Näytetään tekstit, joissa on tunniste sisustus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sisustus. Näytä kaikki tekstit

maanantai 13. heinäkuuta 2020

Hyllyjen ja kaappien tuunausta kalkkimaaleilla ja D-C-Fixillä

Teeskennellään nyt, etten ole pitänyt hiljaiseloa lähes kaksi vuotta. Hyvin on viriili blogi tämä. 

Olen kodissamme ristiretkellä ruskeaa vastaan, joten olen vähän tässä maalaillut ja kontaktimuoveillut kuluneita kamalia kalusteitamme. 

Ensimmäisenä käsittelyyn joutui ikivanha kirsikkapuun värinen hyllykkö, joka on ollut minulla lähes aikojen alusta asti.

Ei jumankekka.

Maalasin kuvatuksen ensin pariin otteeseen Rust-Oleumin Chalky Finish Antique Whitella, ja vahasin saman merkin huonekaluvahalla. Kun kaikki oli kuivunut, aloin kiinnittää kontaktimuovia, joka on D-C-Fixin Shabby Woodia. Olen laiska, enkä alkanut irrottaa takapaneeleita, koska ei vittu kiinnosta. Kävihän se toki niinkin, ehkä vähän, tai vähän enemmän, hankalammin vain.

Much better!

En tiedä miten, mutta sain DeeCeeFiksit asettautumaan aukottomasti niin, että ne melkein näyttävät kuin takana olisi oikeasti valkoisia lautoja. Voin kertoa salaisuuden: ei ole. Muovin leveys ei ihan riittänyt siihen, että se olisi peittänyt koko takapaneelin, joten jouduin vähän soveltamaan. Mutta ette te olisi huomanneet, jollen olisi kertonut. 

Pytinki luonnollisessa elinympäristössään.

Seuraava uhri oli pieni lipasto, joka oli aika tympeän näköinen.

Ei jumankekka 2.

Maalailin hänet tällä kertaa Rust-Oleumin Duck Egg-sävyllä, joka oli pari aavistusta vaaleansinisempi kuin olisin toivonut. En ole ihan varma, mitä olisin toivonut. Shabby Woodiakin riitti vielä mainiosti tähän projektiin, mutta kohdentamisen kanssa oli tällä kertaa vähän niin ja näin. Mutta ette te taaskaan olisi mitään huomanneet. Lisäksi vaihdoin vetimet. Nuo vanhat olivat mm. katki ja kissanpuremilla.

Much better! 2.

Pytinki luonnollisessa elinympäristössään 2.

Täältähän eivät rumat huonekalut lopu, joten ehkäpä innostun päivittelemään vielä enemmänkin. 

lauantai 29. syyskuuta 2018

Sisustustauluja vintage-ruusuista ja lusikoista

Kävin tuossa päivänä muutamana hurmaavassa Sisustuskahvila Wanha Justiinassa.
Eihän tuollaisten ihanuuksien keskeltä voinut tyhjin käsin lähteä, joten mukaan tarttui koristeellisia, kauniita vintage-ruusuja sekä pari pikkulusikkaa alelaarista.
Kotona olikin sopivasti pari kehystä, joisin voisin upottaa sievät ostokseni. Tosin että siinä kesti ihan saatanan kauan, että sain mitään aikaiseksi. Ja vielä kauemmin, että ne saatiin seinälle. Sitten piti vielä ottaa ja valita kuvat ja kirjoittaa tämä postaus. Voi Hesekiel että on puuhaa.


Itse askarteluprosessihan oli kuitenkin lähes vaivaton. Valitsin vain sopivan taustapaperin ja liimasin ruusut Erikeeperillä siihen ja annoin kuivua.
No oli sitä kyllä siinäkin.


