Näytetään tekstit, joissa on tunniste muokkaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste muokkaus. Näytä kaikki tekstit

maanantai 13. heinäkuuta 2020

Hyllyjen ja kaappien tuunausta kalkkimaaleilla ja D-C-Fixillä

Teeskennellään nyt, etten ole pitänyt hiljaiseloa lähes kaksi vuotta. Hyvin on viriili blogi tämä. 

Olen kodissamme ristiretkellä ruskeaa vastaan, joten olen vähän tässä maalaillut ja kontaktimuoveillut kuluneita kamalia kalusteitamme. 

Ensimmäisenä käsittelyyn joutui ikivanha kirsikkapuun värinen hyllykkö, joka on ollut minulla lähes aikojen alusta asti.

Ei jumankekka.

Maalasin kuvatuksen ensin pariin otteeseen Rust-Oleumin Chalky Finish Antique Whitella, ja vahasin saman merkin huonekaluvahalla. Kun kaikki oli kuivunut, aloin kiinnittää kontaktimuovia, joka on D-C-Fixin Shabby Woodia. Olen laiska, enkä alkanut irrottaa takapaneeleita, koska ei vittu kiinnosta. Kävihän se toki niinkin, ehkä vähän, tai vähän enemmän, hankalammin vain.

Much better!

En tiedä miten, mutta sain DeeCeeFiksit asettautumaan aukottomasti niin, että ne melkein näyttävät kuin takana olisi oikeasti valkoisia lautoja. Voin kertoa salaisuuden: ei ole. Muovin leveys ei ihan riittänyt siihen, että se olisi peittänyt koko takapaneelin, joten jouduin vähän soveltamaan. Mutta ette te olisi huomanneet, jollen olisi kertonut. 

Pytinki luonnollisessa elinympäristössään.

Seuraava uhri oli pieni lipasto, joka oli aika tympeän näköinen.

Ei jumankekka 2.

Maalailin hänet tällä kertaa Rust-Oleumin Duck Egg-sävyllä, joka oli pari aavistusta vaaleansinisempi kuin olisin toivonut. En ole ihan varma, mitä olisin toivonut. Shabby Woodiakin riitti vielä mainiosti tähän projektiin, mutta kohdentamisen kanssa oli tällä kertaa vähän niin ja näin. Mutta ette te taaskaan olisi mitään huomanneet. Lisäksi vaihdoin vetimet. Nuo vanhat olivat mm. katki ja kissanpuremilla.

Much better! 2.

Pytinki luonnollisessa elinympäristössään 2.

Täältähän eivät rumat huonekalut lopu, joten ehkäpä innostun päivittelemään vielä enemmänkin. 

lauantai 16. kesäkuuta 2018

Piianpeilin sievennys kalkkimaalilla

Veljeni teki aikoinaan koulussa piianpeilin, jolle hänellä itsellään ei ilmeisesti ollut juurikaan käyttöä, joten hän luovutti sen minulle.
Olisin saattanut tehdä sellaisen itsekin, sillä ala-asteella vanhempanne saivat ilokseen kaksin kappalein kaikkea, koska minäkin olin puukäsitöissä. Yläasteelle siirryttyämme minulle ja kahdelle tyttöpuoliselle luokkatoverilleni kuitenkin ilmoitettiin, että emme voi enää mennä puukäsitöihin, koska olemme tyttöjä, ja meidät laitettiin muiden kaltaistemme joukkoon tekstiilitöihin. Jossa emme osanneet edes sukkaa kutoa. Näin toimi sukupuolineutraali opetus vuonna 1997 eräässä maamme pienten kaupunkien yläkouluista.


Minulla oli tästä peilistä muuten myös ennen-kuvia, mutta sitten tulivat tietokoneongelmat, ja ennen-kuvia ei enää ole. Piianpeili oli kuitenkin tummanruskeaksi lakattu, ja siinä alkoi jo olla ajan jättämiä jälkiä, joten uudistus oli paikallaan paitsi värityksen, myös pintakäsittelyn puolesta.


