Homma luisuu käsistä, hän taantuu

Uuh, jeahh. Lisää kortteja! Nämä olivat ystävälleni, joka täytti vuosia Halloweenin aikaan. Siksi tämä ajankohtainen teemaus tässä ensimmäisessä läpyskässä.
Kyllä mä vielä jonain päivänä saan itteni kiinni näiden postauksien kanssa, ja sitten odotellaankin materiaalia taas hyvä tovi, että saan jotain aikaan.

Kyllähän nyt toki Halloween, tuo juhlista kekrein, ansaitsi oman kortin.

Tein äskeisen lisäksi myös synttärikortin, joka on ajattoman hempeä.

Edestä. 

Ja sivusta, ettei kellekään nyt jäisi epäselväksi, että sitä voi seisottaa noin. 

Kauhean aukon tuo Tiimarin poistuminen keskuudestamme on kyllä aiheuttanut, kun tämänkin postauksen materiaaleista suurin osa näyttää hankitun sieltä. On meillä muutes myös tyylikkäät Tiimari-verhot, jotka maksoivat yhteensä viisi euroa! Ei ne oo oikeesti niin pahat kun miltä kuulostaa.

Coup de Burst!

Tässä kesken pääsiäistämisen on hyvä hiljentyä hetkeksi muistelemaan viime syksyä. Tai no ei se pakollista ole, silloin vaan oli kaverin synttärit ja piraattibileet ja mä tein lahjoja.

Kuten jo aiemmin mainitsin, One Piece on hieno asia, joten saatoin vähän väkertää toiselle kumimiehen ja kumppanien seikkailujen seuraajalle lahjoja kyseisen teeman ympäriltä.

Pipoa synttärimies toivoi itse. Tämä on ensimmäinen kirjoneuleeni, vaikkei se kovin kirjava olekaan.
Olen tsumbaillut siis nuo langankierrot koko ympärysmitalta, tuolla takana ei ole mitään valkoisia pilkkuja, paitsi vahingossa. Vähän helpompaa se kai olisi niin ollut, mutta en minä tiennyt että niinkin voi tehdä...
Tämän takia pipo taitaakin olla vähän tiukka. Ja rasti taisi mennä turhan ylös. Vedin mallin muuten päästäni samaan aikaan kun tein. Ei ehkä kaikkein fiksuinta, mutta en osaa tehdä mitään neulesuunnitelmia tai -malleja.
Kannattais kenties opetella.

Chopperman-kortti! Tässä olen maalaillut musteella paperin reunat, löytänyt One Piece-fontin jostain päin internetiä, tulostellut ja liimaillut.

Ja lopulta kaulakoru, Olkihattupiraattien Jolly Roger.
Tämä on siis ihan kutistemuoville läpipiirretty, saksilla leikattu ja uunissa paistettu. Muovi oli toki kirkasta, joten se piti ensin hioa, ja tussit eivät tietenkään vedenpitäviä, mustaa lukuunottamatta. Lopuksi taisinkin varmistaa pysyvyyden läpinäkyvällä kynsilakalla. Mä vaan oon niin pro, ei tälle minkään voi. Sitten vaan sopivat korunosat toisiinsa kiinni ja hop, valmista tuli. En nyt tässä mainitse sitä että tehtiin melkein pellillinen kaikkea kutistemuovia ja tämä oli noin niinkun ainut joka onnistui.

Niin, ja bileet itessään oli aika vinkeet. Yarr.

This is a chemist, not a junk shop

Koristeltuja! Pyykkipoikia! Narussa! Keittiössä!
Juuri sellaista elämäni kaipasi, sillä halusin laittaa kortteja ja muuta vastaavaa kauniisti esille. Meidän keittiössä on sattumalta kaksi koukkua kiinnitetty juuri sopivaan kohtaan, juuri sopivalle etäisyydelle toisistaan. Kiitos edellinen asukas, vaikka ne pusuhuulenjäljet parvekkeen ovessa olisit voinutkin pestä.

Ostin siis puisia pyykkipoikia ja kaksipuolista teippiä. Kauniita papereita minulla olikin ennestään, käytin niitä edesmenneestä Tiimarista hankittuja alennusmyyntilahjapapereita, jotka paistattelivat jo edellisessä postauksessa.
Tietenkin tähän voi käyttää myös niitä kauniita kuvioteippejä (washi-teippiä?), pääsee ainakin inasen helpommalla, mutta minäpä olenkin köyhä säätäjä.
Puiset pyykkipojatkaan eivät ole välttämättömyys, voi muovisiakin käyttää, jos ne ovat tasaisia sivuiltaan.

Ensin siis liimasin kaksipuolista teippiä pyykkipojan toiselle sivulle, sovittelin sopivahkon kokoisen palan lahjapaperia ja lopulta viimeistelin leikkaamalla ylimääräiset pois. Toistetaan toiselle sivulle ja niin monelle pyykkipojalle kuin on tarpeen.