Lusikkataulussa oli marginaalisesti enemmän hommaa. Ensinnäkin päätin maalata lusikat valkoiseksi. Käytin akryylimaalia ja tökin pinnan tuollaiseksi patinoituneeksi äärettömän hienostuneesti peukalolla.
Lisäksi maalasin tuon alunperin valkoisen kehyksen vaaleanpunaiseksi kalkkimaalilla. Tämän kaiken vaivan ohella kehys vielä tippui ja halkesi (minkä näkevät kaikki nyt ihan selvästi tuossa vasemmassa yläkulmassa ja oikeassa alakulmassa) ja se piti vielä liimata takaisin kokoon.
Ja tuo paperikin täytyi vielä liimata tuohon taustaan kiinni koska se oli hieman liian matala, jolloin tausta olisi jäänyt näkyviin. Myös lusikat on kiinnitetty taustapaperiin vanhalla kunnon "jos ei tällä pysy, niin ei sen sitten tartte pysyäkään" Erikeeperillä.

Nyt olen lähellä saada rasitusvamman kun vain ajattelenkin tätä kaikkea vaivannäköä.

lauantai 16. kesäkuuta 2018

Piianpeilin sievennys kalkkimaalilla

Veljeni teki aikoinaan koulussa piianpeilin, jolle hänellä itsellään ei ilmeisesti ollut juurikaan käyttöä, joten hän luovutti sen minulle.
Olisin saattanut tehdä sellaisen itsekin, sillä ala-asteella vanhempanne saivat ilokseen kaksin kappalein kaikkea, koska minäkin olin puukäsitöissä. Yläasteelle siirryttyämme minulle ja kahdelle tyttöpuoliselle luokkatoverilleni kuitenkin ilmoitettiin, että emme voi enää mennä puukäsitöihin, koska olemme tyttöjä, ja meidät laitettiin muiden kaltaistemme joukkoon tekstiilitöihin. Jossa emme osanneet edes sukkaa kutoa. Näin toimi sukupuolineutraali opetus vuonna 1997 eräässä maamme pienten kaupunkien yläkouluista.


Minulla oli tästä peilistä muuten myös ennen-kuvia, mutta sitten tulivat tietokoneongelmat, ja ennen-kuvia ei enää ole. Piianpeili oli kuitenkin tummanruskeaksi lakattu, ja siinä alkoi jo olla ajan jättämiä jälkiä, joten uudistus oli paikallaan paitsi värityksen, myös pintakäsittelyn puolesta.


Ensin irrotin peiliosan ja sisälipaston, suojasin peilin reunat maalarinteipillä ja putsasin koko höskän.
Sitten maalasin kalkkimaalilla siniharmaat osat kahdesti, ja sisäosan pinkin muutamaan kertaan ja väli- ja loppukuivattelin. Lopuksi hioin sopivista kohdin, jotta saisin wannabe-patinan esille. 


Nyt se on kyllä aika ihastuttava.
Jos jostain löytyisi sille vielä pieni pöytä...





perjantai 27. huhtikuuta 2018

Hedelmävati hekumalliseksi.2

Tein tuossa vuosi sitten tylsästä puukulhosta sievemmän.
Kuten jo tuolloin uumoilin, tuuningin käyttöikä ei ollut mitenkään loputon, sillä tuossa eräänä päivänä kyllästyin siihen, miten huonosti tuo sisäpinta oli kiinni, ja riipaisin sen kokonaan irti. Lähti muuten melkein kokonaan yhdellä repäisyllä.
Tosin sitten alkoivat vaikeudet, kun täytin kulhon vedellä, jotta loputkin paperinpalaset saisi irti, ja kulho alkoi halkeilla. Halkeilu tosin rauhoittui siinä vaiheessa kun kaadoin vedet pois ja annoin kulhon kuivua. Jäi siihen silti vielä epäkohtia, mutta luotan nyt siihen, ettei ne hedelmät valu sieltä ulos. Lopuksi vielä hioin loput liimanjämät pois.


