Tein tällaisen kranssin meidän ulko-oveen.
Pohjana toimii styroksinen valmis kranssipohja, jollaisia saa esim. Suomalaisesta Kirjakaupasta.
Leikkelin tuollaisesta suuripalloisesta mustavalkopaperista parin sentin paksuisia ja tarpeeksi pitkiä suikaleita, ja liimailin ne yksi kerrallaan kranssin ympärille.
Kyllä, varastoista löytynyt paperinjämä loppui kesken.
Apuun riensi siis tuo pienipalloisempi päinvastoinvärityksellinen paperi.
Tästä huolimatta lopputulos näyttää suunnitellulta.
Mutta kenenkään ei tarvinne tietää, että näin ei ole. Hihi.
Kun kranssi oli ylenmääräisestä liimailusta toipunut, eli liima kuivunut, kiinnitin nuo mustavalkoiset paperikukat ja punaiset puuperhoset siihen kiinni kaksipuolisella askarteluteipillä.
Lopuksi kukat saivat keskiöihinsä punaiset timangit.
Lopuksi ketjusilmukkavirkkasin (sen sentään osaan) kranssiin villalangasta ripustusnarun, jonka niittailin ja teippailin uskomattomalla eleganttiudella takaosaan kiinni.
Roikkukoon nyt siinä kunnes tulee joulukranssin aika.
maanantai 13. lokakuuta 2014
keskiviikko 8. lokakuuta 2014
Hey Justin! (Nyt oli huono. Nyt oli niiiin huono.)
Päivisin se on ihan tavallinen pipo, aivan kuin sinä ja minä...
... mutta öisin se muuttuu Hämmästyttäväksi Heijastinpipoksi! Katujen ja lenkkipolkujen pehmeä sankari häikäisee autoilijat ja muut vihulaiset, pitäen pollasi lempeästi lämpimänä!
Juoksupipo avomiehelle, jotain heijastavaa lankaa Prismasta, seiskan puikot, 84 silmukkaa, kolme iltaa.
Lanka toki tietty loppui viime metreillä ja asia piti paikata samanpaksuisella harmaalla langalla.
Lisäksi siipan nuppi on suurempi kuin omani, mutta jouduin silti mallaamaan, joten eihän se nyt ihan istu.
No yhyy, enhän minä edes juokse.
... mutta öisin se muuttuu Hämmästyttäväksi Heijastinpipoksi! Katujen ja lenkkipolkujen pehmeä sankari häikäisee autoilijat ja muut vihulaiset, pitäen pollasi lempeästi lämpimänä!
Juoksupipo avomiehelle, jotain heijastavaa lankaa Prismasta, seiskan puikot, 84 silmukkaa, kolme iltaa.
Lanka toki tietty loppui viime metreillä ja asia piti paikata samanpaksuisella harmaalla langalla.
Lisäksi siipan nuppi on suurempi kuin omani, mutta jouduin silti mallaamaan, joten eihän se nyt ihan istu.
No yhyy, enhän minä edes juokse.
lauantai 27. syyskuuta 2014
Pucker up for heaven's sake
Nyt ollaan kyllä niin kutsutulla jännän äärellä, koska viimein bloggaan reaaliajassa.
Tai no melkein, tämä kun valmistui eilen. Mutta ei sentään kuukausia sitten.
Avomieheni tietokonetuolin selkämys oli erään karvaisen hajunlähteen toimesta revitty paikoin niin pahoin, että ranka jo paistoi.
Ajattelin siis, että minäpäs neulasen tässä nyt joutessain uuden päällyksen.
Juu ei pitäisi olla vaikeaa eikä aikaavievää.
Juu eipä.
Aikaa meni, hermot meni, niskat meni.
Mutta tulipahan valmista.
On kyllä neulominen rentouttava harrastus. Perkele.
