torstai 26. kesäkuuta 2014

May I say, that's a smashing blouse you have on

Olin jo pitempään katsellut Citymarketissa eräitä tyynyliinoja.
Mutta kun. En tarvinut niitä mihinkään. Hankalan muotoisia eivätkä sopineet oikein minnekään.
Mutta kun. Ihania.
Lopulta ne siirtyivät jo alelaariin, ja kaipailin niitä vielä enemmän.
Mutta kun. Mihin minä nyt tyynyliinoja?

Kunnes lopulta keksin, sillä olenhan itsejulistettu nero.
Minä teen niistä jotain muuta!

Taloudessamme oli tarvetta jonkinlaiselle laskujen- yms.-säilytyspaikalle, koska kaikki saamarin (avomiehen) lippulappuset vaeltelivat aina missä sattuu. (Itsehän kätken omani taidokkaasti tulostin-skanneri-kopiokone-asian kannen alle.)

Keksin siis yhdistää 1+6=4, ja tehdä tyynyliinasta laskutaskun!
Painelin Citymarketiin, ja sieltä löytyi alelaarista viimeinen tyynyliina eurolla.

Ei kai siinä sitten muuta kun tekemään. Eihän mulla mitään ompelukonetta ole, tai taitoa, mulla on vaan tarve laskutaskulle ja tyynyliina.

Tyynyliina oli muodoltaan sopivasti pitkulainen, joten purkasin sen osiin ja leikkasin etuosan kuvion vastaamaan takaosan leveyttä. Lisäksi leikkasin ylijääneestä etuosasta pari pikku taskua kuitteja ja lippulappusia varten.

Fotari vaan kaatuili, joten tässä vielä keskimääräistäkin paskempi kuva.
Sitten vaan ompelin saumoja joka paikkaan ja osaset kiinni toisiinsa. Siihen meni ihan pirusti aikaa ja vaivaa.

Takaa laskutasku on maailman rumin asia. Ompelin siihen kanttinauhalla ripustusnauhaa varten pidikkeet, mutta siitähän nyt ei tullut lasta eikä paskaa, kun seinälle ripustattessa laskutasku vaan rytistyi typerästi, sillä kangas ei ole erityisen tanakkaa.
Lopulta ompelin taakse pahvia. Kyllä, pahvia. Ja kiinnitin laskutaskun sinitarralla seinälle.
Toimii muutes tässä taloudessa täydellisesti, melkein kaikki villinä vellovat paperit ovat tiensä sinne löytäneet, eivätkä kissatkaan ole riipineet sitä alas.
Hah!

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Put a bit of sellotape on the fridge!

Korttipostaus luikautetaan tähän väliin.
Luiks.

Tänäkin vuonna veljeni tyttöystävineen viettivät syntymäpäiviään lähes identtisinä päivinä, paitsi sillä tavalla että ne olivat eri päivinä.

Kissakortteja ei ole tässä maailmassa koskaan liikaa.


Masa-kortti on alunperin osa Terho Peltoniemen Starat Landella-postikorttisarjaa.
Ja sitten sille tapahtui jotain.


perjantai 30. toukokuuta 2014

Shut up and dance

Avomieheni täytti vuosia tuolla helmikuun puolella. Moisille kekkereillehän piti kunnostautua vähän puuhastelemaan vieraaston iloksi.


Tiimarista (good night, sweet prince) ostettu tarjoiluasetin. Oli se kokoaminen raakaa käsityötä hei.


Aneemiselta porkkanamehulta näyttävä booli oli koottu kuvassa pöydällä näkyvistä aineksista.
Ei, kissa ei kuulu niihin.
Ulkomuodostaan huolimatta booli oli hyvää. 8/10, joisin uudelleen.


Cake popsit, kakkutikkarit, tikkukakkarat, on kuulemma ihan 2012. Mä olen hämmästynyt että näinkin moderneihin suorituksiin on ylletty.

Nyt seuraa oikein kelpo kakkutikkarien ohje:

Tarvikkeet:

1 valmis mutakakku (pakaste tai "lisää vain vesi ja paista uunissa" -ratkaisu [meillä käytettiin jälkimmäistä])
n. 150 grammaa Digestive-keksejä
n. 150-200 grammaa tuorejuustoa (pistä koko paketti, ei se haittaa)
100 grammaa tummaa suklaata
100 grammaa valkoista suklaata
nonparelleja
puutikkuja (tai muita tikkuja, joku katkaistu grillivarras on just hyvä)
jokin pehmeä alusta, mihin valmiit kakkutikkarit laitetaan pystyyn (sellaisena täällä toimi nurkissa pyörivä oasis-sieni, joka oli päällystetty lahjapaperilla)