Ensin irrotin peiliosan ja sisälipaston, suojasin peilin reunat maalarinteipillä ja putsasin koko höskän.
Sitten maalasin kalkkimaalilla siniharmaat osat kahdesti, ja sisäosan pinkin muutamaan kertaan ja väli- ja loppukuivattelin. Lopuksi hioin sopivista kohdin, jotta saisin wannabe-patinan esille. 


Nyt se on kyllä aika ihastuttava.
Jos jostain löytyisi sille vielä pieni pöytä...





perjantai 27. huhtikuuta 2018

Hedelmävati hekumalliseksi.2

Tein tuossa vuosi sitten tylsästä puukulhosta sievemmän.
Kuten jo tuolloin uumoilin, tuuningin käyttöikä ei ollut mitenkään loputon, sillä tuossa eräänä päivänä kyllästyin siihen, miten huonosti tuo sisäpinta oli kiinni, ja riipaisin sen kokonaan irti. Lähti muuten melkein kokonaan yhdellä repäisyllä.
Tosin sitten alkoivat vaikeudet, kun täytin kulhon vedellä, jotta loputkin paperinpalaset saisi irti, ja kulho alkoi halkeilla. Halkeilu tosin rauhoittui siinä vaiheessa kun kaadoin vedet pois ja annoin kulhon kuivua. Jäi siihen silti vielä epäkohtia, mutta luotan nyt siihen, ettei ne hedelmät valu sieltä ulos. Lopuksi vielä hioin loput liimanjämät pois.


Maalasin ensin sisäpinnan sinisellä kalkkimaalilla kahteen kertaan, ja ulkopinnan kolmasti pinkillä, suoraan edellisen valkoisen maalin päälle, koska olen laiska. Olin ajatellut, että tuo pinkki olisi yhtä sävykästä kuin tuo sininenkin, mutta ei se ollut. Toisaalta se on ihan hauska näinkin, kun tuo toinen sävy on voimakkaampi kuin toinen.


Toivottavasti tämä pintakäsittely nyt kestää edellistä pidempään.

lauantai 9. syyskuuta 2017

Tuolin maalaaminen ja decoupageaminen

Minulla oli vuosikausia tämä tällainen keittiöntuoli.


Kehittelin sen varalle suunnitelman, mutta kyseisen suunnitelman piti odottaa sietämättömän kauan. Tuoli toimi nimittäin sanomalehtien keruupisteenä, enkä voinut lähteä suunnitelman toteuttamiseen ennen kuin olin löytänyt sanomalehtien uudeksi keruupisteeksi sopivan korin.
Eräänä päivänä kaikki unelmani kävivät toteen. Kori löytyi.
Halleloo, nyt mennään.

Avustajien läsnäolo ei ole vaadittua tai edes toivottavaa.

Ensin tuoli piti hioa, ja onneksi sain avomieheltä apua siinä. Siinä samalla saattoikin keskustella parisuhteen karikoista, ja nyt tiedän, mitä inhoan tässä maailmassa eniten:
1. Parisuhteen karikoista keskusteleminen
2. Hiominen
3. Imurin poistoilma
4. Tippuilevat esineet
5. Kaikki muu

Sen jälkeen maalasin tuolin väri kerrallaan, kaksi kerrosta joka väriä. Työ oli odotettua hankalampaa, koska tuolit ovat näköjään erinomaisen omituisen muotoisia. Joogasta oli pelkkää hyötyä, kun kääntelin itseäni ja tuoliani erilaisiin asentoihin. Lopulta en enää tiennyt, kumpi oli kumpi, koska maalia oli mm. paikoissa, joita melko varmasti olettaisin käsikseni, vaatteikseni ja silmäkseni.
Lisäksi kerroksia piti kuivatella jonkin aikaa. Kuinka kauan, en minä sitä tiedä.
Käytin kuitenkin ihan vaan akryylimaaleja, ja nehän kuivuvat nopeasti. Maalarinteippi (tajusin vasta hiljattain, miksi sen nimi on maalarinteippi) oli oiva apu, jotta värit eivät tuhriutuisi liitoskohdissa. No tuhriutui ne silti. Ja muuallakin kuin liitoskohdissa.