Ja arvatkaapa vaan, onko tuota nyt jo ehditty vähän riipiä. Ei sentään vielä risaksi asti, mutta sekin päivä koittanee vielä. Kohta lähtee naukuva lähetys liimatehtaalle.
Tai no melkein, tämä kun valmistui eilen. Mutta ei sentään kuukausia sitten.
Avomieheni tietokonetuolin selkämys oli erään karvaisen hajunlähteen toimesta revitty paikoin niin pahoin, että ranka jo paistoi.
![]() |
| Kyllä on kaunis ja mystinen eläin, kissa. |
Ajattelin siis, että minäpäs neulasen tässä nyt joutessain uuden päällyksen.
Juu ei pitäisi olla vaikeaa eikä aikaavievää.
Juu eipä.
Aikaa meni, hermot meni, niskat meni.
Mutta tulipahan valmista.
On kyllä neulominen rentouttava harrastus. Perkele.
![]() |
| Edestä. Tai selän takaa. Miten sen nyt ottaa. |
![]() |
| Tällä kuvalla ei ole mitään informaatioarvoa. Laitoin sen vain koska sieltä voi bongata tärkeilevän kissaeläimen varjon. |
![]() |
| Ja siitä vielä vähän, pum. |
Ja arvatkaapa vaan, onko tuota nyt jo ehditty vähän riipiä. Ei sentään vielä risaksi asti, mutta sekin päivä koittanee vielä. Kohta lähtee naukuva lähetys liimatehtaalle.
tiistai 2. syyskuuta 2014
Seikkailun Aamunkoitto
Desucon se oli tänäkin vuonna. (Tässä viime vuoden postaus aiheesta, pistäkäähän klikaten.)
Ja postaan tästäkin vaan kolme kuukautta myöhässä. Sellaista se joskus on :D
Mutta nyt on kuulkaas niin, että tämän postauksen myötä olen saanut hoidelluksi kaikki vanhat aiheet pois alta, joten seuraavaksi odotellaankin sitten sitä, että saan jotain aikaan.
No mutta eihän hätä ole lainkaan tämän näköinen, sillä muutama projekti onkin jo työn alla.
Ai ettei kukaan hätäillyt? No kappas, se on sitten vaihdettava vaan omat housut.
Asiaan!
Desu siellä jo paistatteli taivaanrannassa kesäkuun ensimmäisenä perjantaina, ja sinnehän me urheine seuralaisineni suuntasimme.
Perjantai oli melkoisen puoliperseilyn päivä, mitä cosplayhin tuli.
Kaappicosplay on ihan hyvä vaihtoehto silloin, kun ei vaan jaksata.
Heitin siis päälleni Olkihattujen kapteenin Monkey D. Luffyn innoittamana yllä ja alla olevan asukokonaisuuden, mutta ei toivoakaan että olisin perseentynyt sen enempiä panostamaan. Juu arpi puuttuu. Juu punainen nauha hatusta puuttuu.
Tästä huolimatta Luffyn kanavointi on hauskaa, eihän kumisena merirosvona nyt erityisen vakavaa kerkiä olemaan.
Ja koska nyt pääosiltaan käsityöblogin helmoissa tässä pyöritään, niin tokihan sitä kässääkin on luvassa.
Monet tekevät cosplay-asunsa itse, toiset hieman taitavammin kuin toiset. Minä kuulun juurikin siihen toiseen toiseen joukkoon.
Lauantai valkeni epävakaisena, mutta eihän se nyt mitään haitannut. Paitsi siinä vaiheessa kun vettä tuli kuin saavista kaataen ja olisi pitänyt siirtyä.
Sadesusää on eri sää~
Tosiaan, se käsityöosuus.
Tänä vuonna puvuksi valikoitui Nico Robinin Thriller Bark-asu.
Läysin tuon violetin mekkoasian Henkkamaukasta, Menkkahaukasta, alennuksesta. Ostin vähän (=paljon, jonkin verran tosin oli omasta takaa) pitsiä ja ompelin ne pääntiehen, hihansuihin ja helmaan.