Toimi näin:

1. Paista tai sulata mutakakku
2. Murskaa Digestive-keksit (esim. laittamalla ne muovipussiin ja lätkimällä kaulimella. Toimii.)
3. Sekoita keskenään mutakakku, keksinmurut ja tuorejuusto.
4. Muotoile seoksesta palloja lautasille ja laita pallot jääkaappiin.
5. Katkaise puutikut sopivan pituisiksi.
6. Sulata suklaat kulhoihin.
7. Ota pallot jääkaapista, kun ne ovat viilentyneet ja jähmentyneet.
8. Kieritä puutikkuun pieni nokare suklaata, tulpaksi pitämään kakkupallo paikoillaan. Anna jähmettyä
9. Paina tikku kakkupalloon.
10. Kieritä kakkupallo sulassa suklaassa.
11. Paina kakkupallo pystyyn alustaan.
12. Koristele nonparellein.

Näitä kannattaa säilyttää vielä jääkaapissa ennen tarjoilua. Mikään ei estä valmistamasta jo edellisenä päivänä, koska maku vaan paranee säilytettäessä. Tai no ei ne varmaan enää viikon päästä kauhean hyviä ole.

Tällaiseen hypeen pääsee boolilla ja kakkutikkareilla.


Lopuksi vielä askartelemani kortti. Siipalla on joku pöllö-fiksaatio.
Tein pöllöt ihan omasta päästä piirtämällä ja leikkaamalla ja liimaamalla.

Onneks synttäreitä on vaan kerran vuodessa. 

lauantai 24. toukokuuta 2014

One Night Carnival, fun fun

Jösses. Minut haastettiin Anarchknitin toimesta.

Säännöt ovat seuraavat:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Haastetun pitää vastata haastajan 11 kysymykseen. 
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille. 
4. Haastettujen tulee valita 11 blogia, joilla on alle 200 lukijaa ja välittää tämä haaste heille.
5. Sinun tulee kertoa blogissasi, ketkä haastat.
6. Et voi haastaa uudelleen sitä henkilöä, joka haastoi sinut.

Saatan röyhkeästi skipata kohdat 3-6, koska en oo yhtään tarpeeksi feimi tällaisiin :D 

Minä minä minä x 11:
1. Tykkään KISSistä. Tosi paljon. Viimeiset 18 vuotta.
Armyn jäsenyys, check. Tatuointi, check. Kaikki levyt, videot, DVD:t, check. Merchandisea, check. Suomen keikat vuodesta '99 tähän päivään, check.
2. Olen podofoobikko. En tykkää omistakaan jaloistani.
3. Pesen käsiä usein ja hartaudella.
4. En vieläkään tajua virkkaamista.
5. Ideoitiin kerran (kännissä) porukalla seitsemänkautinen amerikkalainen TV-sarja kokonaan. Hahmot ja juonenkäänteet mukaanlukien, mm. neloskaudella laatu laskee tarkoituksella, ja seuraavalla kaudella ollaan taas back to business.
6. Syön joka aamu saman aamiaisen. Krapula-aamut ovat poikkeus.
7. Tykkään pyykinpesusta. Parasta kun pyykkikori tyhjenee.
8. Syksy on lempivuodenaikani.
9. Kohtasimme erään pojan kanssa kolme vuotta lähes joka aamu ja useina iltapäivinä vastakkaisiin suuntiin kohdistuvilla koulumatkoilla. Poika oli hyvin komea, mutta eihän siinä nyt mitään ikinä uskaltanut tehdä. Paitsi kerran baarissa. Ja siitä eteenpäin ollaankin oltu yhdessä viisi ja puoli vuotta.
10. En juo kahvia. Ollenkaan. Pahaa.
11. Mun kämmeneeni on tallentunut kivi noin viidentoista vuoden takaa epäonnisen liukastumis-hiekoitus-kombon jäljiltä.

Voihan Kokoomuksen puoluekokous (joka on muuten täällä Lahessa viikkoa jälkeen Desuconin, vois jättää niille esim. paperipussillinen kakkaa lahjaksi) sentään, että oli hankalaa.

Kysymyksiä ja vastauksia:

1. Mikä on elämän tarkoitus?
Elämästä iloitseminen. Pienet nautinnot ja hetket. Ei kannata murehtia liikaa. Aina voi tehdä jotain kivaa.

2. Kumpi tuli ensin, muna vai kana?
Olen nyt järkeillyt tämän niin, että muna. Koska alkukanan kehittyessä kukin muna on tähdännyt kohti sitä hetkeä, jolloin ensimmäinen varsinainen kana on kuoriutunut ensimmäisestä varsinaisesta kanamunasta.

