Pucker up for heaven's sake

Nyt ollaan kyllä niin kutsutulla jännän äärellä, koska viimein bloggaan reaaliajassa.
Tai no melkein, tämä kun valmistui eilen. Mutta ei sentään kuukausia sitten.

Avomieheni tietokonetuolin selkämys oli erään karvaisen hajunlähteen toimesta revitty paikoin niin pahoin, että ranka jo paistoi.

Kyllä on kaunis ja mystinen eläin, kissa.

Ajattelin siis, että minäpäs neulasen tässä nyt joutessain uuden päällyksen.
Juu ei pitäisi olla vaikeaa eikä aikaavievää.
Juu eipä.

Aikaa meni, hermot meni, niskat meni.
Mutta tulipahan valmista.
On kyllä neulominen rentouttava harrastus. Perkele.

Edestä. Tai selän takaa. Miten sen nyt ottaa.

Tällä kuvalla ei ole mitään informaatioarvoa.
Laitoin sen vain koska sieltä voi bongata tärkeilevän kissaeläimen varjon.

Ja siitä vielä vähän, pum.

Ja arvatkaapa vaan, onko tuota nyt jo ehditty vähän riipiä. Ei sentään vielä risaksi asti, mutta sekin päivä koittanee vielä. Kohta lähtee naukuva lähetys liimatehtaalle.