Synttärikortti kaksivuotiaalle

Eilen juhlittiin avomieheni kummipojan kaksivuotissyntymäpäiviä.
Tein lyhytmittaiselle sankarille kortin.
Enemmän kyllä kiinnostivat lahjaksi saadut uudet Duplo-palikat.

Vasemman alalaidan peuralla esiintyy punasilmäisyyttä.

Joulukortteja hyväntekeväisyyteen 2017 edition, osa 2

Kas niin pikku tontut ja muut nilviäiset, vastoin kaikkia odotuksia eli juuri niiden mukaisesti, tässä on osa kaksi eli toinen osa eli viimeinen osa tänä vuonna tekemistäni joulukorteista, jotka lähetin paikalliselle eläinsuojeluyhdistykselle myytäväksi. Että saa muutkin kissat kun meidän Paksu 1 ja Paksu 2 kinkkua joulupöytään. Vaikkei meillä kyllä ole kinkkua kyllä ylipäätään.

En olisi tälläkään kertaa selviytynyt urakasta yksin, joten kiitos avomiehelleni, joka urhoollisesti teki yhden kortin, jotta saadaan täysi tasaluku 26 täyteen.

Ensimmäiseen joulukorttipostaukseen tästä klikkaamalla.

Joulukortteja hyväntekeväisyyteen 2017 edition, osa 1

Jepujee.
Meinasin ensin, että en minä nyt kyllä mitään joulukortteja jaksa tänä vuonna tehdä, mutta niin minä taidan kyllä meinata joka vuosi.
Niin tein sitten tänäkin vuonna paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen myyjäisiin, tai mihin haluavatkaan, joulukortteja. Toivottavasti niitä joku ostaa. Muuten voi vähän hävettää.
Ystävät ja sukulaiset jäävät siis viimevuotiseen tapaan rannalle.
HAHA
HAHAHA
HAHAHAHAHAHAHA

Tässä ensimmäinen osio. Postaan loput kunhan tässä äärimmäisen hektisen tapahtumaköyhässä elämässäni ehdin.

Nauttikaa sillä välin tästä:

Toiseen joulukorttipostaukseen tästä klikkaamalla.

Glitter is the new black

Ystäväni täytti tuossa reilu viikko takaperin 30 vuotta. Koska olemme aikuisia, juhlien teemana olivat yksisarviset, keijut, glitter ja muu virastohenkinen.

Tein hänelle teemaan sopivan kortin. Tuo violetti tausta ja poni itse ovat jotain kiiltopahvia, jotka valon osuessa niihin häikäisivät niin että tässä marraskuun synkeydessä voisi luulla, että uusi tähti taivaalle syttyi ja vie meidät jonkun jeesusin luo. No niin ei nyt käynyt.

Tämän lisäksi tuhersimme siipan kanssa kutistemuovista kaulakoruja.
Hän halusi söötin pullaponin (malli löydetty ja läpipiirretty internetistä. Sori internet.).

Ja minä halusin jylhemmän pollen (malli löydetty ja läpipiirretty internetistä. Kiitti internet.).

Kutistuksen jälkeen (omani meni ainakin ihan rullalle mutta painelin sitä haarukalla suoremmaksi) näille leviteltiin liimaa ja glitteriä ja annettiin kuivua. Lopuksi käsittelin yksisarvikkeet läpinäkyvällä kynsilakalla, etteivät glitterit tippuilisi pitkin piennarta. Eivät tippuilleet.
Vaikka itse saatoimme hieman tippaa nauttiakin.
Ei helvetti että oli huono aasinsilta.
Tai yksisarvisen silta.
Paras lopettaa tähän.

Syntymäpäiväkorttiextravaganza!

No oikeesti vaan kaks korttia.

Tämän ensimmäisen kohdalla ehkä kävi niin, että:

1. Tule kutsutuksi kaverin synttäreille
2. Huraa
3. Hanki lahjat ja tee kortti
4. Lähde kohti kaverin asumusta
5. Muista hississä matkalla ylös, että unohdit lahjat ja kortin kotiin

Saatiin ne kuitenkin lopulta perille. Sitten pari kuukautta myöhemmin.

Tämä seuraava sen sijaan vietiin perille ihan ajallaan, mutta sen synnyssä oli muita ongelmia.
Kortti meni nääs avomiehen kaverille, jonka hän on tuntenut 6-vuotiaasta asti.
Minä: "No mitä tähän laitetaan?"
Avomies:" Emmiä tiijjä."
Minä:" No mist se tykkää?"
Avomies: "Emmiä tiijjä."
Minä."...okei. Laitan tähän sit tälläsii ja tälläsii."
Avomies: "Joo."
Minä: "Mitä kirjotan tähän?"
Avomies: "'Onnea paljon'."
Minä. "...okei. Onks nyt hyvä?"
Avomies: "Joo."
Minä: "Voi Jeesus."

Joulukortteja hyväntekeväisyyteen 2

Tässä nyt tämä toinen laaki näitä paikalliselle eläinsuojeluyhdistykselle myyntiin lähettämiäni kortteja. 

Linkki ensimmäiseen postaukseen tässä. 

Nyt tuli vähän ankee postaus. No kattelkaa niitä kuvia nyt sitten, minkä kättelyjonon tiiraamiseltanne kerkeette. 

Joulukortteja hyväntekeväisyyteen 1

Pykäsin tuossa viime viikolla parikymmentä joulukorttia muutamassa päivässä valmiiksi. Oli aika intensiivistä puuhaa, se. Tai oikeastaan tein niitä 19, koska siinä vaiheessa loppuivat sekä tarmo että ideat. Avomies teki viimeisen, koska hän täydentää minua <3 (Hupaisa pikkujoululeikki syntyykin siitä, että saa arvata, mikä korteista se on!)
Ja lopuksi lähetin ne kaikki paikalliselle eläinsuojeluyhdistykselle joulumyyjäisiin tai vastaaviin. Toivottavasti menevät kaupaksi.
Eli anteeksi sukulaiset ja ystävät, mutta multa on nyt tarmo ja ideat loppu.
Tykkään mä teistä silti.

Taidan rykästä nämä tänne kahdessa erässä, ettei tule liian pitkää pökälettä tästä postauksesta.
Että pysykää linjoilla, kyllä minä lopulta toimerrun ne loputkin laittamaan.
Tai no menkää vaan tekemään mitä haluatte. Onhan se sentään maanantai.
Edittii. Tässä se nyt on, se luvattu toinen postaus.