Lopuksi päällystin tuolin decoupage-tekniikalla käyttäen lahjapaperia. Lahjapaperi on halpaa (tämä maksoi Tokmannilla euron), runsasta (voi huoletta sählätä) ja kuosit ovat usein kauniita. Sitäpaitsi se toimii todella hyvin decoupagessa. Mallasin ja leikkasin sopivan kokoisen palan ja levitin uskaliaasti vedellä laimennettua decoupage-lakkaa istuinosalle ja lähmäsin paperin siihen kiinni. Melkein meni kupruilematta. (Ei mennyt.) Leikkasin ylimääräiset palat irti mattoveitsellä.

Ihan lopuksi lakkasin koko komeuden kaikkialta decoupage-lakan ja veden seoksella.
Ensin yläosan ja seuraavana päivänä (kuivui se aiemminkin, olin vaan laiska) heitin tuolin ketosilleen ja duunailin alaosan.

Liki viikko siihen meni. Ja sitten se oli valmis.

Ja tällainen siitä sitten tuli.






Siis onhan se ihan helvetin söötti.
Ja nyt noi toiset tuolit näyttää ihan ankeilta.

tiistai 16. toukokuuta 2017

Kehyskertomus

Olipa kerran kehys.
Se vietti vuosia askartelukorin pohjalla, odottaen että se pääsisi jonain päivänä täyttämään tehtävänsä kuvanpitimenä.

Kehys oli kuitenkin ruma, ja se alkoi jo menettää toivoaan siitä, että se koskaan saisi toteuttaa tarkoituksensa.

Päivä päivältä sen maailma musteni, sillä päivät seurasivat toisiaan, ja kehys vain odotti.

Kunnes jokin päivä koitti.

Kehys nostettiin askartelukorista.


Kehys oli innoissaan. Se näki viimein valon!
Miten kauniisti päivä paistoikaan.

Pian kehykselle kuitenkin tapahtui jotain odottamatonta. Sen lasi ja taustalevy irrotettiin, ja sen päälle alettiin sutia jotakin. Miten tahmaista! Pian sutiminen kuitenkin loppui, ja kehys nostettiin katseiden ulottumattomiin.
Se huolestui, sillä oliko tämä taas vain uusi paikka, jonne se sysättiin piiloon odottamaan? Vai oliko tämä kenties sen lopullinen tuho?

Pian kehys kuitenkin nostettiin uudelleen näkyville.
Ja taas sen päälle tuhrittiin sitä ällöttävää väriainetta!

Tälläkään kertaa operaatio ei kestänyt kauaa, ja kehys vietiin taas samaan paikkaan, jossa se oli odottanut äskenkin.

Yö laskeutui.

Aamu nousi.

Kehys odotti.

Sitten.

Kehys otettiin korkeasta piilopaikastaan ja vietiin taas sinne, missä sen päälle oli tahrittu sitä kamalaa väriä. Joka nyttemmin oli kuivunut sen pinnalle, kehys ilokseen huomasi.

Pian se havaitsi olevansa uuden tieteellisen salakokeen uhri. Sen päälle aseteltiin jotain kummallisia pieniä nypylöitä, jotka kiinnitettiin sen pintaan jollakin väriainettakin tahmeammalla aineella!

Ja taas kehys vietiin korkeaan piiloonsa.

"Mitä tämä oikein on?" se mietti.

Lisäksi nypylätkin olivat tulleet jäädäkseen, sillä seuraavaksi kehys joutui keimailemaan erilaisten paperinäytteiden edessä kuin mikäkin kehyskaupan uhri.