Ihan söpösiä.

Yritin ottaa hyvää kuvaa pyykkipojista narulla, mutta jostain syystä ne kaikki näyttivät siltä, että tuomiopäivä lähestyy ja pyykkipojat toimivat sen airueina. 

Korttinaru in action! Kevätauringossa ja kortitettuna maailmanlopun meininki ei enää ole niin vahvasti läsnä.

You're good lookin' and you're lookin' like you should be good

Pieni ohjeistuspostaus, koska en kerrassaan keksi kuka EI haluaisi saada tällaista.

Törmäsin tällaiseen, joka on alunperin täältä. Miten oivallinen lausahdus. Mutta tämä printti ei vaan minun makuuni kertakaikkiaan ollut kyllin SÖPÖ.

Tein siis oman.

Tarvikelista koostuu seuraavista:
- ruma taulunkehys (sosialisoitu entiseltä työpaikalta)
- kirjainsabluuna (Tiger)
- sydänkuviolävistäjä (myös Tiger)
- alennusmyyntilahjapapereita (Tiimarista [R.I.P.])
- vinkeitä kuviopapereita
- ohut mustakärkinen tussi
- nestemäistä Erikeeperiä
- lyijykynä ja kumi
- mattoveitsi

Toimintaohjeet:
1. Riivi ruman taulunkehyksen muovit irti.
2. Osita taulunkehys niin, että takaseinä, etulasi ja puinen kehysosio ovat irrallaan toisistaan.
3. Sivele nestemäistä Erikeeperiä puisen kehysosion yhdelle sivulle.
4. Leikkaa sopivahko pala lahjapaperista.
5. Kiinnitä lahjapaperia liimatulle sivulle.
6. Riipaise mattoveitsellä ylimääräiset paperit irti.
7. Toista muille kolmelle sivulle.
8. Pese kädet, sillä nehän ovat aivan liimassa. Ja paperissa. Ja mitähän tuo kolmas on?
9. Valikoi vinkeistä kuviopapereistasi omaa makuasi miellyttävä.
10. Mallaa etulasi valitsemallesi vinkeälle kuviopaperille, piirrä sen ääriviivat ja leikkaa ääriviivoja pitkin.
11. Hahmottele kirjainsabluunaa käyttäen vinkeälle kuviopaperille lyijykynällä haluttu lausahdus.
12. Pyyhi kumilla puolet kirjaimista pois koska ne menivät vinoon.
13. Palaa kohtaan 11. Hyppää kohdan 12 yli. Siirry kohtaan 14.
14. Väritä kirjaimet mustaksi tussilla kirjainsabluunaa apuna käyttäen.
15. Leikkaa erilaisesta vinkeästä kuviopaperista sydänkuviolävistäjällä pieni sydän ja liimaa se lausahduksen perään.
16. Yhdistä taulunkehyksen takaseinä, etulasi ja puinen kehysosio takaisin toisiinsa.

*Kohtiin 11-14 voi käyttää myös toimivaa tulostinta.

Totuus. 

Lopuksi kerron, mitä kaikkea pikku perkeleemme ovat tuhonneet, minkä verran muistini antaa myöten:
- muutamia tietokonehiiriä (johto purtu poikki)
- tietokonenäyttö (johto purtu poikki, tämä oli sellainen vammainen vanhanmallinen vehje, jossa ei ollut erillistä johtoa vaan se oli tiiviisti kiinni monitorissa)
- bambusäleverho (naru purtu poikki)
- kaiuttimet x2 (johto, poikki)
- puhelimen latureita (johto, poikki)
- sohva (revitty rikki)
- tuikkukuppi (räiskäisty lattialle)
- taulun etulasi (hurjan leikin tiimellyksessä tiputettu lattialle, koska perse on liian iso)
- avomiehen tietokonetuoli (riivitty rikki, tosin vielä käyttökelpoinen ja uudelleenverhoiltavissa)
- huonekasvit (kaktuksia tiputeltu ja tapettu, lehtikasveja syöty lähes kuolemaan asti)
- itsetuntoni ja luottamukseni tulevaisuuteen

Nii just. Just nii. 

Wow, Fantastic Baby

Piirränkin joskus. Voisin useamminkin.
Tämä on tehty piirtotabletilla, jota niin pitäis opetella käyttämään paremmin.
Ryuk Death Notesta. En minä siinä oikein muusta sitten tykännytkään.

Aina omenat mielessä.

What is the air-speed velocity of an unladen swallow?

Viime elokuussa arvostettu ja rakas mummomme täytti komeat 80 vuotta. Hyväkuntoiselle ja omatoimiselle rouvalle järjestettiin juhlat koko laajan suvun voimin. Minulle lankeutui tehtäväksi tehdä hänelle kortti meidän perheeltä. Ensi alkuun ongelmoin, että millaisen siitä tekisin, kunnes tiedustelin meidän äitiltä neuvoja. Kuulemma kutsukortit oli synttärisankarin toiveesta painettu vaaleanpunaiselle paperille.
Mahtavaa, sillä vaaleanpunaisenhan minä tunnetusti hallitsen.
Ja melko hempeähän siitä sitten totta tosiaan tulikin <3

Desudesudesu!