Maalasin ensin sisäpinnan sinisellä kalkkimaalilla kahteen kertaan, ja ulkopinnan kolmasti pinkillä, suoraan edellisen valkoisen maalin päälle, koska olen laiska. Olin ajatellut, että tuo pinkki olisi yhtä sävykästä kuin tuo sininenkin, mutta ei se ollut. Toisaalta se on ihan hauska näinkin, kun tuo toinen sävy on voimakkaampi kuin toinen.


Toivottavasti tämä pintakäsittely nyt kestää edellistä pidempään.

lauantai 9. syyskuuta 2017

Tuolin maalaaminen ja decoupageaminen

Minulla oli vuosikausia tämä tällainen keittiöntuoli.


Kehittelin sen varalle suunnitelman, mutta kyseisen suunnitelman piti odottaa sietämättömän kauan. Tuoli toimi nimittäin sanomalehtien keruupisteenä, enkä voinut lähteä suunnitelman toteuttamiseen ennen kuin olin löytänyt sanomalehtien uudeksi keruupisteeksi sopivan korin.
Eräänä päivänä kaikki unelmani kävivät toteen. Kori löytyi.
Halleloo, nyt mennään.

Avustajien läsnäolo ei ole vaadittua tai edes toivottavaa.

Ensin tuoli piti hioa, ja onneksi sain avomieheltä apua siinä. Siinä samalla saattoikin keskustella parisuhteen karikoista, ja nyt tiedän, mitä inhoan tässä maailmassa eniten:
1. Parisuhteen karikoista keskusteleminen
2. Hiominen
3. Imurin poistoilma
4. Tippuilevat esineet
5. Kaikki muu

Sen jälkeen maalasin tuolin väri kerrallaan, kaksi kerrosta joka väriä. Työ oli odotettua hankalampaa, koska tuolit ovat näköjään erinomaisen omituisen muotoisia. Joogasta oli pelkkää hyötyä, kun kääntelin itseäni ja tuoliani erilaisiin asentoihin. Lopulta en enää tiennyt, kumpi oli kumpi, koska maalia oli mm. paikoissa, joita melko varmasti olettaisin käsikseni, vaatteikseni ja silmäkseni.
Lisäksi kerroksia piti kuivatella jonkin aikaa. Kuinka kauan, en minä sitä tiedä.
Käytin kuitenkin ihan vaan akryylimaaleja, ja nehän kuivuvat nopeasti. Maalarinteippi (tajusin vasta hiljattain, miksi sen nimi on maalarinteippi) oli oiva apu, jotta värit eivät tuhriutuisi liitoskohdissa. No tuhriutui ne silti. Ja muuallakin kuin liitoskohdissa.

Lopuksi päällystin tuolin decoupage-tekniikalla käyttäen lahjapaperia. Lahjapaperi on halpaa (tämä maksoi Tokmannilla euron), runsasta (voi huoletta sählätä) ja kuosit ovat usein kauniita. Sitäpaitsi se toimii todella hyvin decoupagessa. Mallasin ja leikkasin sopivan kokoisen palan ja levitin uskaliaasti vedellä laimennettua decoupage-lakkaa istuinosalle ja lähmäsin paperin siihen kiinni. Melkein meni kupruilematta. (Ei mennyt.) Leikkasin ylimääräiset palat irti mattoveitsellä.

Ihan lopuksi lakkasin koko komeuden kaikkialta decoupage-lakan ja veden seoksella.
Ensin yläosan ja seuraavana päivänä (kuivui se aiemminkin, olin vaan laiska) heitin tuolin ketosilleen ja duunailin alaosan.

Liki viikko siihen meni. Ja sitten se oli valmis.

Ja tällainen siitä sitten tuli.






