But why is the rum gone?

Viime viikonloppuna Suomen merirosvomusiikin ehdoton kärkinimi Yarr-Harr piti bileet, koska pojat täyttivät sata vuotta.

Yhdessä tai erikseen, kuka näitä laskee.

Oli ruokaa. Oli boolia. Oli melua. Oli kivaa.

Mutta koska tämä nyt kuitenkin on käsityöblogi, eikä musiikki- tai paidattomien poikien blogi (valitettavasti), ja minulla pitänee aina silloin tällöin olla jotain käsityöblogattavaa, niin tein pojille kortit.

Siis sitä vois kuvitella ettei nää onnittelutekstit voi enää paskemmaksi mennä.

Mutta ne voi.

Ja ne menee.

Onneks ette näe toiselle puolelle.

Näistähän tuli odotettua miehekkäämpiä ja merirosvompia.
Korteista vai synttärisankareista, sen saavat kaikki päätellä itse.

Bändäröimässä <3

Hey man, I am cool, I am the breeze

Tein tällaisen kranssin meidän ulko-oveen.
Pohjana toimii styroksinen valmis kranssipohja, jollaisia saa esim. Suomalaisesta Kirjakaupasta.

Leikkelin tuollaisesta suuripalloisesta mustavalkopaperista parin sentin paksuisia ja tarpeeksi pitkiä suikaleita, ja liimailin ne yksi kerrallaan kranssin ympärille.
Kyllä, varastoista löytynyt paperinjämä loppui kesken.
Apuun riensi siis tuo pienipalloisempi päinvastoinvärityksellinen paperi.
Tästä huolimatta lopputulos näyttää suunnitellulta.
Mutta kenenkään ei tarvinne tietää, että näin ei ole. Hihi.

Kun kranssi oli ylenmääräisestä liimailusta toipunut, eli liima kuivunut, kiinnitin nuo mustavalkoiset paperikukat ja punaiset puuperhoset siihen kiinni kaksipuolisella askarteluteipillä.
Lopuksi kukat saivat keskiöihinsä punaiset timangit.

Lopuksi ketjusilmukkavirkkasin (sen sentään osaan) kranssiin villalangasta ripustusnarun, jonka niittailin ja teippailin uskomattomalla eleganttiudella takaosaan kiinni.

Roikkukoon nyt siinä kunnes tulee joulukranssin aika.

Hey Justin! (Nyt oli huono. Nyt oli niiiin huono.)

Päivisin se on ihan tavallinen pipo, aivan kuin sinä ja minä...

... mutta öisin se muuttuu Hämmästyttäväksi Heijastinpipoksi! Katujen ja lenkkipolkujen pehmeä sankari häikäisee autoilijat ja muut vihulaiset, pitäen pollasi lempeästi lämpimänä!

Juoksupipo avomiehelle, jotain heijastavaa lankaa Prismasta, seiskan puikot, 84 silmukkaa, kolme iltaa.
Lanka toki tietty loppui viime metreillä ja asia piti paikata samanpaksuisella harmaalla langalla.
Lisäksi siipan nuppi on suurempi kuin omani, mutta jouduin silti mallaamaan, joten eihän se nyt ihan istu.
No yhyy, enhän minä edes juokse.