian löysän päähineen lähes kokonaan, jolloin se piti purkaa ja aloittaa alusta uudelleen.
Mulla on vaan tämä oma sovituspää jossa valtava takaraivo muttei kauheesti järkeä, ei näitä aina voi tajuta.
sunnuntai 4. toukokuuta 2014
Bounce with me, bounce with me, bounce bounce bounce bounce!
Avomieheni kaipasi juoksukauluria syksyisille pyrähdyksilleen.
No minähän sitten lupauduin äkeltämään sellaisen.
Paitsi etten tajunnut ollenkaan mitä internetin kauluriohjeet yrittivät mulle selittää.
Päättelin siis jälleen kerran itse, että miten tämä kannattaa hoitaa.
Aloitin tekemään siis ihan peruspyöröneuletta, sellaista, mikä mahtuisi paremman puoliskon jättipäästä yli olematta silti liian löysä. Joustoneuletta tietty siis, pop.
Sitten kun tuli aika leventää tuohon levenevään osaan (termit hallussa ja sillai), siirryin isoilta sukkapuikoilta pienemmille pyöröpuikoille (koska mulla on vaan yhdenkokoisia pyöröpuikkoja, en minä tiedä miksi) ja sileään neuleeseen, ja aloin vaan leventämään epämääräisissä määrin joka kierroksella, kunnes levenevä osa oli tarpeeksi leveä ja suuri.
Lopulta viimeistelin mustalla langalla, koska kauluri on tehty pipon jämälangoista, ja se muka loppui kesken. Ei siinä tälleen retrospektiivisesti ollut kauheasti ideaa. Ei siinä tosin ollut kauheasti ideaa tehdessäkään. Ja vielä vähemmän ideaa sen jälkeen, kun musta lanka lähti pesussa purkautumaan ja se piti tehdä uudelleen.
No minähän sitten lupauduin äkeltämään sellaisen.
Paitsi etten tajunnut ollenkaan mitä internetin kauluriohjeet yrittivät mulle selittää.
Päättelin siis jälleen kerran itse, että miten tämä kannattaa hoitaa.
Aloitin tekemään siis ihan peruspyöröneuletta, sellaista, mikä mahtuisi paremman puoliskon jättipäästä yli olematta silti liian löysä. Joustoneuletta tietty siis, pop.
Sitten kun tuli aika leventää tuohon levenevään osaan (termit hallussa ja sillai), siirryin isoilta sukkapuikoilta pienemmille pyöröpuikoille (koska mulla on vaan yhdenkokoisia pyöröpuikkoja, en minä tiedä miksi) ja sileään neuleeseen, ja aloin vaan leventämään epämääräisissä määrin joka kierroksella, kunnes levenevä osa oli tarpeeksi leveä ja suuri.
Lopulta viimeistelin mustalla langalla, koska kauluri on tehty pipon jämälangoista, ja se muka loppui kesken. Ei siinä tälleen retrospektiivisesti ollut kauheasti ideaa. Ei siinä tosin ollut kauheasti ideaa tehdessäkään. Ja vielä vähemmän ideaa sen jälkeen, kun musta lanka lähti pesussa purkautumaan ja se piti tehdä uudelleen.
![]() |
| Vähän voi aina kupruilla. |
![]() |
| Eine kleine Bömschel pääsi myös malliksi. Tämä selkeästi miellytti häntä. |
perjantai 18. huhtikuuta 2014
Coup de Burst!
Tässä kesken pääsiäistämisen on hyvä hiljentyä hetkeksi muistelemaan viime syksyä. Tai no ei se pakollista ole, silloin vaan oli kaverin synttärit ja piraattibileet ja mä tein lahjoja.
Kuten jo aiemmin mainitsin, One Piece on hieno asia, joten saatoin vähän väkertää toiselle kumimiehen ja kumppanien seikkailujen seuraajalle lahjoja kyseisen teeman ympäriltä.
Pipoa synttärimies toivoi itse. Tämä on ensimmäinen kirjoneuleeni, vaikkei se kovin kirjava olekaan.
Olen tsumbaillut siis nuo langankierrot koko ympärysmitalta, tuolla takana ei ole mitään valkoisia pilkkuja, paitsi vahingossa. Vähän helpompaa se kai olisi niin ollut, mutta en minä tiennyt että niinkin voi tehdä...
Tämän takia pipo taitaakin olla vähän tiukka. Ja rasti taisi mennä turhan ylös. Vedin mallin muuten päästäni samaan aikaan kun tein. Ei ehkä kaikkein fiksuinta, mutta en osaa tehdä mitään neulesuunnitelmia tai -malleja.
Kannattais kenties opetella.
Chopperman-kortti! Tässä olen maalaillut musteella paperin reunat, löytänyt One Piece-fontin jostain päin internetiä, tulostellut ja liimaillut.
Ja lopulta kaulakoru, Olkihattupiraattien Jolly Roger.
Tämä on siis ihan kutistemuoville läpipiirretty, saksilla leikattu ja uunissa paistettu. Muovi oli toki kirkasta, joten se piti ensin hioa, ja tussit eivät tietenkään vedenpitäviä, mustaa lukuunottamatta. Lopuksi taisinkin varmistaa pysyvyyden läpinäkyvällä kynsilakalla. Mä vaan oon niin pro, ei tälle minkään voi. Sitten vaan sopivat korunosat toisiinsa kiinni ja hop, valmista tuli. En nyt tässä mainitse sitä että tehtiin melkein pellillinen kaikkea kutistemuovia ja tämä oli noin niinkun ainut joka onnistui.
Niin, ja bileet itessään oli aika vinkeet. Yarr.