3. What... is the airspeed velocity of an unladen swallow?
... en tiedä. Huonosti käy. Siksi en olekaan kuningas :(

4. Perinteinen kirja, äänikirja, e-kirja vai ei kirjaa ollenkaan?
Perinteinen kirja. Ja ei kirjaa ollenkaan. En ole viime aikoina ollut erityisen kunnostautunut tällä saralla.

5. Omenia vai omenoita?
Taidan käyttää molempia. 
Miä oon Kuusaalt. Eli "omenii" tai "omenoit".

6. Onko teefirmojen työntekijöillä kahvitaukoja?
Toivottavasti. Muuten vois vituttaa.

7. Mikä on/olisi supervoimasi?
Ehkä joku näkymättömyys. Tai oikeastaan materiattomuus.

8. Lempilankasi?
Mulla menee hermo niihin kaikkiin. KAIKKIIN.

9. Oletko optimisti, pessimisti, realisti vai nisti?
Mun lasissa on jotain. Ehkä.

10. Kolme toivomustasi lampun hengeltä?
- kaikille eliöille ja elijöille yhtäläiset oikeudet onnelliseen elämään
- rahaa
- Pätkistä

11. Voitko rehellisesti sanoa rakastavasi itseäsi?
Kyllä sen on tähän ikään mennessä joutanut oppimaan.


Huh huh. 

Otetaas loppuun vähän Kishidania. 


tiistai 20. toukokuuta 2014

She's a dancer, a romancer


Mikäs se siinä? Kyselevät kiinnostusta teeskentelevät massat.
No sehän on kolmiohuivi, sillä sellaistahan ihmisen tarvitsee, aivan kuten kalalla ajava polkupyörä tarvitsee miestä.
Yritin jälleen etsiä internetin syövereistä jotain ohjetta, mutta koska ohjeet olivat järkeenkäypiä ja minä en, päättelin itse, että miten homma tulee hoitaa.
En tehnyt tätä leveästä päästä kapeaan päähän tai toisinpäin, vaan kapeasta päästä kapeaan päähän, ensin leventäen ja sitten kaventaen. Tämä näin, koska en osannut alkujaan keksiä, kuinka pitkä huivi olisi hyvä.

Puin huivin sohvalle.

Aloitin kolmella silmukalla, ja joka kolmannella kerroksella levensin silmukan verran, kunnes silmukoita oli kaikkiaan 70. Siitä sitten samaan malliin kaventamaan, kunnes silmukoita oli jälleen jäljellä kolme.


Leveyttä tällä metodilla tuli melkein tuollaisen kolmenistuttavan sohvan verran.

Lankana käytin Novitan Huurretta, ja jotenkin jäi häiritsemään, että miten raitainen lopputuloksesta tulikaan. En sitten tiedä mitä odotin, ilmeisesti jotain epämääräisempää väritystä.


Päällä se kyllä näyttää ihan kivalta raitaisuudestaan huolimatta. Huivi siis. Paita on tarkoituksella raitainen.

maanantai 19. toukokuuta 2014

Because I naughty, naughty

Koska ulkona hätyytellään uusia kevään lämpöennätyksiä, niin minä postaan pipoja. Tein viime talvella itselleni söpön pipon, tuo on tuota jotain Novitan hilelankaa.
Luulin, että minulla oli itsestäni joku kuva, missä tuo olisi päässä, mutta ei. Enkä jaksa ottaakaan, koska kuka hullu nyt näillä keleillä pipoa pitäisi?
Tämä lienee kaikkien onni, koska nyt voidaan käyttää arkistokuvaa, jossa päähinettä mallasi Kultainen Prinssi itse.


perjantai 16. toukokuuta 2014

Keikaku means plan

Ystäväni toivoi pipoa joululahjaksi. Tarkentavien kyselyiden jälkeen päädyin tekemään tällä Novitan ohjeella, Novitan Teddy-langasta söpön mustan pörreän pipon, joka on käynyt Amerikassa asti (minä en D:).

Pikkuneiti Nakkelsia kiinnostaa.

Taisin tehdä kasin puikoilla, joten ihan noin monta silmukkaa ei tarvinnut kuin Novitan ohjeessa, olisiko ollut että tein lopulta 60. Sanon lopulta, koska ylettömässä älykkyydessäni tein ensin liian löysän päähineen lähes kokonaan, jolloin se piti purkaa ja aloittaa alusta uudelleen. 
Mulla on vaan tämä oma sovituspää jossa valtava takaraivo muttei kauheesti järkeä, ei näitä aina voi tajuta.