Siis onhan se ihan helvetin söötti.
Ja nyt noi toiset tuolit näyttää ihan ankeilta.

torstai 31. elokuuta 2017

Spilling the T

Long time no see
Long time no see
Long time no see
Long time no see
Long long time no see
Long time no see

Edellinen teetaulu suistui muuton yhteydessä turmioon, kun se ei nyt vaan mahtunut juuri siihen pahvilaatikkoon juuri sillä tapaa, kuin sen olisi juuri silloin pitänyt.
Onneksi sain kuitenkin ajatuksen uudesta vastaavasta. Jonka toteuttamiseen meni ainakin puoli vuotta. Tekemiseen kaksi päivää. Vai oliko peräti kolme.


Minulla oli joutilaana tuollainen kissanraiskaama styroksinen kranssipohja Jonka päällystin erilaisin paperisuikalein. Piirsin teekannun. Oikeesti etin netistä teekannusilhuetin ja kopioin sen ensin kopiopaperille ja sitten nätille paperille. Sen liimasin kuviopaperille joka liittyi kranssipohjaan kiinni. Siihen vielä kukkasia timanttikeskiöineen.
Ta-vitun-daa.

tiistai 16. toukokuuta 2017

Kehyskertomus

Olipa kerran kehys.
Se vietti vuosia askartelukorin pohjalla, odottaen että se pääsisi jonain päivänä täyttämään tehtävänsä kuvanpitimenä.

Kehys oli kuitenkin ruma, ja se alkoi jo menettää toivoaan siitä, että se koskaan saisi toteuttaa tarkoituksensa.

Päivä päivältä sen maailma musteni, sillä päivät seurasivat toisiaan, ja kehys vain odotti.

Kunnes jokin päivä koitti.

Kehys nostettiin askartelukorista.


Kehys oli innoissaan. Se näki viimein valon!
Miten kauniisti päivä paistoikaan.

Pian kehykselle kuitenkin tapahtui jotain odottamatonta. Sen lasi ja taustalevy irrotettiin, ja sen päälle alettiin sutia jotakin. Miten tahmaista! Pian sutiminen kuitenkin loppui, ja kehys nostettiin katseiden ulottumattomiin.
Se huolestui, sillä oliko tämä taas vain uusi paikka, jonne se sysättiin piiloon odottamaan? Vai oliko tämä kenties sen lopullinen tuho?

Pian kehys kuitenkin nostettiin uudelleen näkyville.
Ja taas sen päälle tuhrittiin sitä ällöttävää väriainetta!

Tälläkään kertaa operaatio ei kestänyt kauaa, ja kehys vietiin taas samaan paikkaan, jossa se oli odottanut äskenkin.

Yö laskeutui.

Aamu nousi.

Kehys odotti.

Sitten.

Kehys otettiin korkeasta piilopaikastaan ja vietiin taas sinne, missä sen päälle oli tahrittu sitä kamalaa väriä. Joka nyttemmin oli kuivunut sen pinnalle, kehys ilokseen huomasi.

Pian se havaitsi olevansa uuden tieteellisen salakokeen uhri. Sen päälle aseteltiin jotain kummallisia pieniä nypylöitä, jotka kiinnitettiin sen pintaan jollakin väriainettakin tahmeammalla aineella!

Ja taas kehys vietiin korkeaan piiloonsa.

"Mitä tämä oikein on?" se mietti.

Lisäksi nypylätkin olivat tulleet jäädäkseen, sillä seuraavaksi kehys joutui keimailemaan erilaisten paperinäytteiden edessä kuin mikäkin kehyskaupan uhri.

Toimittuaan tarpeeksi kauan vastentahtoisena mallina, kehys asetettiin paperin päälle, joka oli ilmeisesti valittu johonkin tehtävään.
Pian paikalle tuotiin kehyksen taustalevy ja lasi, ja mallattiin taustalevyä valittua paperia vasten. Paperiin piirrettiin taustalevyn avulla sen muoto, joka leikattiin irti.
Seuraavaksi kehys sai lasinsa takaisin! Mutta mitä, sen jälkeen väliin tunkeutui tämä vieras paperi! Ja lopuksi vasta tuttu taustalevy!

