perjantai 29. huhtikuuta 2016

Unieni pizzarullat

Näin tuossa noin viikko takaperin unta, jossa tein pizzarullia.
Juuri kun olin haukkaamassa pizzarullaa, herätyskello soi. Anteeksiantamatonta.
Ajatus pizzarullasta ei jättänyt minua rauhaan.
Konsepti oli siis siirrettävä oikeaan elämään.

Unessa oli mielenkiintoisia ohjeita, kuten että "pohjaa paistetaan kunnes reiästä tihkuu suolaa, suutuntuman tulee olla nassakka."
Täytteetkin uni tiesi kertoa, pizzarulliin tulisi "pastakastiketta sinisestä purkista, pestoa ja mozzarellaa" (vaikkei sitä missään vaiheessa varsinaisesti laitettukaan, mutta sitä oli silti mukana.)
Hieman siis soveltamista vaati tämä resepti.

Laitoin tänään käytäntöön konseptin, jonka alitajuntani oli minulle luonut (halusiko se pizzarullaa?), ja seuraavaksi näemme, kuinka siinä kävi.

Pohja:
5 dl pizzajauhoja
2 dl vettä
0,5 pss kuivahiivaa
loraus oliiviöljyä
kuivattua basilikaa
kuivattua oreganoa

Täytteet:
tomaattipyreetä
pestoa
mozzarellaa
kirsikkatomaatteja
(Kaikkea niin runsaasti kuin luonto antaa myöten. Suosittelen kuitenkin pitämään täyttöasteen verrattain litteänä.)

Toiminta:
1.  Tee pizzapohja. Sulata hiiva kädenlämpöiseen veteen ja lisää pizzajauhot mukaan sekoittaen.
Lisää basilikaa, oreganoa ja oliiviöljyä. (Näitä sen verran kuin hyvältä tuntuu.) Vaivaa taikina kimmoisaksi. Anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi lämpimässä paikassa.
2. Jaa taikina kymmeneen osaan. Kauli osat litteiksi. (Saa tulla aika litteitä ja sellaisia, joista tulee "onko tämä nyt turhan iso?" -epävarmuus.)
3. Laita päälle tomaattipyreetä ja pestoa. Ihan reippaalla kädellä.
4. Paloittele mozzarella ja viipaloi tomaatit, ja asettele ne mukaan.
5. Rullaa. (Kyllä se rullautuu ihan hyvin, usko itseesi!)
6. Paista 225 asteessa n. 12-15 minuuttia. (Kannattaa vähän vahtia. Minä itse toimin "Otan nää pois Kaunarien mainoskatkolla" -meiningillä.)

Ja kuinka siinä sitten kävi?
Profetia oli oikeassa.


Ruokakuvaus on selkeesti asia, jota en hallitse.
Oikeesti. Voihan Gertrude.


keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Savonlinna, Here We Come, Right Back Where We Started From

Tiedättekö, mikä eläin vapauttaa eniten metaania ilmaan?
 Tämä fakta tuli esille, ei vain kerran, vaan kahdesti, viime viikonlopun matkallamme Savonlinnaan, jossa veljeni puolisoineen asuu. Lähdimme matkaan juhlistamaan heidän syntymäpäiviään ja
teinkin pari korttia sen kunniaksi. (Vietiin  me kyllä lahjojakin. Kuten kikkelikarkkeja ja stressitissi.) Niiden jälkeen luvassa aitosavolainen kuvaspämmi. Hämäläisen kymeläisen korealaisesta kamerasta.

Ajateltiin, että persunuorten hengessä annetaan tytölle tyttöjen kortti.
Ja pojalle poikien kortti. Ettei vaan pääse mitään erehtymisiä syntymään.



Kuinka itseriittoista on maata omakuvansa edessä?
Aina joskus mun vaatimaton digipokkarini kuvittelee olevansa joku parempikin luontokuvaaja.
Pikkukissa! Kikkupissa!


Matin Monttu on kuulemma Savonlinnan ainut kenkäkauppa.
Matilla on siis aikamoinen monopoli.





Tuo häämöttävä saari on Onnellisten saari.
En tiedä, miksi me sinne menimme.
Käytiin syömässä, ja pilvet olivat vallanneet taivaan.
Apokalyptistä.



Oikea vastaus on muuten termiitti.

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Äkkiä jotain mikä menee nopeasti päähän

Pitkästä aikaa puikkojen varressa! Nakutin pikaisesti (= kolmena päivänä) avomiehelleni uuden pipon, edellinen kun alkaa olla hieman elämää nähnyt.


Mentiin pihalle ottamaan kuvia, ja seinässä kiipeili orava. Se heilutteli häntäänsä vimmatusti, eikä mikään ole vähään aikaan näyttänyt niin typerältä. No oli se aika sööttiäkin.


Lörppöä pitää kuulemma olla. No sitähän minä sitten tikutinkin menemään. Pelkkää lörppöä.


Onhan joku peruspipo nyt aika tylsä, mutta tulipahan neulottua jotain viimeinkin. Enkä ollut edes unohtanut miten mm. kaikki tehdään!

perjantai 1. huhtikuuta 2016

Huhtikuun kalenteri

Nonnih, olemme päässeet jo huhtikuulle asti. Sehän on jo kevättä tisseissä kovaa vauhtia. Auts!

En tiedä, mitä tämän kuun kanakalenterilehdykälle tapahtui. Meinasin laittaa jotain vihreää ja vehreää ja keväistä.
Ja hyvin meinattuhan on jo puoliksi tehty, kuten kuvasta näkyy...



Aurinko tänään jo lämmittikin niin mukavasti, että tuonnehan voisi mennä haistelemaan enemmänkin kevään tuulia!

Oikeasti menen kyllä katsomaan Kaunareita.

Tammikuun kalenteri
Helmikuun kalenteri
Maaliskuun kalenteri