Toimittuaan tarpeeksi kauan vastentahtoisena mallina, kehys asetettiin paperin päälle, joka oli ilmeisesti valittu johonkin tehtävään.
Pian paikalle tuotiin kehyksen taustalevy ja lasi, ja mallattiin taustalevyä valittua paperia vasten. Paperiin piirrettiin taustalevyn avulla sen muoto, joka leikattiin irti.
Seuraavaksi kehys sai lasinsa takaisin! Mutta mitä, sen jälkeen väliin tunkeutui tämä vieras paperi! Ja lopuksi vasta tuttu taustalevy!

Seuraavaksi kehys kannettiin uuteen, kauniiseen paikkaan.

Ympärillä oli myös muita esineitä.
Kauniita esineitä.

Kehystä hävetti, sillä se tiesi olevansa ruma.

Mutta muut esineet ottivatkin sen luoksensa ihailun säestämin huudahduksin!

"Miten kaunis väri" ne sanoivat.

"Mitkä ihastuttavat ruusut!" ne huokailivat.

Kehys oli ymmällään.

Sehän oli vain vanha, ruma kehys, joka vietti pimeässä monta vuotta hylättynä.

Kunnes kehys alkoi tarkastella itseään.
Se oli saanut pintaansa uuden värin!
Ja epämiellyttävät nypylätkin olivat kauniita kukkia!
Ja vieras paperi oli nyt se kuva, jota sen oli määrä kantaa!

Kehys oli onnellinen.

Se ei ollut enää yksin, eikä pimeässä.



Sen pituinen se.

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Hedelmävati hekumalliseksi

Ette usko kuinka vaikeaa on löytää hedelmäkulhoa.
Se on ihan saatanan vaikeaa.
Heitin edellisen muutossa pois, koska se oli risa ja koska ajattelin että "lol joku hedelmäkulho, äkkiäkös sellasen löytää".
No ei kyllä löydä! Neljättä viikkoa pyöri omenat ja appelsiinit keittiötasolla aiheuttaen kaaosta, sekasortoa ja terroria.
Mutta sitten. Leipälaatikkotuuningista innostuneena tajusin, että minähän voisin soveltaa samaa taktiikkaa myös muihin rumiin asioihin!
Mutta ei sekään nyt ihan yksinkertaista ollut, koska en meinannut löytää edes rumaa hedelmävatia.

Kunnes kaivoin kissakirpparilta käypän kulhon kutosella.


No tollanen ovaalihko puunvärinen möllykkähän se oli.
Tiskauksen jälkeen sudin ensin valkoista (akryyli)maalia ulkoreunoille.


Sitten tein sen muistaakseni kuivumisajan jälkeen uudelleen.
Ja kuivattelin jälleen.


Sitten alkoi se hankala osuus. Leikkelin epämääräisen kokoisia suikaleita kivasta lahjapaperista, siitä samasta jota käytin leipälaatikkoonkin sillä en ole kovin kekseliäs, ja decoupagetin ne kulhon reunoille ja pohjaan. Se oli ihan perseestä ja osa noista loivan reunan suikaleista onkin liimattu ihan päin helvettiä ja ne kupruilevat.


Sitten kuivateltiin taas, ja lopuksi liimalakkasin kaiken vielä kauttaaltaan. Mikä kuivuttuaan (!) osoittautui huonoksi ratkaisuksi, koska liimalakasta jäi ruskeita valumia tuohon valkoiselle pohjalle. Saatan siis vielä joutua maalaamaan sen kertaalleen valkoiseksi, jos jaksan. Voi olla että en, koska olen vähän laiska. Eivät ne mitenkään superhyvin onneksi näy. Mutta silti.
En oikeasti tiedä, miten tuo kestää käytössä koska kuten saatoin mainita, en liimannut sisäpintaa kovin asiantuntevasti. Mutta hyvä puolihan tässäkin on se, että asian voi korjata.
Kai.
Jotenkin.

Joo kyllä minä kävin ostamassa lisää hedelmiä näiden kuvien välillä.

torstai 23. maaliskuuta 2017

Leipälaatikon plastiikkakirurgia

Tämä oli meidän leipälaatikko ennen.


