Dammit, Janet!

Tänään muokkaamme mekosta istuvamman ilman saumojen ratkomista.

Ostin jossain vaiheessa kevättä paikalliselta eläinsuojeluyhdistyksen kirpputorilta mekon. En jaksanut kuitenkaan sovittaa sitä, vaikkei mekossa ollutkaan kokolappua, koska ajattelin että eiköhän tämä ole ihan sopiva.
Paitsi etten ajatellut, koska pelkäsin sen olevan liian pieni.

Kotona sovittaessa paljastuikin, etten olekaan niin sotanorsu kuin luulin, sillä mekkohan olikin aivan liian suuri. Arviolta numeron-pari liian suuri.

Just tollanen ihme kauhtana joka istuu huonosti. Njäh.

Yritin tässä vissiin tuoda esille että miten paljon väljää jää. Melkein onnistui.

Seuraava ongelmahan jo kolkuttelikin ovella.
Minulla kun ei edelleenkään ole ompelukonetta. Tai -taitoa.
Olin kuitenkin maksanut mekosta viisi euroa ja pidin siitä, joten eihän tässä nyt auttanut kuin keksiä jokin toinen ratkaisu.
Ja minähän keksin! Pienentäisin mekkoa siirtämällä nappeja!
Jumankekka, että sitä voi ihminen olla FIKSU.

Mekon omat napit olivat kuitenkin tylsät ja mustat, joten ajattelin, että ostanpa uudet.
Vierailin ihanassa Neppinapissa, jossa olikin nimensä mukaisesti nappeja vaikka kuinka. (Ei, tämä ei ole mainos, olen vain ilomielinen asiakas.)
Ostin tarvittavan määrän nappeja, sekä punaista nauhaa vyöksi.
Kotona huomasin, että napit ovat liian suuria.
Kävin ostamassa uudet napit, tällä kertaa vahingosta viisastuneena mallinapin kanssa.

Riipaisin ensin vanhat napit irti.
Sitten mallailin kunkin uuden napin oikealle paikalleen sovittamalla mekkoa ahkerasti ja merkkaamalla sopivat paikat kangastussilla, avomiehen autuaalla avustuksella <3 Kaipa senkin voisi jotenkin järkevämmin hoitaa, mutta eivät ne tussinjäljet juurikaan näy mustasta kankaasta.
Lienee tarpeetonta sanoa, että muutamalle napille ei yksi ompelukerta riittänyt...

Lopulta sain homman kuitenkin valmiiksi, ja vallan sievähän siitä tuli.
Toukokuussakin näköjään oli jo kelit sellaiset, että Vesijärvellä saattoi pitää pienet photoshootit.

Aye aye, kapteeni~

Jotenkin paljon raikkaamman näköinen noilla valkoisilla napeilla. Ja ne ovat ihan tarkoituksella noin vinosti.

Mä luulin ettei mun naama tuu tähän.

Ompelin uudet napit punaisella langalla vinkeysaspektin vuoksi.

Vedenneito könyää.

Vähän se jäi vielä liian suureksi, mutta tuolla vyöllä voi kiristää loputkin ylimääräiset piiloon. Pätee kantajaankin :3

Kuollut käsi, juurikasvu ja jalka-amputaatio - kuolematon kombo!

Ihan kätevä keino, jos ei ole taitoa tai halua saumojen aukomiseen ja ompeluun.