tiistai 2. syyskuuta 2014

Seikkailun Aamunkoitto

Desucon se oli tänäkin vuonna. (Tässä viime vuoden postaus aiheesta, pistäkäähän klikaten.)
Ja postaan tästäkin vaan kolme kuukautta myöhässä. Sellaista se joskus on :D

Mutta nyt on kuulkaas niin, että tämän postauksen myötä olen saanut hoidelluksi kaikki vanhat aiheet pois alta, joten seuraavaksi odotellaankin sitten sitä, että saan jotain aikaan.
No mutta eihän hätä ole lainkaan tämän näköinen, sillä muutama projekti onkin jo työn alla.
Ai ettei kukaan hätäillyt? No kappas, se on sitten vaihdettava vaan omat housut.

Asiaan!

Desu siellä jo paistatteli taivaanrannassa kesäkuun ensimmäisenä perjantaina, ja sinnehän me urheine seuralaisineni suuntasimme.

Urheat seuralaiset.

Perjantai oli melkoisen puoliperseilyn päivä, mitä cosplayhin tuli.
Kaappicosplay on ihan hyvä vaihtoehto silloin, kun ei vaan jaksata.

Hei vaan kaikki entiset ja tulevat työnantajat. 

Heitin siis päälleni Olkihattujen kapteenin Monkey D. Luffyn innoittamana yllä ja alla olevan asukokonaisuuden, mutta ei toivoakaan että olisin perseentynyt sen enempiä panostamaan. Juu arpi puuttuu. Juu punainen nauha hatusta puuttuu.
Tästä huolimatta Luffyn kanavointi on hauskaa, eihän kumisena merirosvona nyt erityisen vakavaa kerkiä olemaan.

Mr. Funslush <3

SEIKKAILEMAAAAAANNNNNN

Bilevene!

Ja koska nyt pääosiltaan käsityöblogin helmoissa tässä pyöritään, niin tokihan sitä kässääkin on luvassa.
Monet tekevät cosplay-asunsa itse, toiset hieman taitavammin kuin toiset. Minä kuulun juurikin siihen toiseen toiseen joukkoon.

Lauantai valkeni epävakaisena, mutta eihän se nyt mitään haitannut. Paitsi siinä vaiheessa kun vettä tuli kuin saavista kaataen ja olisi pitänyt siirtyä.
Sadesusää on eri sää~

Piraatteja! Piraatteja kaikkialla!

Tokihan siitä viimevuotisesta kuvasta piti saada toisinto.

Tosiaan, se käsityöosuus.
Tänä vuonna puvuksi valikoitui Nico Robinin Thriller Bark-asu.
Läysin tuon violetin mekkoasian Henkkamaukasta, Menkkahaukasta, alennuksesta. Ostin vähän (=paljon, jonkin verran tosin oli omasta takaa) pitsiä ja ompelin ne pääntiehen, hihansuihin ja helmaan.
Paikoin jälki on aika kamalaa, mutta ei tarkastella sitä sen lähempää. Minulta vain loppui aika kesken (vaikka taas niin ajoissa aloitin!), ja sormien lähes sietämättömäksi yltynyt nivelkipu ei antanut enää viimeistellä.

Ihan kauniisti ne silti lopulta asettuivat. Ne pitsit siis.

Hihat olisivat enää voineet olla hieman pitemmät, muutoinhan tuo on juuri täydellinen.

Sivistyneisyyshetki atari-gon parissa.

Sibeliustalossa oli meneillään jonkin sortin aarteenetsintä.

Lauantai on totutusti conipäivistä rankin, vaikka vältyttiinkin iltabileiltä tällä kertaa.
Ehkä tämän takia puhtia riitti näennäisesti vielä sunnuntaillekin.

Toisten nahoissa on kiva vierailla, mutta kaksi päivää riitti, ja saatoin viimeisen päivän kunniaksi normihomoilla itsenäni.

Mr. Funslush, how I love you~

Ostin tuon paidan edellisenä päivänä.
Ei mietitä mitä kaikkea Ehdottoman Tarpeellista lisäksi hankin. Jotenkin kummasti rahaa oli maanantaina vähemmän kuin perjantaina, en tajuu.

Nättiä hei.

Se siitä siis taas tänä vuonna!

Nyt lupaan pistää puikot heilumaan ja liimat haisemaan, että saan taas aihetta blogailla :3

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Tanksgivingday

Synttärikorttia taas tänään!
Tankkikortti tankki-intoilijalle.

Miten kekseliäs olenkaan.

Tämä saattaa olla kenties miehekkäintä, mitä olen tehnyt.
Hämmästyttää itseänikin.
Johtunee tankista. Söpö-tankki voisi kyllä riemastuttaa armeijatouhuja huomattavasti.

