Jepujee.
Meinasin ensin, että en minä nyt kyllä mitään joulukortteja jaksa tänä vuonna tehdä, mutta niin minä taidan kyllä meinata joka vuosi.
Niin tein sitten tänäkin vuonna paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen myyjäisiin, tai mihin haluavatkaan, joulukortteja. Toivottavasti niitä joku ostaa. Muuten voi vähän hävettää.
Ystävät ja sukulaiset jäävät siis viimevuotiseen tapaan rannalle.
HAHA
HAHAHA
HAHAHAHAHAHAHA
Tässä ensimmäinen osio. Postaan loput kunhan tässä äärimmäisen hektisen tapahtumaköyhässä elämässäni ehdin.
Nämä minun kesän päivitykset on yhtä tarpeellisia kuin iltapäivälehtien kesäuutiset. Mutta kun on kesätekemistä ja kesälukemista ja kesäseikkailuja ja kesälaiskuus. Joskos sitä kuitenkin nyt jotain pientä, jos ei muuten, niin vaihtelun vuoksi.
Näpertelin tässä pari kesäkorua päiväsellä. Helppoa, nopeaa ja jotain muuta.
Oikeastaan melkein tarvitsin tuollaista kaulakorua. Parikseen se sai mätsäävän käsikorun.
Sitten läksin partsille napsimaan selfieitä niinkuin kaikki muutkin normaalit ihmiset.
Tästä piti leikata kaksari pois. Siksi se on erikokoinen kuin nuo muut, jos haluatte tietää.
"Sit tää niiku räpläis näit kukkii."
Siitä lopuksi vähän kesämusaa.
(Montakohan kertaa tässäkin postauksessa oli sana "kesä"? Enemmän olen kuitenkin syksyihminen. Nytkin on liian kuuma.)
Ystävämme menivät naimisiin pääsiäislauantaina.
Semmoinenhan niitä polttareita yleensä seuraa.
Tein heille kortin sillä verukkeella, että pääsen bloggaamaan aiheesta.
Postausta siivittää teille valitsemani gloorinen soundtrack.
Kortin etusivu/kansi, mikä tää nyt on.
Ja näkymä, kun kortin avaa.
KISS-lyriikoita?
Aina:
Vihkitilaisuus pidettiin Lahden Historiallisessa museossa, ja koska kyseessä oli siviilivihkiminen, vihkiraamatun sijasta bestman luovutti pariskunnalle Paavo Väyrysen "Eihän tässä näin pitänyt käydä" -kirjan.
Tässä vaiheessa voisin kertoa, että morsian rakastaa politiikkaa melkein yhtä paljon kuin sulhastaan.
Paavosta mennään kuitenkin reippaasti vasemmalle <-
Vasta vihityt, kauan naineet. HEHEHEHEHEHEHEHEHE!
Lupaan, etten tee näin enää koskaan.
Hävettää.
Vihkipaikalta siirryttiin parisenkymmentä kilometriä johonkin suuntaan, päämääränä Aurinkoranta Asikkalassa, jossa hääjuhla saattoi alkaa.
Kauniin morsiamen kaunis puhe kauniille sulhaselleen.
Kauniin sulhasen kaunis puhe kauniille morsiamelleen.
Ruokatarjoilu lämmitti tällaisen vanhan ahnehtijan mieltä, alkoholitarjoilu vielä enemmän.
Mutta paras oli kuitenkin vielä edessä!
KARKKIBUFFET!!!
Ihan kun en muka olisi syönyt enemmän.
Totta tosiaan, minäkin annoin taannoin panokseni häiden koristeluihin, teimme eräänä marraskuun iltana pöytäkoristeita.
Tämä yksilö sen sijaan ei kenties ole minun kätteni jäljiltä.
Musiikkia!
Koska koskaan ei voi syödä liikaa, tottakai paikalla oli myös hääkakku, ja hääkakun leikkaaminenhan on tunnetusti yksi juhlien pääkohdista. Seuraavasta kuvasta ei saa noin niinkuin mitään selvää, mutta siinä leikataan hääkakkua.
Morsian ehti polkaista ensin. Vaikka hämäläinen onkin.
Toiset menee naimisiin, toiset ottaa selfieitä.
Häissä esiintyi stand up-koomikko Tomi Haustola, joka mm. nimitti morsiomme maailman natseimmaksi demariksi.
Mikä on hauskaa, koska se on totta.
Ohjelmassa oli mm. vieraita osallistuttavia, mutta ei nolostuttavasti, visoja, ja perinteisesti toki morsiuskimpun ja sukkanauhan heittoa. Kumpikaan meidän taloudesta ei näitä kuitenkaan napannut, joten pitänee odotella naimalupaa vielä jonkin aikaa.
Sulhasenryöstön jälkeen häävalssikin päästiin tanssimaan.
Aina sanotaan, että häät olivat parin näköiset, ja niin sanon nyt minäkin, mutta niinhän niiden kuuluukin olla.
Voisivat mennä naimisiin uudemmankin kerran, olivat nämä niin ihanat juhlat :D
Lopetetaan photobooth-selfieen.
Osataan sitä hei meilläkin tää juhlakkuus ja eleganssi.
Jukupliut, minut Liebster Award -haastettiin Ivy Lily Craftsin toimesta. Kiitos, olen otettu :)
Liebster Awardin tarkoituksena on tuoda lisää näkyvyyttä ja "linkkimehua" pienille tai tuoreille blogeille. Tunnustus annetaan bloggaajalta bloggaajalle.
Ohjeet:
1. Kiitä tunnustuksen antanutta bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa. 2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen. 3. Nimeä ja linkitä 11 Liebster Award -tunnustuksen saavaa blogia, joilla on alle 200 lukijaa. 4. Keksi 11 uutta kysymystä valitsemillesi blogeille.
Ivy Lily Craftsin kysymykset:
1. Suosikki askartelu-/taidetarvikkeesi?
Jaa-a. Pidän ehkä eniten kaikenlaisista papereista ja sellaisista askartelukuvioista. Myös käytännölliset tarvikkeet, kuten kaksipuolinen askarteluteippi ja hyvä liima, ovat suosikkejani, koska eihän ilman niitä tulisi mistään mitään.
2. Viimeisin tee-se-itse -projektisi?
Joulukortit tai avomiehelle joululahjaksi tuunailtu (minä muuten vihaan tuota sanaa) paita (josta bloggaan sitten lopulta kuitenkin).
3. Minkä taidon haluaisit oppia?
Jos nyt pysytään sellaisissa normaaleissa asioissa, eikä jotain lentotaitoa tässä nyt lähdetä toivomaan, niin virkkaus. En vaan tajua miksen osaa.
4. Miten rentoudut?
Olen oikeastaan aika relaksoituneessa tilassa koko ajan. Sellaisessa viulunkielen vireystilassa.
5. Mistä haaveilet?
Merirosvokuninkuudesta!
Eiku.
En se ollutkaan minä.
6. Miksi aloitit blogisi?
Huvikseni.
Lisäksi on kivaa kun on joku paikka missä tehdyt työt löytyvät helposti ja kätevästi tallennettuina, vaikkei niitä enää itsellä olisikaan.
7. Paras kommentti, jonka olet saanut blogissasi?
Kaikki ovat yhtä kivoja :3
8. Paras blogipostauksesi?
Siis minulla ei ole kun hyviä postauksia. Eli en osaa valita.
9. Onko se myös luetuin postauksesi?
Ei. Kyllä. Ehkä.
10. Mitä haluaisit blogissasi kehittää?
Melkein kaikkea. Tarvitsen parempia kuvia, yksinkertaisemman ulkoasun, vähemmän sanaoksennusta.
Tosin sittenhän tämä ei olisi tällainen blogi, vaan joku Fiinimpien Ihmisten Blogi, ja kuka nyt sellaista kaipaa. Ehkä annan vaan kakan haista, enkä edes yritä tehdä sellaista mitä en ole.
11. Millaisia blogeja seuraat?
Erilaisia askartelublogeja ja paria lifestyle- tms. blogia. No tuoltahan sen näkee :p
Ja nyt täytyy kyllä sanoa, että olen ihan liian saamaton ja ujo haastamaan ketään ja ihan liian laiska keksimään kysymyksiä.
Hei vaan täältä joulunalusviikon kirjaimellisen kuumeisesta maailmasta!
Nyt ovat viimeisetkin joulukortit kohdanneet vastaanottajansa, joten lätkitääs ne tänne. Kortit siis. Ei vastaanottajia.
Viime viikonloppuna Suomen merirosvomusiikin ehdoton kärkinimi Yarr-Harr piti bileet, koska pojat täyttivät sata vuotta.
Yhdessä tai erikseen, kuka näitä laskee.
Oli ruokaa. Oli boolia. Oli melua. Oli kivaa.
Mutta koska tämä nyt kuitenkin on käsityöblogi, eikä musiikki- tai paidattomien poikien blogi (valitettavasti), ja minulla pitänee aina silloin tällöin olla jotain käsityöblogattavaa, niin tein pojille kortit.
Siis sitä vois kuvitella ettei nää onnittelutekstit voi enää paskemmaksi mennä.
Mutta ne voi.
Ja ne menee.
Onneks ette näe toiselle puolelle.
Näistähän tuli odotettua miehekkäämpiä ja merirosvompia.
Korteista vai synttärisankareista, sen saavat kaikki päätellä itse.