Liebster Award

Jukupliut, minut Liebster Award -haastettiin Ivy Lily Craftsin toimesta. Kiitos, olen otettu :)  

Liebster Awardin tarkoituksena on tuoda lisää näkyvyyttä ja "linkkimehua" pienille tai tuoreille blogeille. Tunnustus annetaan bloggaajalta bloggaajalle. 

Ohjeet:

1. Kiitä tunnustuksen antanutta bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.  
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.  
3. Nimeä ja linkitä 11 Liebster Award -tunnustuksen saavaa blogia, joilla on alle 200 lukijaa. 
4. Keksi 11 uutta kysymystä valitsemillesi blogeille. 

Ivy Lily Craftsin kysymykset:

1. Suosikki askartelu-/taidetarvikkeesi?

Jaa-a. Pidän ehkä eniten kaikenlaisista papereista ja sellaisista askartelukuvioista. Myös käytännölliset tarvikkeet, kuten kaksipuolinen askarteluteippi ja hyvä liima, ovat suosikkejani, koska eihän ilman niitä tulisi mistään mitään.

2. Viimeisin tee-se-itse -projektisi?

Joulukortit tai avomiehelle joululahjaksi tuunailtu (minä muuten vihaan tuota sanaa) paita (josta bloggaan sitten lopulta kuitenkin).

3. Minkä taidon haluaisit oppia?

Jos nyt pysytään sellaisissa normaaleissa asioissa, eikä jotain lentotaitoa tässä nyt lähdetä toivomaan, niin virkkaus. En vaan tajua miksen osaa. 

4. Miten rentoudut?

Olen oikeastaan aika relaksoituneessa tilassa koko ajan. Sellaisessa viulunkielen vireystilassa.

5. Mistä haaveilet?

Merirosvokuninkuudesta!

Eiku.

En se ollutkaan minä.

6. Miksi aloitit blogisi?

Huvikseni. 

Lisäksi on kivaa kun on joku paikka missä tehdyt työt löytyvät helposti ja kätevästi tallennettuina, vaikkei niitä enää itsellä olisikaan.

7. Paras kommentti, jonka olet saanut blogissasi?

Kaikki ovat yhtä kivoja :3 

8. Paras blogipostauksesi?

Siis minulla ei ole kun hyviä postauksia. Eli en osaa valita. 

9. Onko se myös luetuin postauksesi?

Ei. Kyllä. Ehkä.

10. Mitä haluaisit blogissasi kehittää?

Melkein kaikkea. Tarvitsen parempia kuvia, yksinkertaisemman ulkoasun, vähemmän sanaoksennusta.

Tosin sittenhän tämä ei olisi tällainen blogi, vaan joku Fiinimpien Ihmisten Blogi, ja kuka nyt sellaista kaipaa. Ehkä annan vaan kakan haista, enkä edes yritä tehdä sellaista mitä en ole. 

11. Millaisia blogeja seuraat?

Erilaisia askartelublogeja ja paria lifestyle- tms. blogia. No tuoltahan sen näkee :p 

Ja nyt täytyy kyllä sanoa, että olen ihan liian saamaton ja ujo haastamaan ketään ja ihan liian laiska keksimään kysymyksiä. 

Distraktoin teidät siis Kissillä.

Linkkimehu on hieno sana. Vähän irstas.

Joulukortteja, joulukortteja. Taas?

Hei vaan täältä joulunalusviikon kirjaimellisen kuumeisesta maailmasta!
Nyt ovat viimeisetkin joulukortit kohdanneet vastaanottajansa, joten lätkitääs ne tänne. Kortit siis. Ei vastaanottajia.

Hänelle, joka ei halua joulukorttia, on Ozzy.

Tämän myötä kaikille oikein rauhanomaista joulua!

Joulukortteja, joulukortteja

Joulukortteja!

Kaikki erilaisia, koska silleen minä rullaan.
Laitan vielä toisenkin erän, kunhan loputkin saavuttavat vastaanottajansa.

Sillä välin voimme nauttia musiikista:

Ride with the moon in the dead of night

Kuu taivaalla kollottaa,
joulu tulla jollottaa
Mutta palataan vielä hetkeksi Halloween-tunnelmiin, ihan vaan siksi että olen laiskanpulskea enkä ole jaksanut postata tätä aiemmin.

Eräs ystäväni on syntynyt juurikin Halloweenin aikoihin. Tein hänelle siis kortin, jonka sain aikaiseksi lähettääkin melkein ajoissa. (Moinen epätarkkuus ei kuulu tapoihini, mutta elämässä on joskus hieman ongelmia, jotka johtuivat tässä tapauksessa esim. kylppäriremonteista, evakuaatioista ja siitä että tavarat olivat aina väärässä paikkaa. Kyllä, tämä piti saada nyt selittää.)