Tolleen se aukee ja tolleen se seisoo.

Sisäsivulta löytyi pökkelöitä vitsejä perustuen siihen, että päivänsankarilla on sama sukunimi kuin eräällä paikallisella poliitikolla, jonka vaalimateriaalit pääsivätkin näin hyötykäyttöön. Ei huolta, vaalit olivat jo menneet.

Ihan liian hienoja paketteja, että minä olisin ne tehnyt.

Tulostin lauloi, kun eihän sitä heti osaa päättää millaista tankkia sitä lopulta käyttäisi. Ylimääräiset paperit löysivät nekin paikkansa maailmassa. Avomies pääsi siis paketointihommiin, koska mun paketeeraustaidot on lievästi sanottuna aivan julmetun huonot. Osaan tehdä vain rumia paketteja.

maanantai 11. elokuuta 2014

Dammit, Janet!

Tänään muokkaamme mekosta istuvamman ilman saumojen ratkomista.

Ostin jossain vaiheessa kevättä paikalliselta eläinsuojeluyhdistyksen kirpputorilta mekon. En jaksanut kuitenkaan sovittaa sitä, vaikkei mekossa ollutkaan kokolappua, koska ajattelin että eiköhän tämä ole ihan sopiva.
Paitsi etten ajatellut, koska pelkäsin sen olevan liian pieni.

Kotona sovittaessa paljastuikin, etten olekaan niin sotanorsu kuin luulin, sillä mekkohan olikin aivan liian suuri. Arviolta numeron-pari liian suuri.

Just tollanen ihme kauhtana joka istuu huonosti. Njäh.

Yritin tässä vissiin tuoda esille että miten paljon väljää jää. Melkein onnistui.

Seuraava ongelmahan jo kolkuttelikin ovella.
Minulla kun ei edelleenkään ole ompelukonetta. Tai -taitoa.
Olin kuitenkin maksanut mekosta viisi euroa ja pidin siitä, joten eihän tässä nyt auttanut kuin keksiä jokin toinen ratkaisu.
Ja minähän keksin! Pienentäisin mekkoa siirtämällä nappeja!
Jumankekka, että sitä voi ihminen olla FIKSU.

Mekon omat napit olivat kuitenkin tylsät ja mustat, joten ajattelin, että ostanpa uudet.
Vierailin ihanassa Neppinapissa, jossa olikin nimensä mukaisesti nappeja vaikka kuinka. (Ei, tämä ei ole mainos, olen vain ilomielinen asiakas.)
Ostin tarvittavan määrän nappeja, sekä punaista nauhaa vyöksi.
Kotona huomasin, että napit ovat liian suuria.
Kävin ostamassa uudet napit, tällä kertaa vahingosta viisastuneena mallinapin kanssa.

Riipaisin ensin vanhat napit irti.
Sitten mallailin kunkin uuden napin oikealle paikalleen sovittamalla mekkoa ahkerasti ja merkkaamalla sopivat paikat kangastussilla, avomiehen autuaalla avustuksella <3 Kaipa senkin voisi jotenkin järkevämmin hoitaa, mutta eivät ne tussinjäljet juurikaan näy mustasta kankaasta.
Lienee tarpeetonta sanoa, että muutamalle napille ei yksi ompelukerta riittänyt...

Lopulta sain homman kuitenkin valmiiksi, ja vallan sievähän siitä tuli.
Toukokuussakin näköjään oli jo kelit sellaiset, että Vesijärvellä saattoi pitää pienet photoshootit.

Aye aye, kapteeni~

Jotenkin paljon raikkaamman näköinen noilla valkoisilla napeilla. Ja ne ovat ihan tarkoituksella noin vinosti.

Mä luulin ettei mun naama tuu tähän.

Ompelin uudet napit punaisella langalla vinkeysaspektin vuoksi.

Vedenneito könyää.

Vähän se jäi vielä liian suureksi, mutta tuolla vyöllä voi kiristää loputkin ylimääräiset piiloon. Pätee kantajaankin :3

Kuollut käsi, juurikasvu ja jalka-amputaatio - kuolematon kombo!

Ihan kätevä keino, jos ei ole taitoa tai halua saumojen aukomiseen ja ompeluun.

perjantai 1. elokuuta 2014

Fat bottomed girls they'll be riding today

No kyllä nyt taas, kun on olevinaan niin puuhakasta (ei oikeasti ole), ettei kerkiä edes blogia kirjoittaa. Saati että saisi aikaiseksi tehdä mitään uusia juttuja, joista blogata. Onneksi on vielä vanhoja varastossa, tämä toukokuulta. 
Hopsan.

