Tähän malliin.
Kyynärpäiden väli mitattiin, silmukat laskettiin, työ aloitettiin.
Kyllä siinä muutama viikko epätaisesti paahtaessa meni, mutta en osannut epäillä mitään.
Kunnes.
Se päivä koitti, jolloin pukimeni oli valmis.
Ja mitäs helvettiä.
Sehän oli aivan liian leveä.
 |
| No ei tullu lasta eikä paskaa, ei. |
En ollut siis järin tyytyväinen, koska halusin boleron, en mitään hemmetin... mikä toi nyt on.
Muutama viikko meni asiaa sulatellessa, kunnes keksin, että tästähän saisi hartiahuivin.
Tai en niinkään keksinyt, vaan laitoin sen harteilleni. Ja havaitsin, että kiinnityssysteemi voisi olla näpsäkkä lisä.
 |
| Vähän nyt silti arveluttaa. |
Ostin siis nappeja. Ja sitten ne jaksanut tehdä aikoihin asialle mitään.
Kunnes sitten lopulta. Integroin napin kiinni shaaliini ja ketjusilmukoin virkkasin lenksun.
 |
| Sitten alkoi jo vähän hymyilyttää. |
 |
| Kattokaa ny. |
No näyttäähän se edelleen etelä-amerikkalaisten panhuilun soittajien poncholta, mutta en mä tiedä onko se niin paha. Lähdenpä tästä siis instrumenttiostoksille, piupau! (No oikeesti en mee mihinkään koska oon kipee ja mistä täältä ees saa panhuiluja. Kaunaritkin alkaa.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti