Hedelmävati hekumalliseksi

Ette usko kuinka vaikeaa on löytää hedelmäkulhoa.
Se on ihan saatanan vaikeaa.
Heitin edellisen muutossa pois, koska se oli risa ja koska ajattelin että "lol joku hedelmäkulho, äkkiäkös sellasen löytää".
No ei kyllä löydä! Neljättä viikkoa pyöri omenat ja appelsiinit keittiötasolla aiheuttaen kaaosta, sekasortoa ja terroria.
Mutta sitten. Leipälaatikkotuuningista innostuneena tajusin, että minähän voisin soveltaa samaa taktiikkaa myös muihin rumiin asioihin!
Mutta ei sekään nyt ihan yksinkertaista ollut, koska en meinannut löytää edes rumaa hedelmävatia.

Kunnes kaivoin kissakirpparilta käypän kulhon kutosella.

No tollanen ovaalihko puunvärinen möllykkähän se oli.
Tiskauksen jälkeen sudin ensin valkoista (akryyli)maalia ulkoreunoille.

Sitten tein sen muistaakseni kuivumisajan jälkeen uudelleen.
Ja kuivattelin jälleen.

Sitten alkoi se hankala osuus. Leikkelin epämääräisen kokoisia suikaleita kivasta lahjapaperista, siitä samasta jota käytin leipälaatikkoonkin sillä en ole kovin kekseliäs, ja decoupagetin ne kulhon reunoille ja pohjaan. Se oli ihan perseestä ja osa noista loivan reunan suikaleista onkin liimattu ihan päin helvettiä ja ne kupruilevat.

Sitten kuivateltiin taas, ja lopuksi liimalakkasin kaiken vielä kauttaaltaan. Mikä kuivuttuaan (!) osoittautui huonoksi ratkaisuksi, koska liimalakasta jäi ruskeita valumia tuohon valkoiselle pohjalle. Saatan siis vielä joutua maalaamaan sen kertaalleen valkoiseksi, jos jaksan. Voi olla että en, koska olen vähän laiska. Eivät ne mitenkään superhyvin onneksi näy. Mutta silti.
En oikeasti tiedä, miten tuo kestää käytössä koska kuten saatoin mainita, en liimannut sisäpintaa kovin asiantuntevasti. Mutta hyvä puolihan tässäkin on se, että asian voi korjata.
Kai.
Jotenkin.

Joo kyllä minä kävin ostamassa lisää hedelmiä näiden kuvien välillä.

Leipälaatikon plastiikkakirurgia

Tämä oli meidän leipälaatikko ennen.

Ihan toimiva peli, mutta vähän ankee tollanen tummanruskea möllykkä tiskialtaan vieressä, kun meidän keittiö näyttää tältä:

No ei se mitään. Meikä hoitaa.

Ensin maalasin pohjaväriksi valkoisen ja sen jälkeen voivottelin päivän, että mitä sitten tekisin.

Keksin, että sininenhän sopii tuohon nurkkaan just hyvin.
Joo.
Maalasin leipäläven siniseksi.
Voivottelin taas päivän, että mitäs nyt.
Sävy oli mielestäni vähän liian lastenhuoneensininen, enkä tiennyt, miten korjata asia.
Onneksi valaistuminen kuitenkin tapahtui, ja sudin lisää sinistä pintaan saadakseni tuollaisen vähän romanttisemman ja kuluneemman ilmeen.
Sitten olisin voivotellut taas, ellen olisi löytänyt Citymarketista juuri oikeanlaista lahjapaperia lootanpäällystyspuuhiin.

Decoupagesin siis kyseistä paperia leipiksen laidoille, ja johan kelpas.
Lopuksi liimalakkasin vielä koko paskan, enkä edes liimannut sitä umpeen. Mielestäni jo tästä pitäisi saada jonkinlainen tunnustus. 24 karaatin täyskultainen pokaali kelpaa hyvin.
Katsotaan, miten tuo käytössä kestää. Ainakin minulla kesti tämän tekeminen jotenkin neljä päivää.

Adblock oveen

Muutettiin. Sinitarraa ei löytynyt kahteen viikkoon mistään. Mainoksia sateli postiluukusta kuin Tylypahkan kutsuntakirjeitä pitkälle eteiskäytävään singahdellen valppaahkon kissaeläimen valvoessa seuraavat puoli tuntia herkeämättä ovea.
Jotain oli tehtävä.
Sinitarran oli löydyttävä.

Eräänä päivänä ihme viimein tapahtui.
Sinitarra löytyi.
Tämän suuren tapahtuman myötäaallokossa saatoin viimein tehdä sen, mikä olisi muuttava elämäimme kulun.
Tein oveen "Ei mainoksia" -kyltin.
Ja siihen päättyi ylen- ja ylimääräisen roskapostin tulvahtelu väliovettomaan auvoomme.

Nyt jään tosin paitsi esimerkiksi Lidlin elintärkeistä tarjouksista, joissa kaupitellaan minulle mm. söpöä keittiövaakaa. Paitsi etten jäänyt, sillä minulla on nyt söpö keittiövaaka, kiitos Lidlin elintärkeiden tarjousten.

P.S. Meillä on nyt joku asuntoyhtiön nätein ovi, koska mainoskielto mätsää aiemmassa elämässäni tekemäni ovikranssin kanssa. Naapurit on varmaan niin kateellisia, että niiden mainosten sijaan kohta postiluukusta pötisee koirankakkaa sisään. Ei se mitään, vastaamme kissankakalla.