En nyt ihan heti muista, milloin viimeksi on ollut niin hilpeää elokuvateatterissa.
Ei varmaan koskaan.
Jossain vaiheessa toukokuuta ystävälläni oli syntymäpäivät.
Ystäväni ei pidä Monty Pythonista.
Tein hänelle silti kortin.
Tein hänelle kortin myös siime vuonna, mutta kuvausvaiheen jälkeen kamerani Carlos luovutti kaiken ja poistui keskuudestamme.
Ystäväni lupasi ottaa kortistaan kuvan.
Mutta hän hukkasi kortin. Kadotti. Hävitti. Siirsi sen autuaammille askarrusmaille.
Se on nyt ex-kortti.
Tänä vuonna kaikki oli kuitenkin toisin.
Uusi kamerani Cardos uhkui ja puhkui intoa.
Mikään ei enää seissyt tielläni.
Paitsi etten ensin meinannut saada kuvaa ladattua koska Blogger ei tapansa mukaan ole tehtäviensä tasalla.
 |
Ei mulla muuta.
Paitsi tämä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti