Tämä tulee nyt hieman myöhässä, mutta eiliset vapputunnelmani eivät olleet kaikkein pirteimmät, vaan päivä sujui lähinnä niin kutsutusti puhuessa norjaa posliinikaverille. Krhm. No mut sitä sattuu, kun tapahtuu.
Tässä kuussa olen mennyt näköjään siitä, missä aitaa ei ole ollenkaan.
Edellisvuotisen pöllökalenterin uusiokierrätystä ja pari lehvää. Juuh. Laitetaan tämä sen piikkiin, että selässä oli tikit ja öö ne kiristi.
Tammikuun kalenteri
Helmikuun kalenteri
Maaliskuun kalenteri
Huhtikuun kalenteri
maanantai 2. toukokuuta 2016
perjantai 29. huhtikuuta 2016
Unieni pizzarullat
Näin tuossa noin viikko takaperin unta, jossa tein pizzarullia.
Juuri kun olin haukkaamassa pizzarullaa, herätyskello soi. Anteeksiantamatonta.
Ajatus pizzarullasta ei jättänyt minua rauhaan.
Konsepti oli siis siirrettävä oikeaan elämään.
Unessa oli mielenkiintoisia ohjeita, kuten että "pohjaa paistetaan kunnes reiästä tihkuu suolaa, suutuntuman tulee olla nassakka."
Täytteetkin uni tiesi kertoa, pizzarulliin tulisi "pastakastiketta sinisestä purkista, pestoa ja mozzarellaa" (vaikkei sitä missään vaiheessa varsinaisesti laitettukaan, mutta sitä oli silti mukana.)
Hieman siis soveltamista vaati tämä resepti.
Laitoin tänään käytäntöön konseptin, jonka alitajuntani oli minulle luonut (halusiko se pizzarullaa?), ja seuraavaksi näemme, kuinka siinä kävi.
Pohja:
5 dl pizzajauhoja
2 dl vettä
0,5 pss kuivahiivaa
loraus oliiviöljyä
kuivattua basilikaa
kuivattua oreganoa
Täytteet:
tomaattipyreetä
pestoa
mozzarellaa
kirsikkatomaatteja
(Kaikkea niin runsaasti kuin luonto antaa myöten. Suosittelen kuitenkin pitämään täyttöasteen verrattain litteänä.)
Toiminta:
1. Tee pizzapohja. Sulata hiiva kädenlämpöiseen veteen ja lisää pizzajauhot mukaan sekoittaen.
Lisää basilikaa, oreganoa ja oliiviöljyä. (Näitä sen verran kuin hyvältä tuntuu.) Vaivaa taikina kimmoisaksi. Anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi lämpimässä paikassa.
2. Jaa taikina kymmeneen osaan. Kauli osat litteiksi. (Saa tulla aika litteitä ja sellaisia, joista tulee "onko tämä nyt turhan iso?" -epävarmuus.)
3. Laita päälle tomaattipyreetä ja pestoa. Ihan reippaalla kädellä.
4. Paloittele mozzarella ja viipaloi tomaatit, ja asettele ne mukaan.
5. Rullaa. (Kyllä se rullautuu ihan hyvin, usko itseesi!)
6. Paista 225 asteessa n. 12-15 minuuttia. (Kannattaa vähän vahtia. Minä itse toimin "Otan nää pois Kaunarien mainoskatkolla" -meiningillä.)
Ja kuinka siinä sitten kävi?
Profetia oli oikeassa.
Juuri kun olin haukkaamassa pizzarullaa, herätyskello soi. Anteeksiantamatonta.
Ajatus pizzarullasta ei jättänyt minua rauhaan.
Konsepti oli siis siirrettävä oikeaan elämään.
Unessa oli mielenkiintoisia ohjeita, kuten että "pohjaa paistetaan kunnes reiästä tihkuu suolaa, suutuntuman tulee olla nassakka."
Täytteetkin uni tiesi kertoa, pizzarulliin tulisi "pastakastiketta sinisestä purkista, pestoa ja mozzarellaa" (vaikkei sitä missään vaiheessa varsinaisesti laitettukaan, mutta sitä oli silti mukana.)
Hieman siis soveltamista vaati tämä resepti.
Laitoin tänään käytäntöön konseptin, jonka alitajuntani oli minulle luonut (halusiko se pizzarullaa?), ja seuraavaksi näemme, kuinka siinä kävi.
Pohja:
5 dl pizzajauhoja
2 dl vettä
0,5 pss kuivahiivaa
loraus oliiviöljyä
kuivattua basilikaa
kuivattua oreganoa
Täytteet:
tomaattipyreetä
pestoa
mozzarellaa
kirsikkatomaatteja
(Kaikkea niin runsaasti kuin luonto antaa myöten. Suosittelen kuitenkin pitämään täyttöasteen verrattain litteänä.)
Toiminta:
1. Tee pizzapohja. Sulata hiiva kädenlämpöiseen veteen ja lisää pizzajauhot mukaan sekoittaen.
Lisää basilikaa, oreganoa ja oliiviöljyä. (Näitä sen verran kuin hyvältä tuntuu.) Vaivaa taikina kimmoisaksi. Anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi lämpimässä paikassa.
2. Jaa taikina kymmeneen osaan. Kauli osat litteiksi. (Saa tulla aika litteitä ja sellaisia, joista tulee "onko tämä nyt turhan iso?" -epävarmuus.)
3. Laita päälle tomaattipyreetä ja pestoa. Ihan reippaalla kädellä.
4. Paloittele mozzarella ja viipaloi tomaatit, ja asettele ne mukaan.
5. Rullaa. (Kyllä se rullautuu ihan hyvin, usko itseesi!)
6. Paista 225 asteessa n. 12-15 minuuttia. (Kannattaa vähän vahtia. Minä itse toimin "Otan nää pois Kaunarien mainoskatkolla" -meiningillä.)
Ja kuinka siinä sitten kävi?
Profetia oli oikeassa.
![]() |
| Ruokakuvaus on selkeesti asia, jota en hallitse. |
![]() |
| Oikeesti. Voihan Gertrude. |
keskiviikko 13. huhtikuuta 2016
Savonlinna, Here We Come, Right Back Where We Started From
Tiedättekö, mikä eläin vapauttaa eniten metaania ilmaan?
Tämä fakta tuli esille, ei vain kerran, vaan kahdesti, viime viikonlopun matkallamme Savonlinnaan, jossa veljeni puolisoineen asuu. Lähdimme matkaan juhlistamaan heidän syntymäpäiviään ja
teinkin pari korttia sen kunniaksi. (Vietiin me kyllä lahjojakin. Kuten kikkelikarkkeja ja stressitissi.) Niiden jälkeen luvassa aitosavolainen kuvaspämmi. Hämäläisen kymeläisen korealaisesta kamerasta.
Oikea vastaus on muuten termiitti.
Tämä fakta tuli esille, ei vain kerran, vaan kahdesti, viime viikonlopun matkallamme Savonlinnaan, jossa veljeni puolisoineen asuu. Lähdimme matkaan juhlistamaan heidän syntymäpäiviään ja
teinkin pari korttia sen kunniaksi. (Vietiin me kyllä lahjojakin. Kuten kikkelikarkkeja ja stressitissi.) Niiden jälkeen luvassa aitosavolainen kuvaspämmi. Hämäläisen kymeläisen korealaisesta kamerasta.
![]() |
| Ajateltiin, että persunuorten hengessä annetaan tytölle tyttöjen kortti. |
![]() | |||
| Ja pojalle poikien kortti. Ettei vaan pääse mitään erehtymisiä syntymään. |
![]() |
| Kuinka itseriittoista on maata omakuvansa edessä? |
![]() |
| Aina joskus mun vaatimaton digipokkarini kuvittelee olevansa joku parempikin luontokuvaaja. |
![]() |
| Pikkukissa! Kikkupissa! |
![]() | |
| Matin Monttu on kuulemma Savonlinnan ainut kenkäkauppa. Matilla on siis aikamoinen monopoli. |
![]() |
| Tuo häämöttävä saari on Onnellisten saari. En tiedä, miksi me sinne menimme. |
![]() |
| Käytiin syömässä, ja pilvet olivat vallanneet taivaan. Apokalyptistä. |
Oikea vastaus on muuten termiitti.
keskiviikko 6. huhtikuuta 2016
Äkkiä jotain mikä menee nopeasti päähän
Pitkästä aikaa puikkojen varressa! Nakutin pikaisesti (= kolmena päivänä) avomiehelleni uuden pipon, edellinen kun alkaa olla hieman elämää nähnyt.
Mentiin pihalle ottamaan kuvia, ja seinässä kiipeili orava. Se heilutteli häntäänsä vimmatusti, eikä mikään ole vähään aikaan näyttänyt niin typerältä. No oli se aika sööttiäkin.
Lörppöä pitää kuulemma olla. No sitähän minä sitten tikutinkin menemään. Pelkkää lörppöä.
Onhan joku peruspipo nyt aika tylsä, mutta tulipahan neulottua jotain viimeinkin. Enkä ollut edes unohtanut miten mm. kaikki tehdään!
Mentiin pihalle ottamaan kuvia, ja seinässä kiipeili orava. Se heilutteli häntäänsä vimmatusti, eikä mikään ole vähään aikaan näyttänyt niin typerältä. No oli se aika sööttiäkin.
Lörppöä pitää kuulemma olla. No sitähän minä sitten tikutinkin menemään. Pelkkää lörppöä.
Onhan joku peruspipo nyt aika tylsä, mutta tulipahan neulottua jotain viimeinkin. Enkä ollut edes unohtanut miten mm. kaikki tehdään!
Tunnisteet:
asusteet,
hyödyllistä,
neulominen,
söpöä,
vaatteet
perjantai 1. huhtikuuta 2016
Huhtikuun kalenteri
Nonnih, olemme päässeet jo huhtikuulle asti. Sehän on jo kevättä tisseissä kovaa vauhtia. Auts!
En tiedä, mitä tämän kuun kanakalenterilehdykälle tapahtui. Meinasin laittaa jotain vihreää ja vehreää ja keväistä.
Ja hyvin meinattuhan on jo puoliksi tehty, kuten kuvasta näkyy...
Aurinko tänään jo lämmittikin niin mukavasti, että tuonnehan voisi mennä haistelemaan enemmänkin kevään tuulia!
Oikeasti menen kyllä katsomaan Kaunareita.
Tammikuun kalenteri
Helmikuun kalenteri
Maaliskuun kalenteri
En tiedä, mitä tämän kuun kanakalenterilehdykälle tapahtui. Meinasin laittaa jotain vihreää ja vehreää ja keväistä.
Ja hyvin meinattuhan on jo puoliksi tehty, kuten kuvasta näkyy...
Aurinko tänään jo lämmittikin niin mukavasti, että tuonnehan voisi mennä haistelemaan enemmänkin kevään tuulia!
Oikeasti menen kyllä katsomaan Kaunareita.
Tammikuun kalenteri
Helmikuun kalenteri
Maaliskuun kalenteri
torstai 31. maaliskuuta 2016
hashtag saraltti
Ystävämme menivät naimisiin pääsiäislauantaina.
Semmoinenhan niitä polttareita yleensä seuraa.
Tein heille kortin sillä verukkeella, että pääsen bloggaamaan aiheesta.
Postausta siivittää teille valitsemani gloorinen soundtrack.
Kortin etusivu/kansi, mikä tää nyt on.
Ja näkymä, kun kortin avaa.
KISS-lyriikoita?
Aina:
Vihkitilaisuus pidettiin Lahden Historiallisessa museossa, ja koska kyseessä oli siviilivihkiminen, vihkiraamatun sijasta bestman luovutti pariskunnalle Paavo Väyrysen "Eihän tässä näin pitänyt käydä" -kirjan.
Tässä vaiheessa voisin kertoa, että morsian rakastaa politiikkaa melkein yhtä paljon kuin sulhastaan.
Paavosta mennään kuitenkin reippaasti vasemmalle <-
![]() | |
| Vasta vihityt, kauan naineet. HEHEHEHEHEHEHEHEHE! Lupaan, etten tee näin enää koskaan. Hävettää. |
Vihkipaikalta siirryttiin parisenkymmentä kilometriä johonkin suuntaan, päämääränä Aurinkoranta Asikkalassa, jossa hääjuhla saattoi alkaa.
![]() |
| Kauniin morsiamen kaunis puhe kauniille sulhaselleen. |
![]() |
| Kauniin sulhasen kaunis puhe kauniille morsiamelleen. |
Ruokatarjoilu lämmitti tällaisen vanhan ahnehtijan mieltä, alkoholitarjoilu vielä enemmän.
Mutta paras oli kuitenkin vielä edessä!
KARKKIBUFFET!!!
![]() |
| Ihan kun en muka olisi syönyt enemmän. |
Totta tosiaan, minäkin annoin taannoin panokseni häiden koristeluihin, teimme eräänä marraskuun iltana pöytäkoristeita.