Seuraavaksi kehys kannettiin uuteen, kauniiseen paikkaan.

Ympärillä oli myös muita esineitä.
Kauniita esineitä.

Kehystä hävetti, sillä se tiesi olevansa ruma.

Mutta muut esineet ottivatkin sen luoksensa ihailun säestämin huudahduksin!

"Miten kaunis väri" ne sanoivat.

"Mitkä ihastuttavat ruusut!" ne huokailivat.

Kehys oli ymmällään.

Sehän oli vain vanha, ruma kehys, joka vietti pimeässä monta vuotta hylättynä.

Kunnes kehys alkoi tarkastella itseään.
Se oli saanut pintaansa uuden värin!
Ja epämiellyttävät nypylätkin olivat kauniita kukkia!
Ja vieras paperi oli nyt se kuva, jota sen oli määrä kantaa!

Kehys oli onnellinen.

Se ei ollut enää yksin, eikä pimeässä.



Sen pituinen se.

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Hedelmävati hekumalliseksi

Ette usko kuinka vaikeaa on löytää hedelmäkulhoa.
Se on ihan saatanan vaikeaa.
Heitin edellisen muutossa pois, koska se oli risa ja koska ajattelin että "lol joku hedelmäkulho, äkkiäkös sellasen löytää".
No ei kyllä löydä! Neljättä viikkoa pyöri omenat ja appelsiinit keittiötasolla aiheuttaen kaaosta, sekasortoa ja terroria.
Mutta sitten. Leipälaatikkotuuningista innostuneena tajusin, että minähän voisin soveltaa samaa taktiikkaa myös muihin rumiin asioihin!
Mutta ei sekään nyt ihan yksinkertaista ollut, koska en meinannut löytää edes rumaa hedelmävatia.

Kunnes kaivoin kissakirpparilta käypän kulhon kutosella.


No tollanen ovaalihko puunvärinen möllykkähän se oli.
Tiskauksen jälkeen sudin ensin valkoista (akryyli)maalia ulkoreunoille.


Sitten tein sen muistaakseni kuivumisajan jälkeen uudelleen.
Ja kuivattelin jälleen.


Sitten alkoi se hankala osuus. Leikkelin epämääräisen kokoisia suikaleita kivasta lahjapaperista, siitä samasta jota käytin leipälaatikkoonkin sillä en ole kovin kekseliäs, ja decoupagetin ne kulhon reunoille ja pohjaan. Se oli ihan perseestä ja osa noista loivan reunan suikaleista onkin liimattu ihan päin helvettiä ja ne kupruilevat.


Sitten kuivateltiin taas, ja lopuksi liimalakkasin kaiken vielä kauttaaltaan. Mikä kuivuttuaan (!) osoittautui huonoksi ratkaisuksi, koska liimalakasta jäi ruskeita valumia tuohon valkoiselle pohjalle. Saatan siis vielä joutua maalaamaan sen kertaalleen valkoiseksi, jos jaksan. Voi olla että en, koska olen vähän laiska. Eivät ne mitenkään superhyvin onneksi näy. Mutta silti.
En oikeasti tiedä, miten tuo kestää käytössä koska kuten saatoin mainita, en liimannut sisäpintaa kovin asiantuntevasti. Mutta hyvä puolihan tässäkin on se, että asian voi korjata.
Kai.
Jotenkin.

Joo kyllä minä kävin ostamassa lisää hedelmiä näiden kuvien välillä.

torstai 23. maaliskuuta 2017

Leipälaatikon plastiikkakirurgia

Tämä oli meidän leipälaatikko ennen.


Ihan toimiva peli, mutta vähän ankee tollanen tummanruskea möllykkä tiskialtaan vieressä, kun meidän keittiö näyttää tältä:


No ei se mitään. Meikä hoitaa.