Pyöräni Jorge on ehtinyt rempseään ikään, hänet taidettiin hankkia kun siirryin yläasteelle. Siitä on kauan. 
Jorge ei kenties enää ole nuoruutensa kukoistuksessa, mutta reippaasti me yhdessä vielä kitkutamme eteenpäin, vaikka molempien nivelet jo natisevatkin. 

Jorgeni tarvitsikin hieman kasvojenkohotusta, onneksi siis löysin krääsätaivas Tigeristä erinäisiä komisteita uskollisen kumppanini sievistystä varten. 

Tällä kun pirauttaa, niin tyypit todistetusti melkein tajuaa väistää.

Pinkit tähdet tippuvat taivaalta.

Jorge lähes kaikessa komeudessaan.

Kyllä nyt kelpaa ajella pitkin poikin Lahtiksen katuja kuulkaas!

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Sit on my face and tell me that you love me

Olin katsomassa sunnuntaina Monty Python Live (Mostly) -showta paikkakuntamme elokuvateatterissa.
En nyt ihan heti muista, milloin viimeksi on ollut niin hilpeää elokuvateatterissa.
Ei varmaan koskaan.

Jossain vaiheessa toukokuuta ystävälläni oli syntymäpäivät.
Ystäväni ei pidä Monty Pythonista.

Tein hänelle silti kortin.
Tein hänelle kortin myös siime vuonna, mutta kuvausvaiheen jälkeen kamerani Carlos luovutti kaiken ja poistui keskuudestamme.
Ystäväni lupasi ottaa kortistaan kuvan.
Mutta hän hukkasi kortin. Kadotti. Hävitti. Siirsi sen autuaammille askarrusmaille.
Se on nyt ex-kortti.

Tänä vuonna kaikki oli kuitenkin toisin.

Uusi kamerani Cardos uhkui ja puhkui intoa.

Mikään ei enää seissyt tielläni.

Paitsi etten ensin meinannut saada kuvaa ladattua koska Blogger ei tapansa mukaan ole tehtäviensä tasalla.




Ei mulla muuta.
Paitsi tämä:



tiistai 15. heinäkuuta 2014

Drive on Brink

Isäpappa täytti tuossa toukokuun alkupuolella vuosia.
Korttiahan tämä tällainen vaati, kun lahjoja ei kuulemma saanut tuoda. Paitsi sai se sitten KISS-kaljaa ja Fanipaloja, onhan minussa aina ollut hieman kapinallisen vikaa (ei oikeasti.).


Tri shutter card! On sillä ehkä joku suomenkielinenkin nimi! En minä tiedä!

Oli se vähän hankalaa kun on näin älyllisesti rajoittunut, mutta yhden paperisen harjoittelukappaleen jälkeen onnistuin virallisessa pahviversiossa liki ongelmitta. Pientä vaaraa ja muuta riskitekijää oli mukana, koska tuo vihreä pahvinpala oli ainut tarpeeksi suuri jäljellä oleva kappale tähän tarkoitukseen.
Haastetta lisäsi toki se, etten yhtään muistanut, millä nimellä näitä kutsuttiin, joten siinähän kaivelin sitten.


Koristelu sujuikin ihan mukavasti ja vallan kivahan sitä tulikin.
Taisi olla kuitenkin parinkin päivän projekti kun piti aina odotella että joku osanen kuivuu ennen seuraavien kiinnittämistä. Ei kannata siis ihan edellisenä iltana tämmöistä alkaa tekemään.




torstai 3. heinäkuuta 2014

I've told you a million times, do not exaggerate!

Olin toukokuun alussa vanhemmillani koiravahtina. Se oli aika tuskaista.
Kyseinen ajankohta sattui juurikin äitienpäivä-viikonlopuun, tai kuten minä sitä mielelläni kutsun, Euroviisu-viikonloppuun, joten tein äidilleni kortin. Jolla ei ole mitään tekemistä Euroviisujen kanssa.
Ja joskus musta tuntuu, että voisin päivitellä näitä juttuja vähän nopeammin.


Ja koska ko. kortista ei ole sen enempää kerrottavaa, laitan muutamia kuvia kyseiseltä vahtireissulta.

Kerberos itse.

Teennäisen jännityksen ylläpitämiseksi en kerro, mistä kuvat on otettu.
Keksijä saa keksiä. 

Kaupungin puistossa oli kai taidetta.
Narsissitkin kukkivat vielä.
Kirkko.
Joki. Mutta mikä joki se onkaan?! Voi pojat.
Loppuun vielä meidän missejen ulkoilutyylinäyte.