![]() | |||||||
| Tämä yksilö sen sijaan ei kenties ole minun kätteni jäljiltä. |
Musiikkia!
Koska koskaan ei voi syödä liikaa, tottakai paikalla oli myös hääkakku, ja hääkakun leikkaaminenhan on tunnetusti yksi juhlien pääkohdista. Seuraavasta kuvasta ei saa noin niinkuin mitään selvää, mutta siinä leikataan hääkakkua.
![]() | |
| Morsian ehti polkaista ensin. Vaikka hämäläinen onkin. |
![]() |
| Toiset menee naimisiin, toiset ottaa selfieitä. |
Häissä esiintyi stand up-koomikko Tomi Haustola, joka mm. nimitti morsiomme maailman natseimmaksi demariksi.
Mikä on hauskaa, koska se on totta.
Ohjelmassa oli mm. vieraita osallistuttavia, mutta ei nolostuttavasti, visoja, ja perinteisesti toki morsiuskimpun ja sukkanauhan heittoa. Kumpikaan meidän taloudesta ei näitä kuitenkaan napannut, joten pitänee odotella naimalupaa vielä jonkin aikaa.
Sulhasenryöstön jälkeen häävalssikin päästiin tanssimaan.
Aina sanotaan, että häät olivat parin näköiset, ja niin sanon nyt minäkin, mutta niinhän niiden kuuluukin olla.
Voisivat mennä naimisiin uudemmankin kerran, olivat nämä niin ihanat juhlat :D
sunnuntai 6. maaliskuuta 2016
Enterrement de Vie de Jeune Fille
Ystävälläni oli polttarit helmikuun viimeisenä lauantaina. Kävimme hakemassa hänet aamulla kotoaan morsiusneitojen ja kaason kanssa, ja iskimme hänelle kartan kouraan, jonka avulla morsion oli luovittava päivä läpi.
Valveutuneimmat kenties tässä kohtaa arvaavatkin, että kartan laadin ~minä~
Teemana oli siis löyhähkösti Pariisi.
Tein kartan kahdelle yhteenliimatulle A3-arkille, laadittuani ensin noin miljoona varsiota siitä, minne paikat menevät ja kuinka saan vihjeet mahdutettua. (Ja silti onnistuin sijoittamaan etappi numero kakkosen traagillisesti väärään kohtaan! Pah!) Ideana oli siis, että kartan ja annettujen vihjeiden avulla morsiamemme johdattaisi meidät jo kaikkien muiden tietämiin paikkoihin. Täytyy sanoa, että hän suoriutui tehtävästä erinomaisesti, ottaen huomioon että häneltä evättiin älylaitteiden myötä pääsy ranskan kielen käännöskoneisiin.
Kartanlaatijan ranska on myös hieman ruosteessa, mutta lukiovuosistani on sen verran aikaa, että se sallittakoon, vaikken ihan olekaan antanut kielitaitoni kuolla, vaan ylläpitänyt sitä kaikilla siisteillä ranskalaisilla ajanvietteillä.
Minulla olikin onnekkaasti Pariisi-teemaisia papereita varastossa, ja kartta lähtikin rakentumaan mukavan loogisesti. Kyllä se "muutamia" työtunteja vaati, mutta onneksi aloitin ajoissa.
Lisäksi laadin Vaimodiplomin, joka täytettiin viimeisessä etapissa, joka siis oli tulevan hääparin ensikohtaamisbaari.
Itsehän en tätä päässyt todistamaan, sillä tipahdin kyydistä juurikin noin niinkun siinä vaiheessa. Ikä ei tule yksin, se tulee känniväsymyksen kanssa.
Mutta ei nyt vielä hypätä siihen, sillä päivä oli täytetty hupaisilla puuhasteluilla.
Kuten karjalanpiirakoiden tekemisellä! Morsiamen tuleva aviomies on Itä-Suomesta kotoisin, ja siellä karjalanpiirakat ovat osa ruokaympyrää.
Kolmasosa.
Aamupäivään sisältyi myös ranskalaistyylinen brunssi ja yleistä ilakointia.
Lisäksi maalasimme munia!
Ja kyllä, huonot munavitsit seurasivat toistaan.
Ja sitten olikin aika lähteä kierrokselle! Josta minulla ei ole lainkaan kuvia! Saatte siis kuvitella, miltä näyttävät aviomiestesti koulun pihalla, paidanviikkaus ja sukkien lajittelu toisen koulun pihalla, poliittinen yhteislaulanto järjestön tiloissa ja sivistynyt siiderinjuonti keskellä päivää.