Ensin maalasin pohjaväriksi valkoisen ja sen jälkeen voivottelin päivän, että mitä sitten tekisin.


Keksin, että sininenhän sopii tuohon nurkkaan just hyvin.
Joo.
Maalasin leipäläven siniseksi.
Voivottelin taas päivän, että mitäs nyt.
Sävy oli mielestäni vähän liian lastenhuoneensininen, enkä tiennyt, miten korjata asia.
Onneksi valaistuminen kuitenkin tapahtui, ja sudin lisää sinistä pintaan saadakseni tuollaisen vähän romanttisemman ja kuluneemman ilmeen.
Sitten olisin voivotellut taas, ellen olisi löytänyt Citymarketista juuri oikeanlaista lahjapaperia lootanpäällystyspuuhiin.


Decoupagesin siis kyseistä paperia leipiksen laidoille, ja johan kelpas.
Lopuksi liimalakkasin vielä koko paskan, enkä edes liimannut sitä umpeen. Mielestäni jo tästä pitäisi saada jonkinlainen tunnustus. 24 karaatin täyskultainen pokaali kelpaa hyvin.
Katsotaan, miten tuo käytössä kestää. Ainakin minulla kesti tämän tekeminen jotenkin neljä päivää.

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Saviruukkujen somistus

Koristelin saviruukkuja. Kyllä nyt kelpaa ryytimaalla pyllistellä.

Näihin ensimmäisiin maalasin ensin valkoisella pohjan. Sen jälkeen sudin päälle ainetta, joka saa aikaan halkeilevan ja kuluneen pinnan. Krakkelin kuivuttua maalasin vielä kertaalleen valkoisella, jotta aine alkaisi vaikuttaa ja lopputulos olisi halutun näköinen.



Seuraavat kaksi ruukkua decoupagesin lahjapapereilla. Ensimmäiseen käytin paloja vain yhdestä paperista, ja toiseen vallan villiinnyin käyttämään kahta erilaista paperia.



Viimeisten kanssa toimin niin, että maalasin ensin pohjan valkoiseksi, ja sitten leikkelin lahjapaperista irti ruusunkuvia, jotka kiinnitin maalattuun pintaan decoupage-lakalla. Ensimmäiseen leikkasin irti yhden suuren kuvan, ja toiseen muutamia pienempiä.



Melkoinen söötti-armadahan siitä taas tulikin. Oi onnea.


Koska ollaan vasta juhannuksen tällä puolen, sain tosiaan nyt jo istutettuakin näihin erilaisia yrttejä ja muita antimia, joiden sirkkalehtien pullahdettua esiin voidaan taas vain arvailla, että mitähän sieltä olikaan tulossa.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Uh-oh, spaghetti-o's!

Eikö olekin ärsyttävää, kun spagetit ryllivät pitkin hyllyjä keittiönkaapissa?
No onhan se.
Tässä siis tosi käytännölliset ohjeet siihen, miten ne saa somasti pysymään paikoillaan.


1. Osta purkki Pringlesejä ja syö se tyhjäksi.


2. Pese ja kuivaa purkki ja päällystä se jollain kivalla.
Itse käytin Docraftsin Tilly Daydream -itsekiinnittyvää liimakangasta.


3. Varo ruttuja. Niitä tulee silti. 
Mittaukset ja etenkin sijoittaminen kannattaa suorittaa tarkasti, vaikka esim. mattoveitsellä saakin ylimääräiset helposti lopuksi pois.


4. Valitse jokin uudennäköinen pinta, jolle kirjoittaa purtilon sisältö.
Käytin jotain Tigeristä ostettua itsekiinnittyvää liimakangasta, tässä kuvattuna nurjalta puolelta leivinpaperimallin kanssa. Leivinpaperimallin piirsin läpi tuollaisesta Tilly-kankaan kuusikulmiosta.