Kerran kesässä voi paljastaa powerlevelit ja harrastaa cosplayta.
Asun Lahdessa, ja täällä järjestetään Desucon, mikä on hirveän kätevää, koska ei sitä nyt kauemmaskaan jaksa lähteä 'conittamaan.

Viime kesänä, kesänä 2013, kulku siis jälleen suuntautui kohti satamaa, jossa Sibeliustalo oli melko vinkeän näköisen porukan valtaama.

Perjantaina pukeutuminen ei tätä seuruetta vielä huvittanut, mutta lauantaina meininki olikin ihan toinen.
Sunnuntaina saattoi hienoinen taisteluväsymys puskea läpi, mutta ei siitä sen enempää.

Itse päädyin Nico Robiniin One Piecestä, koska One Piece on hieno asia ja minulla on musta pitkä tukka jo valmiiksi (ja koska onhan Robin aika ihana). En minä tiedä, miksi vetelen näitä linkkejä eri lähteisiin, mutta kaipa asia nyt tulee selväksi, jos niitä jaksaa klikkailla auki. Sitä paitsi kätevällä arkeologillamme on ainakin tällä haavaa juurikin tuo New World-aikainen asukokonaisuus päällä tuolla OP-Wikissä.

Niin, se asu!
Minähän tein sen itse! Tai siis muokkasin olemassaolevista asioista itse, koska minulla ei ole ompelukonetta, eli en ala ostelemaan kankaita ja mittailemaan ja mitä niissä nyt pitää tehdä. Rouheesti vaan kun pistää menemään niin hyvä tulee.

Hameen ostin Kissakirpparilta hieman eri muodossa. Jouduin ratkomaan yhden ompeleen, irrottamaan jonkun kankaanpalasen kokonaan ja kiinnittämään sen uudelleen toiseen kohtaa, jotta saisin siitä tuollaisen kietaisuhame-tyyppisen. En toki ottanut mitään "ennen"-kuvaa, mutta onneksi osaan selittää. Erinomaisesti. Niin.
Kun ompelutyö oli tehty (on se kyllä tosi kämäsen näköinen jos läheltä katsoo, mutta piti sentään itsensä koossa), piirsin nuo kukat kangastusseilla, lukuunottamatta keskiöitä, jotka maalasin kangasvärillä ja annoin kuivua.
Lopuksi maalasin tuon vihreän lehvän kangasvärillä, annoin kuivua, ja silitin.
Väri ei kuitenkaan pysynyt kehuttavasti pesun jälkeen, mutta onneksi tämän sai tietää vasta kun 'coni oli jo ohi.

Tämä paita on myös muokattu jostain Citymarketin alelaarista löytyneestä rievusta.
Alunperin siinä oli pitkät hihat, joten ne piti leikata pois ja kääntää pienet "saumat" sisäpuolelle.
Sitten maalasin kukan kangasvärillä ja piirsin siihen ääriviivat kangastussilla.
Sen jälkeen poistin kauluksessa olleet napit ja kiinnitin vetoketjun. Vetoketjun voi kyllä avata kokonaan, mutta ei sieltä mitään kivaa löydy, koska paita on tuosta eteenpäin umpinainen.

Siinä vielä koko kyseenalainen komeus, jonka sain valmiiksi päivää ennen tapahtumaa, ja kahta päivää ennen kuin aioin pukua käyttää. Vaikka olin ihan varma että olin aloittanut ajoissa.

Eipä siinä sitten muuta kuin satamaa kohti, hop.

No okei, tämä on sateiselta perstailta, koska onhan Pikku-Veskun vesiurut nyt jotain ihan mahtavaa.

Lauantaina ei enää satanut, ja seikkailunnälkäiset piraatit tähystivät kohti merta.
Tai Vesijärveä.

Pirtsakat conittajat. Avomieheni on zombinpurema, ei suostunut leikkimään meidän kanssa samassa sarjassa.
Voin myös kertoa, että tuo ei ole Colaa. Kokonaan. 

Leikin kohtalolla. 

Vähän vois aina herkistellä kavereiden kesken. Puitteet on kyllä kauniit.

Porukkaa kuin pipoa. Ja Sibbe-talo itse.

Vihainen nainen rannalla.

Auringonlasku, ei nousu.

On tuo Desuilu kyllä aina nastaa. Nyt, kun seuraavaan olisi pari kuukautta aikaa, niin tässähän ehtisi hyvin suunnitella pukua ja tehdä sen vähemmällä kiireellä.
Mutta käykö niin?
Ei.
Mutta Ganbatte ne, eiks jeh?