Minulla oli vuosikausia tämä tällainen keittiöntuoli.
Kehittelin sen varalle suunnitelman, mutta kyseisen suunnitelman piti odottaa sietämättömän kauan. Tuoli toimi nimittäin sanomalehtien keruupisteenä, enkä voinut lähteä suunnitelman toteuttamiseen ennen kuin olin löytänyt sanomalehtien uudeksi keruupisteeksi sopivan korin.
Eräänä päivänä kaikki unelmani kävivät toteen. Kori löytyi.
Halleloo, nyt mennään.
 |
| Avustajien läsnäolo ei ole vaadittua tai edes toivottavaa. |
Ensin tuoli piti hioa, ja onneksi sain avomieheltä apua siinä. Siinä samalla saattoikin keskustella parisuhteen karikoista, ja nyt tiedän, mitä inhoan tässä maailmassa eniten:
1. Parisuhteen karikoista keskusteleminen
2. Hiominen
3. Imurin poistoilma
4. Tippuilevat esineet
5. Kaikki muu
Sen jälkeen maalasin tuolin väri kerrallaan, kaksi kerrosta joka väriä. Työ oli odotettua hankalampaa, koska tuolit ovat näköjään erinomaisen omituisen muotoisia. Joogasta oli pelkkää hyötyä, kun kääntelin itseäni ja tuoliani erilaisiin asentoihin. Lopulta en enää tiennyt, kumpi oli kumpi, koska maalia oli mm. paikoissa, joita melko varmasti olettaisin käsikseni, vaatteikseni ja silmäkseni.
Lisäksi kerroksia piti kuivatella jonkin aikaa. Kuinka kauan, en minä sitä tiedä.
Käytin kuitenkin ihan vaan akryylimaaleja, ja nehän kuivuvat nopeasti. Maalarinteippi (tajusin vasta hiljattain, miksi sen nimi on maalarinteippi) oli oiva apu, jotta värit eivät tuhriutuisi liitoskohdissa. No tuhriutui ne silti. Ja muuallakin kuin liitoskohdissa.
Lopuksi päällystin tuolin decoupage-tekniikalla käyttäen lahjapaperia. Lahjapaperi on halpaa (tämä maksoi Tokmannilla euron), runsasta (voi huoletta sählätä) ja kuosit ovat usein kauniita. Sitäpaitsi se toimii todella hyvin decoupagessa. Mallasin ja leikkasin sopivan kokoisen palan ja levitin uskaliaasti vedellä laimennettua decoupage-lakkaa istuinosalle ja lähmäsin paperin siihen kiinni. Melkein meni kupruilematta. (Ei mennyt.) Leikkasin ylimääräiset palat irti mattoveitsellä.
Ihan lopuksi lakkasin koko komeuden kaikkialta decoupage-lakan ja veden seoksella.
Ensin yläosan ja seuraavana päivänä (kuivui se aiemminkin, olin vaan laiska) heitin tuolin ketosilleen ja duunailin alaosan.
Liki viikko siihen meni. Ja sitten se oli valmis.
Ja tällainen siitä sitten tuli.
Siis onhan se ihan helvetin söötti.
Ja nyt noi toiset tuolit näyttää ihan ankeilta.
