keskiviikko 20. elokuuta 2014

Tanksgivingday

Synttärikorttia taas tänään!
Tankkikortti tankki-intoilijalle.

Miten kekseliäs olenkaan.

Tämä saattaa olla kenties miehekkäintä, mitä olen tehnyt.
Hämmästyttää itseänikin.
Johtunee tankista. Söpö-tankki voisi kyllä riemastuttaa armeijatouhuja huomattavasti.

Tolleen se aukee ja tolleen se seisoo.

Sisäsivulta löytyi pökkelöitä vitsejä perustuen siihen, että päivänsankarilla on sama sukunimi kuin eräällä paikallisella poliitikolla, jonka vaalimateriaalit pääsivätkin näin hyötykäyttöön. Ei huolta, vaalit olivat jo menneet.

Ihan liian hienoja paketteja, että minä olisin ne tehnyt.

Tulostin lauloi, kun eihän sitä heti osaa päättää millaista tankkia sitä lopulta käyttäisi. Ylimääräiset paperit löysivät nekin paikkansa maailmassa. Avomies pääsi siis paketointihommiin, koska mun paketeeraustaidot on lievästi sanottuna aivan julmetun huonot. Osaan tehdä vain rumia paketteja.

maanantai 11. elokuuta 2014

Dammit, Janet!

Tänään muokkaamme mekosta istuvamman ilman saumojen ratkomista.

Ostin jossain vaiheessa kevättä paikalliselta eläinsuojeluyhdistyksen kirpputorilta mekon. En jaksanut kuitenkaan sovittaa sitä, vaikkei mekossa ollutkaan kokolappua, koska ajattelin että eiköhän tämä ole ihan sopiva.
Paitsi etten ajatellut, koska pelkäsin sen olevan liian pieni.

Kotona sovittaessa paljastuikin, etten olekaan niin sotanorsu kuin luulin, sillä mekkohan olikin aivan liian suuri. Arviolta numeron-pari liian suuri.

Just tollanen ihme kauhtana joka istuu huonosti. Njäh.

Yritin tässä vissiin tuoda esille että miten paljon väljää jää. Melkein onnistui.

Seuraava ongelmahan jo kolkuttelikin ovella.
Minulla kun ei edelleenkään ole ompelukonetta. Tai -taitoa.
Olin kuitenkin maksanut mekosta viisi euroa ja pidin siitä, joten eihän tässä nyt auttanut kuin keksiä jokin toinen ratkaisu.
Ja minähän keksin! Pienentäisin mekkoa siirtämällä nappeja!
Jumankekka, että sitä voi ihminen olla FIKSU.

Mekon omat napit olivat kuitenkin tylsät ja mustat, joten ajattelin, että ostanpa uudet.
Vierailin ihanassa Neppinapissa, jossa olikin nimensä mukaisesti nappeja vaikka kuinka. (Ei, tämä ei ole mainos, olen vain ilomielinen asiakas.)
Ostin tarvittavan määrän nappeja, sekä punaista nauhaa vyöksi.
Kotona huomasin, että napit ovat liian suuria.
Kävin ostamassa uudet napit, tällä kertaa vahingosta viisastuneena mallinapin kanssa.

Riipaisin ensin vanhat napit irti.
Sitten mallailin kunkin uuden napin oikealle paikalleen sovittamalla mekkoa ahkerasti ja merkkaamalla sopivat paikat kangastussilla, avomiehen autuaalla avustuksella <3 Kaipa senkin voisi jotenkin järkevämmin hoitaa, mutta eivät ne tussinjäljet juurikaan näy mustasta kankaasta.
Lienee tarpeetonta sanoa, että muutamalle napille ei yksi ompelukerta riittänyt...

Lopulta sain homman kuitenkin valmiiksi, ja vallan sievähän siitä tuli.
Toukokuussakin näköjään oli jo kelit sellaiset, että Vesijärvellä saattoi pitää pienet photoshootit.

Aye aye, kapteeni~

Jotenkin paljon raikkaamman näköinen noilla valkoisilla napeilla. Ja ne ovat ihan tarkoituksella noin vinosti.

Mä luulin ettei mun naama tuu tähän.

Ompelin uudet napit punaisella langalla vinkeysaspektin vuoksi.

Vedenneito könyää.

Vähän se jäi vielä liian suureksi, mutta tuolla vyöllä voi kiristää loputkin ylimääräiset piiloon. Pätee kantajaankin :3

Kuollut käsi, juurikasvu ja jalka-amputaatio - kuolematon kombo!

Ihan kätevä keino, jos ei ole taitoa tai halua saumojen aukomiseen ja ompeluun.

perjantai 1. elokuuta 2014

Fat bottomed girls they'll be riding today

No kyllä nyt taas, kun on olevinaan niin puuhakasta (ei oikeasti ole), ettei kerkiä edes blogia kirjoittaa. Saati että saisi aikaiseksi tehdä mitään uusia juttuja, joista blogata. Onneksi on vielä vanhoja varastossa, tämä toukokuulta. 
Hopsan.

Pyöräni Jorge on ehtinyt rempseään ikään, hänet taidettiin hankkia kun siirryin yläasteelle. Siitä on kauan. 
Jorge ei kenties enää ole nuoruutensa kukoistuksessa, mutta reippaasti me yhdessä vielä kitkutamme eteenpäin, vaikka molempien nivelet jo natisevatkin. 

Jorgeni tarvitsikin hieman kasvojenkohotusta, onneksi siis löysin krääsätaivas Tigeristä erinäisiä komisteita uskollisen kumppanini sievistystä varten. 

Tällä kun pirauttaa, niin tyypit todistetusti melkein tajuaa väistää.

Pinkit tähdet tippuvat taivaalta.

Jorge lähes kaikessa komeudessaan.

Kyllä nyt kelpaa ajella pitkin poikin Lahtiksen katuja kuulkaas!