Jeps heps. Ensin liimasin kaksipuolista askarteluteippiä mustalle pahville, ja liimasin violetin pahvin sen päälle. Sen jälkeen glitteröin esiin jääneen teipin.
Linnan leikkasin jostain Halloween-aiheisesta koristepaperista ja liimasin päälle. Sitten tuhrasin akryylimaalilla ja tuputtimella synkeitä pilviä. Koko komeuden kruunuksi länttäsin sööttejä puulepakoita ja violetteja timantteja.
Huiiiii~

Hämähäkkimies, hämähäkkimies, tekee mitä vaan hämähäkki tekee

Lähipiirin komistukset ovat täyttäneet vuosia viime aikoina.
Olen siis toiminut asianmukaisesti ja valmistanut heille uhrilahjoja.

30-vuotiskortti, jossa pääosaa näyttelee kalja. Siitähän miehet pitävät. Kaljasta.
Minäkin tosin pidän kaljasta.
Oikeasti kyseisten 30-vuotisjuhlien teemana oli Octoberfest, eli kaljakortti oli ihan tietoinen valinta sitäkin silmälläpitäen.

Toisia syntymäpäiviä varten sitten lähdinkin vähän eri teille ja piirsin.
Hämähäkkimiehen.
Koska Hämähäkkimies on just siisti.
Ja saajakin on samaa mieltä.

Suuri vastuu tuo mukanaan suuren voiman.
Tjsp.

Organisaatioratkaisu askartelijoille

Törmäsin yksi päivä internetissä tällaiseen kauhean kätevän näköiseen tapaan säilyttää skräppipapereita ja muuta askartelusälää.
Varastin siis idean itsellenikin, koska askartelulaatikkoni ei ole erityisen sievässä ja järjestelmällisessä kuosissa.

Ostin Suomalaisesta Kirjakaupasta tällaisen 40 muovitaskun kansion, maksoi vitosen verran.
(Nämä kuvat on nyt jotenkin ihan järkkykakkoja, yritetään kestää.)

Sitten tein siitä kivemman näköisen lisäämällä selkämykseen selvityksen siitä, mitä kansio sisältää, jos joskus esimerkiksi saan muistinmenetyksen.

Kanteen tein hupaisan puujalkavitsin, jonka voi oman lasinsa kuvainnollisesta täyttöasteesta tulkita miten parhaaksi näkee.

Ja sisälle sulloin kaiken mikä sopivalta tuntui.

Muovitaskut olivat odotettua lärpympiä, joten laitoin niihin sisälle tavallisia valkoisia A-nelosia.

Eivät ne tavarat vieläkään ihan kauhean kauniisti ole, mutta on tämä huomattavaa parannusta aiempaan, ja nyt erilaiset tarvikkeet löytynevätkin helpommin.

Bird is the Word

Syntymäpäiväkorttia, syntymäpäiväkorttia.

Tuo linnunpönttö-asia oli avattava korttipohja, joka näytti vähän aneemiselta siltänään.
Pistin vähän väriä taustalle ja lisäsin muutaman tirpan etualalle.
Heti paljon kivempi, tuollainen puutarhainen fiilis oli ikään kuin hakusessaan.

Kultapossukerhon varasihteeri taustalla laatutarkastajana.

Välitila.

Ja sisältä.
Joskus voi mennä vaan vähän merta pitemmälle kalaan, ja tehdä siitä, mikä on jo olemassa, vähän kivempaa.

Mitä tulee, kun yhdistetään Pätkis ja täytekakku?

Minun unelmakakkuni, tietenkin!
Löysin ohjeen Pirkan Ruoka-lehdestä, ja on se onneksenne näköjään netissäkin.

Tein kakun eilisille syntymäpäiväkesteilleni, ja se sai hyväksyvän (ja vähän ylikin) vastaanoton. Ilahduttavaa, sillä kyseessä oli ensimmäinen koskaan itse kokonaan tekemäni (= edellispäivänä apinan raivolla väännetty kokoillan projekti) kakku.

En muuten käyttänyt tuota ohjeen maitokahvijuomaa (en halunnut kakkuun mitään kahvin makua, koska yäh) kostutukseen, vaan tein minttukaakaota uittamalla piparminttuteepussia kylmässä kaakaossa. Hyvin toimii.