Ohjelmaan kuului myös tankotanssi, johon en osallistunut, koska olen enemmän jooganaisia. Ja koska minulla ei ollut sopivaa asustusta. Toimin siis dokumentoijana, mutta en nyt ala laittamaan julkiseksi toisten tankoapinointia, vaikka se toki ylevän sulava näky olikin.
Seuraavaksi suuntasimme Mieskuoron saunatiloihin!
Ajattelin, että lopettaisin tähän hehkeään kuvaan minusta ja vaimomateriaalista
mutta ei me edes yhdessä olla näin korskeita:
Valveutuneimmat kenties tässä kohtaa arvaavatkin, että kartan laadin ~minä~
| Kuka arvaa, mistä kaupungista tässä "Suomen Pariisissa" on kyse? |
Teemana oli siis löyhähkösti Pariisi.
Tein kartan kahdelle yhteenliimatulle A3-arkille, laadittuani ensin noin miljoona varsiota siitä, minne paikat menevät ja kuinka saan vihjeet mahdutettua. (Ja silti onnistuin sijoittamaan etappi numero kakkosen traagillisesti väärään kohtaan! Pah!) Ideana oli siis, että kartan ja annettujen vihjeiden avulla morsiamemme johdattaisi meidät jo kaikkien muiden tietämiin paikkoihin. Täytyy sanoa, että hän suoriutui tehtävästä erinomaisesti, ottaen huomioon että häneltä evättiin älylaitteiden myötä pääsy ranskan kielen käännöskoneisiin.
Kartanlaatijan ranska on myös hieman ruosteessa, mutta lukiovuosistani on sen verran aikaa, että se sallittakoon, vaikken ihan olekaan antanut kielitaitoni kuolla, vaan ylläpitänyt sitä kaikilla siisteillä ranskalaisilla ajanvietteillä.
Minulla olikin onnekkaasti Pariisi-teemaisia papereita varastossa, ja kartta lähtikin rakentumaan mukavan loogisesti. Kyllä se "muutamia" työtunteja vaati, mutta onneksi aloitin ajoissa.
Lisäksi laadin Vaimodiplomin, joka täytettiin viimeisessä etapissa, joka siis oli tulevan hääparin ensikohtaamisbaari.
Itsehän en tätä päässyt todistamaan, sillä tipahdin kyydistä juurikin noin niinkun siinä vaiheessa. Ikä ei tule yksin, se tulee känniväsymyksen kanssa.
Mutta ei nyt vielä hypätä siihen, sillä päivä oli täytetty hupaisilla puuhasteluilla.
Kuten karjalanpiirakoiden tekemisellä! Morsiamen tuleva aviomies on Itä-Suomesta kotoisin, ja siellä karjalanpiirakat ovat osa ruokaympyrää.
Kolmasosa.
| Tässä avomieheni ja minun taidonnäytteet |
Aamupäivään sisältyi myös ranskalaistyylinen brunssi ja yleistä ilakointia.
| Tässä minun ja avomieheni taidonnäytteet |
Lisäksi maalasimme munia!
Ja kyllä, huonot munavitsit seurasivat toistaan.
| Keskittyneisyyden voi melkein maistaa |
| KISS-muna, tottakai |
Ja sitten olikin aika lähteä kierrokselle! Josta minulla ei ole lainkaan kuvia! Saatte siis kuvitella, miltä näyttävät aviomiestesti koulun pihalla, paidanviikkaus ja sukkien lajittelu toisen koulun pihalla, poliittinen yhteislaulanto järjestön tiloissa ja sivistynyt siiderinjuonti keskellä päivää.
Ohjelmaan kuului myös tankotanssi, johon en osallistunut, koska olen enemmän jooganaisia. Ja koska minulla ei ollut sopivaa asustusta. Toimin siis dokumentoijana, mutta en nyt ala laittamaan julkiseksi toisten tankoapinointia, vaikka se toki ylevän sulava näky olikin.
Seuraavaksi suuntasimme Mieskuoron saunatiloihin!
| Kaikki on ihan ines täs skenes |
Ajattelin, että lopettaisin tähän hehkeään kuvaan minusta ja vaimomateriaalista
mutta ei me edes yhdessä olla näin korskeita:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)



