Ihan toimiva peli, mutta vähän ankee tollanen tummanruskea möllykkä tiskialtaan vieressä, kun meidän keittiö näyttää tältä:


No ei se mitään. Meikä hoitaa.


Ensin maalasin pohjaväriksi valkoisen ja sen jälkeen voivottelin päivän, että mitä sitten tekisin.


Keksin, että sininenhän sopii tuohon nurkkaan just hyvin.
Joo.
Maalasin leipäläven siniseksi.
Voivottelin taas päivän, että mitäs nyt.
Sävy oli mielestäni vähän liian lastenhuoneensininen, enkä tiennyt, miten korjata asia.
Onneksi valaistuminen kuitenkin tapahtui, ja sudin lisää sinistä pintaan saadakseni tuollaisen vähän romanttisemman ja kuluneemman ilmeen.
Sitten olisin voivotellut taas, ellen olisi löytänyt Citymarketista juuri oikeanlaista lahjapaperia lootanpäällystyspuuhiin.


Decoupagesin siis kyseistä paperia leipiksen laidoille, ja johan kelpas.
Lopuksi liimalakkasin vielä koko paskan, enkä edes liimannut sitä umpeen. Mielestäni jo tästä pitäisi saada jonkinlainen tunnustus. 24 karaatin täyskultainen pokaali kelpaa hyvin.
Katsotaan, miten tuo käytössä kestää. Ainakin minulla kesti tämän tekeminen jotenkin neljä päivää.

torstai 15. joulukuuta 2016

Joulukuun kalenteri

Olen hyvin tietoinen, että nämä saattavat olla tunnetun universumimme paskimpia kuvia. Juu, sinun marsusikin osaisi ottaa parempia.
Mutta ihan sama.
Koska kohta olen viimein päässyt tästä hemmetin kalenterista eroon :D (Tai ei se nyt enää haittaa kun se vaan roikkuu enää pari viikkoa seinällä ja se on muuten ihan kiva kalenteri. Päivämäärät ja kaikki.)
Viime vuoden lopussa minulla oli siis makaaberi kalenteri täynnä kuolleiden kanojen kuvia (jotkut kai väittävät sellaista "reseptikalenteriksi"), enkä saanut ostettua koko vuonna uutta kalenteria. Joten päällystin sivut uudelleen ties millä jämäpaloilla ja muilla vuositolkulla säilötyillä näitävoivieläkäyttääjohonkineillä.

Nyt tuo koko rotisko on paksu kuin Sipilän puheet, ja tulen olemaan niin onnellinen kun saan heittää sen energiajätteeseen vuoden lopuksi! Sipilänkin vois.

Mutta otetaas vielä tämä joulukuu ennenkuin hekumoin yhtään enempää.

Nyt nääs ollaan lähdetty isoilla paukuilla liikkeelle.
On pöllöä, on kirjansivua, on joulukorteista jääneitä ylimääräisyyksiä.
Kaikki vaan saatana. Ihme kun en oo vielä glitteriä heittänyt päälle.
Käytin muuten tuohon aivan todella huonoa liimaa.
Se on keltaisessa pakkauksessa ja siinä on oravan kuva. Älkää ostako sitä, vaikka se olisi isoäitinne kuolintoive. Ei pidä ja käpristää. Ihan kuin se isoäiti.




Tammikuun kalenteri
Helmikuun kalenteri
Maaliskuun kalenteri
Huhtikuun kalenteri
Toukokuun kalenteri
Kesäkuun kalenteri
Heinäkuun kalenteri
Elokuun kalenteri
Syyskuun kalenteri
Lokakuun kalenteri
Marraskuun kalenteri


Hyvää joulua ja vuoden loppua!


tiistai 15. marraskuuta 2016

Marraskuun kalenteri

No ni, kohta saan tämänkin rotiskon heitettyä pois!
Aluksi oli ihan kivaa, mutta nyt koko kalenteri on vaan paksu ja kauhea ja stressaava.
Onneksi ensi vuodelle on jo kalenterit selvillä.