Puolitin ohjeen, koska en ollut varma vieraiden lopullisesta määrästä. Viimeisen palan tänään lohminut siippani tosin oli sitä mieltä, että olisi siitä kokonaisenkin voinut tehdä. Mutta luulen, että hän olisi voinut syödä loput kakusta, vaikka sitä olisi ollut jäljellä vielä toinenkin puolikas...

Decoden-puhelin

Tarvitsin, kertakaikkisen tarvitsin blingiä puhelimeeni.
Ylenpalttista koristelua kutsutaan myös nimellä decoden. Katsoin noita muita kuvia ja luulin olleeni jopa hillitty, mutta tarkempi tarkastelu osoitti tämän luulon turhaksi.
Hulluudella ei ole rajaa.

Saviruukkujen somistus

Koristelin saviruukkuja. Kyllä nyt kelpaa ryytimaalla pyllistellä.

Näihin ensimmäisiin maalasin ensin valkoisella pohjan. Sen jälkeen sudin päälle ainetta, joka saa aikaan halkeilevan ja kuluneen pinnan. Krakkelin kuivuttua maalasin vielä kertaalleen valkoisella, jotta aine alkaisi vaikuttaa ja lopputulos olisi halutun näköinen.

Seuraavat kaksi ruukkua decoupagesin lahjapapereilla. Ensimmäiseen käytin paloja vain yhdestä paperista, ja toiseen vallan villiinnyin käyttämään kahta erilaista paperia.

Viimeisten kanssa toimin niin, että maalasin ensin pohjan valkoiseksi, ja sitten leikkelin lahjapaperista irti ruusunkuvia, jotka kiinnitin maalattuun pintaan decoupage-lakalla. Ensimmäiseen leikkasin irti yhden suuren kuvan, ja toiseen muutamia pienempiä.

Melkoinen söötti-armadahan siitä taas tulikin. Oi onnea.

Koska ollaan vasta juhannuksen tällä puolen, sain tosiaan nyt jo istutettuakin näihin erilaisia yrttejä ja muita antimia, joiden sirkkalehtien pullahdettua esiin voidaan taas vain arvailla, että mitähän sieltä olikaan tulossa.

Desucon 2015

Tämän vuoden Desucon oli viime viikonloppuna.

(Viime vuoden postaus aiheesta tässä, klik.)

(Toissa vuoden postaus aiheesta tässä, klak.)

Olin tehnyt Desua varten jo aiemmin esittelemäni kassin ja mekon, ja oli niiden aika loistaa. Silleen pian loppuun palavan lampun kirkkaudella.

Perjantaina jumitettiin ihan huolella ja tuuli oli hyytävän kylmä, joten kuvia hätäsesti kokoon kyhätyistä kostyymeistä ei oikeastaan ole, eikä sillä niin väliksikään. Sunnuntaina en edes ottanut kuvia, koska ei ollut oikeastaan mitään kuvattavaakaan. 

Lauantaihin onkin sitten tuhlattu enemmän filmiä kuin keskikokoisen valokuvaputiikin tarpeistosta löytyy.

Postaankin ne nyt vastoin tapojani erikoissuurena, läpikatsominen lienee niin vaivattomampaa.

Matkaan lähdettiin sinä Ju-On/Grudge/Kauna/whatever-elokuvan muijana, Turhapuron Uunona ja merirosvona.

Håpla.

Tai no ekaks piti lahnata.

Uuno ON numero yksi.

Pysähdyttiin ottamaan tässä kuvia, koska aina otetaan tässä kuvia.

"Ei, nainen! Impeyteni on vaarassa!"

Mitäpä luulette, että Turhapuron kassista löytyy?!

Metsän monimuotoinen asujaimisto tarjoaa tarkkasilmäiselle retkeilijälle paljon nähtävää.
(Kiskoin kaksi oksaa tukastani irti tämän jälkeen.)

Kapu ankkuroi itsensä. 

Möng, möng.

Täällä haisee silakka.
Sil-akka.

Naamassa parantamisen varaa.

Saatana. Nyt kyl. Kakarat pois nurmikoltani!

Ehkei enää kuumempaa vois kuvitella.

"Dead girls don't say no."
"...No."

Ihastuttava herrasmies. Kerrassaan.

Kapu kävi kokemassa paikallisen vesistön.
Märkää oli.

Asiaan kuuluu rappusissa ryömintä.

Joka oli muuten erinomaisen vaikeata ja pelottavaa.

Kobayashi-kunnnnn~

Uunon tsarmiin lämpiää frikitimmätkin tapaukset.
(Kehotan klikkaamaan suuremmaksi.)