Paikoin jälki on aika kamalaa, mutta ei tarkastella sitä sen lähempää. Minulta vain loppui aika kesken (vaikka taas niin ajoissa aloitin!), ja sormien lähes sietämättömäksi yltynyt nivelkipu ei antanut enää viimeistellä.
Lauantai on totutusti conipäivistä rankin, vaikka vältyttiinkin iltabileiltä tällä kertaa.
Ehkä tämän takia puhtia riitti näennäisesti vielä sunnuntaillekin.
Toisten nahoissa on kiva vierailla, mutta kaksi päivää riitti, ja saatoin viimeisen päivän kunniaksi normihomoilla itsenäni.
Ostin tuon paidan edellisenä päivänä.
Ei mietitä mitä kaikkea Ehdottoman Tarpeellista lisäksi hankin. Jotenkin kummasti rahaa oli maanantaina vähemmän kuin perjantaina, en tajuu.
Se siitä siis taas tänä vuonna!
Nyt lupaan pistää puikot heilumaan ja liimat haisemaan, että saan taas aihetta blogailla :3
Ja postaan tästäkin vaan kolme kuukautta myöhässä. Sellaista se joskus on :D
Mutta nyt on kuulkaas niin, että tämän postauksen myötä olen saanut hoidelluksi kaikki vanhat aiheet pois alta, joten seuraavaksi odotellaankin sitten sitä, että saan jotain aikaan.
No mutta eihän hätä ole lainkaan tämän näköinen, sillä muutama projekti onkin jo työn alla.
Ai ettei kukaan hätäillyt? No kappas, se on sitten vaihdettava vaan omat housut.
Asiaan!
Desu siellä jo paistatteli taivaanrannassa kesäkuun ensimmäisenä perjantaina, ja sinnehän me urheine seuralaisineni suuntasimme.
![]() |
| Urheat seuralaiset. |
Perjantai oli melkoisen puoliperseilyn päivä, mitä cosplayhin tuli.
Kaappicosplay on ihan hyvä vaihtoehto silloin, kun ei vaan jaksata.
![]() |
| Hei vaan kaikki entiset ja tulevat työnantajat. |
Heitin siis päälleni Olkihattujen kapteenin Monkey D. Luffyn innoittamana yllä ja alla olevan asukokonaisuuden, mutta ei toivoakaan että olisin perseentynyt sen enempiä panostamaan. Juu arpi puuttuu. Juu punainen nauha hatusta puuttuu.
Tästä huolimatta Luffyn kanavointi on hauskaa, eihän kumisena merirosvona nyt erityisen vakavaa kerkiä olemaan.
![]() |
| Mr. Funslush <3 |
![]() |
| SEIKKAILEMAAAAAANNNNNN |
![]() |
| Bilevene! |
Ja koska nyt pääosiltaan käsityöblogin helmoissa tässä pyöritään, niin tokihan sitä kässääkin on luvassa.
Monet tekevät cosplay-asunsa itse, toiset hieman taitavammin kuin toiset. Minä kuulun juurikin siihen toiseen toiseen joukkoon.
Lauantai valkeni epävakaisena, mutta eihän se nyt mitään haitannut. Paitsi siinä vaiheessa kun vettä tuli kuin saavista kaataen ja olisi pitänyt siirtyä.
Sadesusää on eri sää~
![]() |
| Piraatteja! Piraatteja kaikkialla! |
![]() |
| Tokihan siitä viimevuotisesta kuvasta piti saada toisinto. |
Tosiaan, se käsityöosuus.
Tänä vuonna puvuksi valikoitui Nico Robinin Thriller Bark-asu.
Läysin tuon violetin mekkoasian Henkkamaukasta, Menkkahaukasta, alennuksesta. Ostin vähän (=paljon, jonkin verran tosin oli omasta takaa) pitsiä ja ompelin ne pääntiehen, hihansuihin ja helmaan.