Ja nyt kaikki (kaikki kaksi jonka tämän näkevät) voivat kysyä itseltään, olenko tälle kuulle edes yrittänyt?
No en ole.
Mutta sainpahan viiimein nuo vuosikausia (MIKSI?! "Näistähän vois vaikka askarrella jotain!" No askartelepa. Niinhän mä sitten teinkin.) hilloamani Salvador Dali-kalenterin jämätkin käytettyä. Huh.




Lopuksi vielä meidän kisset edustamassa, koska tämä oli meneillään kun otin kuvia kalenterista:





Tammikuun kalenteri
Helmikuun kalenteri
Maaliskuun kalenteri
Huhtikuun kalenteri
Toukokuun kalenteri
Kesäkuun kalenteri
Heinäkuun kalenteri
Elokuun kalenteri
Syyskuun kalenteri
Lokakuun kalenteri

perjantai 21. lokakuuta 2016

Lokakuun kalenteri

Katos, se on jo lokakuu.
Kolmatta viikkoa se on jo lokakuu.
Mulla on näköjään Halloween koko kuukauden.
No oikeesti mulla on vaan nuha ja lisääntyvä vitutus koko kalenteria kohtaan.
Paitsi että tästä tuli oikeastaan aika kiva.
Kattokaa ny.




Tammikuun kalenteri
Helmikuun kalenteri
Maaliskuun kalenteri
Huhtikuun kalenteri
Toukokuun kalenteri
Kesäkuun kalenteri
Heinäkuun kalenteri
Elokuun kalenteri
Syyskuun kalenteri

maanantai 12. syyskuuta 2016

Syyskuun kalenteri

No hups, vähän jäi.
Se johtuu siitä, etten millään saanut ensimmäisillä yrittämillä hyviä kuvia, joten en vaan jaksanut eikä kiinnostanut enää ja asia vaan jäi, enkä saanut nytkään, mutten jaksa enää lykätä koska tässä olisi vähän muutakin postattavaa ja tekemistä ja elämistä ja sitten joku tällanen vaan roikkuu. Nii saatana.

Sitä paitsi tämä näyttää muutenkin joltain päiväkerhoprojektilta tällä kertaa mutta ihannnn sama!

/purkautuminen

Syksy on kyllä niin kertakaikkisen kaunista aikaa että melkein tekee mieli mennä ulos.




Tammikuun kalenteri
Helmikuun kalenteri
Maaliskuun kalenteri
Huhtikuun kalenteri
Toukokuun kalenteri
Kesäkuun kalenteri
Heinäkuun kalenteri
Elokuun kalenteri

maanantai 1. elokuuta 2016

Elokuun kalenteri

 Taisin tehdä tämän silloin viime viikolla, kun oli ihan helvetin kuuma päivä. Liima suli ja pää pehmeni.
Käytin ikuisesti hilloamaani Salvador Dali-kalenteria, joka alkaa viimein olla olemattomaan päin, sekä vanhaa kirjaa, joka hiljattain siirtyi vastaavasti askartelumateriaaliksi, eli jota nyt säilön taas uskollisesti maailman tappiin asti.





Tammikuun kalenteri
Helmikuun kalenteri
Maaliskuun kalenteri
Huhtikuun kalenteri
Toukokuun kalenteri
Kesäkuun kalenteri
Heinäkuun kalenteri

perjantai 1. heinäkuuta 2016

Heinäkuun kalenteri

Kappas pappas, sehän on jo heinäkuu.
Vähän on vissiin hiljasta pidelly.
Mutta ei anneta sen haitata.
Koska kamala kanakalenteri kaipaa kuukausittaista kaunistusta kautta koko kakstuhattakuudentoista.

Ai miten niin just oli pöllöjä?
Mutta nyt on kesäpöllö!