Kuten jo aiemmin mainitsin, One Piece on hieno asia, joten saatoin vähän väkertää toiselle kumimiehen ja kumppanien seikkailujen seuraajalle lahjoja kyseisen teeman ympäriltä.
Pipoa synttärimies toivoi itse. Tämä on ensimmäinen kirjoneuleeni, vaikkei se kovin kirjava olekaan.
Olen tsumbaillut siis nuo langankierrot koko ympärysmitalta, tuolla takana ei ole mitään valkoisia pilkkuja, paitsi vahingossa. Vähän helpompaa se kai olisi niin ollut, mutta en minä tiennyt että niinkin voi tehdä...
Tämän takia pipo taitaakin olla vähän tiukka. Ja rasti taisi mennä turhan ylös. Vedin mallin muuten päästäni samaan aikaan kun tein. Ei ehkä kaikkein fiksuinta, mutta en osaa tehdä mitään neulesuunnitelmia tai -malleja.
Kannattais kenties opetella.
Chopperman-kortti! Tässä olen maalaillut musteella paperin reunat, löytänyt One Piece-fontin jostain päin internetiä, tulostellut ja liimaillut.
Ja lopulta kaulakoru, Olkihattupiraattien Jolly Roger.
Tämä on siis ihan kutistemuoville läpipiirretty, saksilla leikattu ja uunissa paistettu. Muovi oli toki kirkasta, joten se piti ensin hioa, ja tussit eivät tietenkään vedenpitäviä, mustaa lukuunottamatta. Lopuksi taisinkin varmistaa pysyvyyden läpinäkyvällä kynsilakalla. Mä vaan oon niin pro, ei tälle minkään voi. Sitten vaan sopivat korunosat toisiinsa kiinni ja hop, valmista tuli. En nyt tässä mainitse sitä että tehtiin melkein pellillinen kaikkea kutistemuovia ja tämä oli noin niinkun ainut joka onnistui.
Niin, ja bileet itessään oli aika vinkeet. Yarr.
sunnuntai 23. maaliskuuta 2014
PONPONPON
Kun neulomisen kammosta on yli päässyt, niin siitä riemustahan ei sitten meinaa loppua tullakaan.
Avomieheni oli pipon tarpeessa, joten tein hänelle sellaisen. Ensimmäiseksi pipokseni ja ensimmäisiksi neulontatöikseni siitä tuli ihan oikean pipon näköinen! Ja sitä voi pitää päässä. Lasken nämä suuriksi onnistumisiksi.
Tässä mallina toimii Suurkomentaja Pömpelström, mikä ei ehkä ihan anna oikeaa kuvaa pipon mittasuhteista, mutta despoottimme ei sallinut muita toimintatapoja.
Avomieheni oli pipon tarpeessa, joten tein hänelle sellaisen. Ensimmäiseksi pipokseni ja ensimmäisiksi neulontatöikseni siitä tuli ihan oikean pipon näköinen! Ja sitä voi pitää päässä. Lasken nämä suuriksi onnistumisiksi.
Tässä mallina toimii Suurkomentaja Pömpelström, mikä ei ehkä ihan anna oikeaa kuvaa pipon mittasuhteista, mutta despoottimme ei sallinut muita toimintatapoja.
Let's doing!
Voisin nyt aloittaa tämän bloggailun esitellen ensin vanhoja luomuksiani, jolloin voidaan kollektiivisesti ihailla tapahtunutta olematonta kehitystä. Yritän edetä kronologisesti, mutta saattaa hyvinkin olla, että näin ei ihan ole. Samapa tuo.
Aloitin neulomisen reilu vuosi sitten, koska alkoi ärsyttää se, etten osannut. Olin ala-asteella puukäsitöissä, koska rättikässän luokassa haisi pahalle, enkä oikein pitänyt opettajasta. Yläasteelle siirryttyä minut ja pari muuta kaveria siirrettiin automaattisesti tekstiilikäsitöihin, koska olimme tyttöjä. Siellä iskettiin puikot käteen ja käskettiin neuloa sukat. Sehän meni just ku Strömsössä.
Vuosia ja vuosia myöhemmin päätin siis kuitenkin, että haluan osata neuloa. Opettelin kaiken alusta asti itse, ja ensitöikseni aloin tehdä kaulaliinaa, koska paskaaks sitä muutakaan. Tuhansia silmukoita ainaoikein-neuletta, lukuisia erheitä ja pitkän aikaa myöhemmin sain työn valmiiksi.
Juu, ei se ole erityisen nätti, mutta ihan käyttökelpoinen, ja pääsin yli neulomisen tuskastani.
Aloitin neulomisen reilu vuosi sitten, koska alkoi ärsyttää se, etten osannut. Olin ala-asteella puukäsitöissä, koska rättikässän luokassa haisi pahalle, enkä oikein pitänyt opettajasta. Yläasteelle siirryttyä minut ja pari muuta kaveria siirrettiin automaattisesti tekstiilikäsitöihin, koska olimme tyttöjä. Siellä iskettiin puikot käteen ja käskettiin neuloa sukat. Sehän meni just ku Strömsössä.
Vuosia ja vuosia myöhemmin päätin siis kuitenkin, että haluan osata neuloa. Opettelin kaiken alusta asti itse, ja ensitöikseni aloin tehdä kaulaliinaa, koska paskaaks sitä muutakaan. Tuhansia silmukoita ainaoikein-neuletta, lukuisia erheitä ja pitkän aikaa myöhemmin sain työn valmiiksi.
| Mannekiini-Chopper |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
