Paikoin jälki on aika kamalaa, mutta ei tarkastella sitä sen lähempää. Minulta vain loppui aika kesken (vaikka taas niin ajoissa aloitin!), ja sormien lähes sietämättömäksi yltynyt nivelkipu ei antanut enää viimeistellä.
![]() |
| Ihan kauniisti ne silti lopulta asettuivat. Ne pitsit siis. |
![]() |
| Hihat olisivat enää voineet olla hieman pitemmät, muutoinhan tuo on juuri täydellinen. |
![]() |
| Sivistyneisyyshetki atari-gon parissa. |
![]() |
| Sibeliustalossa oli meneillään jonkin sortin aarteenetsintä. |
Lauantai on totutusti conipäivistä rankin, vaikka vältyttiinkin iltabileiltä tällä kertaa.
Ehkä tämän takia puhtia riitti näennäisesti vielä sunnuntaillekin.
Toisten nahoissa on kiva vierailla, mutta kaksi päivää riitti, ja saatoin viimeisen päivän kunniaksi normihomoilla itsenäni.
![]() |
| Mr. Funslush, how I love you~ |
Ostin tuon paidan edellisenä päivänä.
Ei mietitä mitä kaikkea Ehdottoman Tarpeellista lisäksi hankin. Jotenkin kummasti rahaa oli maanantaina vähemmän kuin perjantaina, en tajuu.
![]() |
| Nättiä hei. |
Se siitä siis taas tänä vuonna!
Nyt lupaan pistää puikot heilumaan ja liimat haisemaan, että saan taas aihetta blogailla :3
keskiviikko 20. elokuuta 2014
Tanksgivingday
Synttärikorttia taas tänään!
Tankkikortti tankki-intoilijalle.
Tämä saattaa olla kenties miehekkäintä, mitä olen tehnyt.
Hämmästyttää itseänikin.
Johtunee tankista. Söpö-tankki voisi kyllä riemastuttaa armeijatouhuja huomattavasti.
Sisäsivulta löytyi pökkelöitä vitsejä perustuen siihen, että päivänsankarilla on sama sukunimi kuin eräällä paikallisella poliitikolla, jonka vaalimateriaalit pääsivätkin näin hyötykäyttöön. Ei huolta, vaalit olivat jo menneet.
Tulostin lauloi, kun eihän sitä heti osaa päättää millaista tankkia sitä lopulta käyttäisi. Ylimääräiset paperit löysivät nekin paikkansa maailmassa. Avomies pääsi siis paketointihommiin, koska mun paketeeraustaidot on lievästi sanottuna aivan julmetun huonot. Osaan tehdä vain rumia paketteja.
Tankkikortti tankki-intoilijalle.
![]() |
| Miten kekseliäs olenkaan. |
Tämä saattaa olla kenties miehekkäintä, mitä olen tehnyt.
Hämmästyttää itseänikin.
Johtunee tankista. Söpö-tankki voisi kyllä riemastuttaa armeijatouhuja huomattavasti.
![]() |
| Tolleen se aukee ja tolleen se seisoo. |
Sisäsivulta löytyi pökkelöitä vitsejä perustuen siihen, että päivänsankarilla on sama sukunimi kuin eräällä paikallisella poliitikolla, jonka vaalimateriaalit pääsivätkin näin hyötykäyttöön. Ei huolta, vaalit olivat jo menneet.
![]() |
| Ihan liian hienoja paketteja, että minä olisin ne tehnyt. |
Tulostin lauloi, kun eihän sitä heti osaa päättää millaista tankkia sitä lopulta käyttäisi. Ylimääräiset paperit löysivät nekin paikkansa maailmassa. Avomies pääsi siis paketointihommiin, koska mun paketeeraustaidot on lievästi sanottuna aivan julmetun huonot. Osaan tehdä vain rumia paketteja.
maanantai 11. elokuuta 2014
Dammit, Janet!
Tänään muokkaamme mekosta istuvamman ilman saumojen ratkomista.
Ostin jossain vaiheessa kevättä paikalliselta eläinsuojeluyhdistyksen kirpputorilta mekon. En jaksanut kuitenkaan sovittaa sitä, vaikkei mekossa ollutkaan kokolappua, koska ajattelin että eiköhän tämä ole ihan sopiva.
Paitsi etten ajatellut, koska pelkäsin sen olevan liian pieni.
Kotona sovittaessa paljastuikin, etten olekaan niin sotanorsu kuin luulin, sillä mekkohan olikin aivan liian suuri. Arviolta numeron-pari liian suuri.
Seuraava ongelmahan jo kolkuttelikin ovella.
Minulla kun ei edelleenkään ole ompelukonetta. Tai -taitoa.
Olin kuitenkin maksanut mekosta viisi euroa ja pidin siitä, joten eihän tässä nyt auttanut kuin keksiä jokin toinen ratkaisu.
Ja minähän keksin! Pienentäisin mekkoa siirtämällä nappeja!
Jumankekka, että sitä voi ihminen olla FIKSU.
Mekon omat napit olivat kuitenkin tylsät ja mustat, joten ajattelin, että ostanpa uudet.
Vierailin ihanassa Neppinapissa, jossa olikin nimensä mukaisesti nappeja vaikka kuinka. (Ei, tämä ei ole mainos, olen vain ilomielinen asiakas.)
Ostin tarvittavan määrän nappeja, sekä punaista nauhaa vyöksi.
Kotona huomasin, että napit ovat liian suuria.
Kävin ostamassa uudet napit, tällä kertaa vahingosta viisastuneena mallinapin kanssa.
Riipaisin ensin vanhat napit irti.
Sitten mallailin kunkin uuden napin oikealle paikalleen sovittamalla mekkoa ahkerasti ja merkkaamalla sopivat paikat kangastussilla, avomiehen autuaalla avustuksella <3 Kaipa senkin voisi jotenkin järkevämmin hoitaa, mutta eivät ne tussinjäljet juurikaan näy mustasta kankaasta.
Lienee tarpeetonta sanoa, että muutamalle napille ei yksi ompelukerta riittänyt...
Lopulta sain homman kuitenkin valmiiksi, ja vallan sievähän siitä tuli.
Toukokuussakin näköjään oli jo kelit sellaiset, että Vesijärvellä saattoi pitää pienet photoshootit.
Jotenkin paljon raikkaamman näköinen noilla valkoisilla napeilla. Ja ne ovat ihan tarkoituksella noin vinosti.
Ompelin uudet napit punaisella langalla vinkeysaspektin vuoksi.
Vähän se jäi vielä liian suureksi, mutta tuolla vyöllä voi kiristää loputkin ylimääräiset piiloon. Pätee kantajaankin :3
Ihan kätevä keino, jos ei ole taitoa tai halua saumojen aukomiseen ja ompeluun.
Ostin jossain vaiheessa kevättä paikalliselta eläinsuojeluyhdistyksen kirpputorilta mekon. En jaksanut kuitenkaan sovittaa sitä, vaikkei mekossa ollutkaan kokolappua, koska ajattelin että eiköhän tämä ole ihan sopiva.
Paitsi etten ajatellut, koska pelkäsin sen olevan liian pieni.
Kotona sovittaessa paljastuikin, etten olekaan niin sotanorsu kuin luulin, sillä mekkohan olikin aivan liian suuri. Arviolta numeron-pari liian suuri.
![]() |
| Just tollanen ihme kauhtana joka istuu huonosti. Njäh. |
![]() |
| Yritin tässä vissiin tuoda esille että miten paljon väljää jää. Melkein onnistui. |
Seuraava ongelmahan jo kolkuttelikin ovella.