5. Kirjoita uudennäköiseen pintaan purtilon sisältö ja kiinnitä se.
Täytä spageteilla.

lauantai 7. helmikuuta 2015

Tee taulu, teetaulu!

En ole mikään geneeristen "Home Sweet Home" -sisustustaulujen ylin ystävä.
Ja koska lähinnä sellasia on tarjolla, teen näköjään itse omani.
Kuten tämän.

Taannoin sain pakkauksen English Tea Shopin erilaisia teemakuja, jotka oli pakattu söötteihin pahvirasioihin. Kun teet oli juotu, en raaskinut heittää rasioita pois, koska ne olivat niin kovin sieviä.

Tein sitten taulun. En nyt kerro että aikaa tähän kaikkeen meni noin vuosi siitä kun teet oli saatu, siihen kun juuri äsken kamppailin viimeisten kiinnitysmetodien kanssa.


Leikkasin teerasioista etupuolet irti. Käytin kahta erilaista paksua skräppipaperia. Sabluunaa ja mustaa tussia hyväksikäyttäen kirjailin tuon hupaisan lausahduksen, joka on varastettu Monty Pythonin Hell's Grannies -sketsistä. Kiinnitin koko roskan teekaapin (on siellä muutakin, mutta huolestuttavan paljon teetä) oveen.

Ja juu, en tykkää kahvista.

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Easy Breezy Beautiful Joulukranssi

Tämän tein jo viime vuonna ja iskin sen ulko-oveen.
Tänä vuonna piti vaan ottaa tämä pois joulukranssin tieltä.
Huomattavasti helpompi homma, siis.

Mikähän karva tuonne on eksynyt.
Vai onkohan se mun näytössä. Ei se vissiin ole.

Ei sillä, että tämä nyt muutenkaan olisi kauhean vaivalloinen tai hankala.
Pohjalla on pajukranssi, ja ympärille on kieritetty lankaa. Ihan siis vaan kieritetty arviolta miljoona kertaa ympäri, niin että koko kranssi peittyy. Oli niitten kerien tunkeminen tuosta reiästä vähän ärsyttävää.
Jotenkin tosi ammattimaisesti langat on lopuksi solmittu, koska kranssi kesti varastossa koko vuoden purkautumatta.
Lisäksi tein pompulat keskelle, ja tadaa, homma oli valmis. Kyllä taas naapuria kadehdittaa, njeheheheh.

Valkoinen lanka on Novitan Hilettä, vaikkeivät hippuset näykään.
Toinen lanka on jotain peruspunaista.


maanantai 13. lokakuuta 2014

Hey man, I am cool, I am the breeze

Tein tällaisen kranssin meidän ulko-oveen.
Pohjana toimii styroksinen valmis kranssipohja, jollaisia saa esim. Suomalaisesta Kirjakaupasta.



Leikkelin tuollaisesta suuripalloisesta mustavalkopaperista parin sentin paksuisia ja tarpeeksi pitkiä suikaleita, ja liimailin ne yksi kerrallaan kranssin ympärille.
Kyllä, varastoista löytynyt paperinjämä loppui kesken.
Apuun riensi siis tuo pienipalloisempi päinvastoinvärityksellinen paperi.
Tästä huolimatta lopputulos näyttää suunnitellulta.
Mutta kenenkään ei tarvinne tietää, että näin ei ole. Hihi.


Kun kranssi oli ylenmääräisestä liimailusta toipunut, eli liima kuivunut, kiinnitin nuo mustavalkoiset paperikukat ja punaiset puuperhoset siihen kiinni kaksipuolisella askarteluteipillä.
Lopuksi kukat saivat keskiöihinsä punaiset timangit.



Lopuksi ketjusilmukkavirkkasin (sen sentään osaan) kranssiin villalangasta ripustusnarun, jonka niittailin ja teippailin uskomattomalla eleganttiudella takaosaan kiinni.

Roikkukoon nyt siinä kunnes tulee joulukranssin aika.