Tammikuun kalenteri
Helmikuun kalenteri
Maaliskuun kalenteri
Huhtikuun kalenteri
Toukokuun kalenteri
Kesäkuun kalenteri


keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Kesäkuun kalenteri

Tämän kanssa oli kauheita vaikeuksia. KAUHEITA.
Ensin tein yhden version, josta en lopulta tykännyt yhtään. Ja se on aika paljon sanottu, ottaen huomioon etten ole kovin vaatelias, ainakaan mitä tähän(kään) proggikseen tulee.
Peitin siis ensimmäisen tekeleen vain tökerösti liimaamalla uutta paperia sen päälle. Ja kaikkihan meni iloisesti ruttuun.
Eipä sille enää sitten mitään voinut tehdä, joten olkoon!
Seuraavaksi sitten pohdintoon, että mitäs sitä sitten tekisi.
Kesäkuu.
Kesä.
Kukkia.
Kukkia kukkien päälle.
Ai juma.




Tammikuun kalenteri
Helmikuun kalenteri
Maaliskuun kalenteri
Huhtikuun kalenteri
Toukokuun kalenteri

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

My Spidey-senses are tingling

Näin tällaisen EMP:n katalogissa.
Tarve oli välitön.
Mutta kallis, joten fuck this and fuck that, fuck it all and fuck a fucking brat, she don't wanna baby who looks like that, I don't wanna baby who looks like that, teen ite.
Sori EMP.

Me eletään rautaesiripun tällä puolen.

Kas näin se kävi!
Ensin ostin H&M:stä valkoisen paidan.
Sen jälkeen etsin Googlesta sopivan logon toimiini, ja kuulkaas, olin ihan huomaavaisena liikkeellä, ja valitsin kuvahaun käyttöasetuksista sellaisen, että se hakee kuvia, joita saa vapaasti käyttää.
Sen jälkeen suurensin kuvan tarpeeksi suureksi tietokonenäytölle ja piirsin se läpi A3-paperille (tavallinen paperi kestää ihan hyvin kerran käytön tällaiseen tarkoitukseen. Toki jos on jotain kestävämpää ja haluaa sarjatuottaa, niin siitä vaan.). Tämänhän voi kai hoitaa helpomminkin jos on tulostin, ja mullahan on, mutta en tiedä (koska en laiskuuksissani ole kokeillut) haluaako se liittyä pyhään avioon Winukka 10:n kanssa, ja vaikka haluaisikin, siitä on musteet loppu.
Sitten kuva riistetään mattopuukkoa ja/tai saksia käyttäen irti. Ole varovainen. Sähläät kuitenkin.
Seuraavaksi vaan kuva paitaan vaikka maalarinteipillä kiinni, ja ei muuta kun kangasväriä tuputtelemaan. Paita kannattaa, eli ehdottomasti kannattaa, pingottaa esim. jonkinlaisen alustan päälle, tai änkeä vähintään sanomalehteä tai muuta paperia kangasten väliin, ettei selkäpuoli sotkeennu.
Tässä kohtaa voi olla fiksua tehdä toisin kuin minä, joka sotki väriä paperin reunoista yli. Teeskentelin, että se oli tarkoituksellista, ja tuputin lopuksi väriä joka paikkaan logon ympärille.

Joku luonnolliin posetus.

Yeash! Nyt ei  muuta kun herkkiä Hämis-hetkiä!


maanantai 2. toukokuuta 2016

Toukokuun kalenteri

Tämä tulee nyt hieman myöhässä, mutta eiliset vapputunnelmani eivät olleet kaikkein pirteimmät, vaan päivä sujui lähinnä niin kutsutusti puhuessa norjaa posliinikaverille. Krhm. No mut sitä sattuu, kun tapahtuu.
Tässä kuussa olen mennyt näköjään siitä, missä aitaa ei ole ollenkaan.
Edellisvuotisen pöllökalenterin uusiokierrätystä ja pari lehvää. Juuh. Laitetaan tämä sen piikkiin, että selässä oli tikit ja öö ne kiristi.



Tammikuun kalenteri
Helmikuun kalenteri
Maaliskuun kalenteri
Huhtikuun kalenteri