Minulla kun ei edelleenkään ole ompelukonetta. Tai -taitoa.
Olin kuitenkin maksanut mekosta viisi euroa ja pidin siitä, joten eihän tässä nyt auttanut kuin keksiä jokin toinen ratkaisu.
Ja minähän keksin! Pienentäisin mekkoa siirtämällä nappeja!
Jumankekka, että sitä voi ihminen olla FIKSU.
Mekon omat napit olivat kuitenkin tylsät ja mustat, joten ajattelin, että ostanpa uudet.
Vierailin ihanassa Neppinapissa, jossa olikin nimensä mukaisesti nappeja vaikka kuinka. (Ei, tämä ei ole mainos, olen vain ilomielinen asiakas.)
Ostin tarvittavan määrän nappeja, sekä punaista nauhaa vyöksi.
Kotona huomasin, että napit ovat liian suuria.
Kävin ostamassa uudet napit, tällä kertaa vahingosta viisastuneena mallinapin kanssa.
Riipaisin ensin vanhat napit irti.
Sitten mallailin kunkin uuden napin oikealle paikalleen sovittamalla mekkoa ahkerasti ja merkkaamalla sopivat paikat kangastussilla, avomiehen autuaalla avustuksella <3 Kaipa senkin voisi jotenkin järkevämmin hoitaa, mutta eivät ne tussinjäljet juurikaan näy mustasta kankaasta.
Lienee tarpeetonta sanoa, että muutamalle napille ei yksi ompelukerta riittänyt...
Lopulta sain homman kuitenkin valmiiksi, ja vallan sievähän siitä tuli.
Toukokuussakin näköjään oli jo kelit sellaiset, että Vesijärvellä saattoi pitää pienet photoshootit.
![]() |
| Aye aye, kapteeni~ |
Jotenkin paljon raikkaamman näköinen noilla valkoisilla napeilla. Ja ne ovat ihan tarkoituksella noin vinosti.
![]() |
| Mä luulin ettei mun naama tuu tähän. |
Ompelin uudet napit punaisella langalla vinkeysaspektin vuoksi.
![]() |
| Vedenneito könyää. |
Vähän se jäi vielä liian suureksi, mutta tuolla vyöllä voi kiristää loputkin ylimääräiset piiloon. Pätee kantajaankin :3
![]() |
| Kuollut käsi, juurikasvu ja jalka-amputaatio - kuolematon kombo! |
Ihan kätevä keino, jos ei ole taitoa tai halua saumojen aukomiseen ja ompeluun.
perjantai 1. elokuuta 2014
Fat bottomed girls they'll be riding today
No kyllä nyt taas, kun on olevinaan niin puuhakasta (ei oikeasti ole), ettei kerkiä edes blogia kirjoittaa. Saati että saisi aikaiseksi tehdä mitään uusia juttuja, joista blogata. Onneksi on vielä vanhoja varastossa, tämä toukokuulta.
Hopsan.
Pyöräni Jorge on ehtinyt rempseään ikään, hänet taidettiin hankkia kun siirryin yläasteelle. Siitä on kauan.
Jorge ei kenties enää ole nuoruutensa kukoistuksessa, mutta reippaasti me yhdessä vielä kitkutamme eteenpäin, vaikka molempien nivelet jo natisevatkin.
Jorgeni tarvitsikin hieman kasvojenkohotusta, onneksi siis löysin krääsätaivas Tigeristä erinäisiä komisteita uskollisen kumppanini sievistystä varten.
![]() |
| Tällä kun pirauttaa, niin tyypit todistetusti melkein tajuaa väistää. |
![]() |
| Pinkit tähdet tippuvat taivaalta. |
![]() |
| Jorge lähes kaikessa komeudessaan. |
Kyllä nyt kelpaa ajella pitkin poikin Lahtiksen katuja kuulkaas!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

































