Joulukortteja hyväntekeväisyyteen 2017 edition, osa 2

Kas niin pikku tontut ja muut nilviäiset, vastoin kaikkia odotuksia eli juuri niiden mukaisesti, tässä on osa kaksi eli toinen osa eli viimeinen osa tänä vuonna tekemistäni joulukorteista, jotka lähetin paikalliselle eläinsuojeluyhdistykselle myytäväksi. Että saa muutkin kissat kun meidän Paksu 1 ja Paksu 2 kinkkua joulupöytään. Vaikkei meillä kyllä ole kinkkua kyllä ylipäätään.

En olisi tälläkään kertaa selviytynyt urakasta yksin, joten kiitos avomiehelleni, joka urhoollisesti teki yhden kortin, jotta saadaan täysi tasaluku 26 täyteen.

Ensimmäiseen joulukorttipostaukseen tästä klikkaamalla.

Joulukortteja hyväntekeväisyyteen 2017 edition, osa 1

Jepujee.
Meinasin ensin, että en minä nyt kyllä mitään joulukortteja jaksa tänä vuonna tehdä, mutta niin minä taidan kyllä meinata joka vuosi.
Niin tein sitten tänäkin vuonna paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen myyjäisiin, tai mihin haluavatkaan, joulukortteja. Toivottavasti niitä joku ostaa. Muuten voi vähän hävettää.
Ystävät ja sukulaiset jäävät siis viimevuotiseen tapaan rannalle.
HAHA
HAHAHA
HAHAHAHAHAHAHA

Tässä ensimmäinen osio. Postaan loput kunhan tässä äärimmäisen hektisen tapahtumaköyhässä elämässäni ehdin.

Nauttikaa sillä välin tästä:

Toiseen joulukorttipostaukseen tästä klikkaamalla.

Glitter is the new black

Ystäväni täytti tuossa reilu viikko takaperin 30 vuotta. Koska olemme aikuisia, juhlien teemana olivat yksisarviset, keijut, glitter ja muu virastohenkinen.

Tein hänelle teemaan sopivan kortin. Tuo violetti tausta ja poni itse ovat jotain kiiltopahvia, jotka valon osuessa niihin häikäisivät niin että tässä marraskuun synkeydessä voisi luulla, että uusi tähti taivaalle syttyi ja vie meidät jonkun jeesusin luo. No niin ei nyt käynyt.

Tämän lisäksi tuhersimme siipan kanssa kutistemuovista kaulakoruja.
Hän halusi söötin pullaponin (malli löydetty ja läpipiirretty internetistä. Sori internet.).

Ja minä halusin jylhemmän pollen (malli löydetty ja läpipiirretty internetistä. Kiitti internet.).

Kutistuksen jälkeen (omani meni ainakin ihan rullalle mutta painelin sitä haarukalla suoremmaksi) näille leviteltiin liimaa ja glitteriä ja annettiin kuivua. Lopuksi käsittelin yksisarvikkeet läpinäkyvällä kynsilakalla, etteivät glitterit tippuilisi pitkin piennarta. Eivät tippuilleet.
Vaikka itse saatoimme hieman tippaa nauttiakin.
Ei helvetti että oli huono aasinsilta.
Tai yksisarvisen silta.
Paras lopettaa tähän.