No minähän sitten lupauduin äkeltämään sellaisen.
Paitsi etten tajunnut ollenkaan mitä internetin kauluriohjeet yrittivät mulle selittää.
Päättelin siis jälleen kerran itse, että miten tämä kannattaa hoitaa.
Aloitin tekemään siis ihan peruspyöröneuletta, sellaista, mikä mahtuisi paremman puoliskon jättipäästä yli olematta silti liian löysä. Joustoneuletta tietty siis, pop.
Sitten kun tuli aika leventää tuohon levenevään osaan (termit hallussa ja sillai), siirryin isoilta sukkapuikoilta pienemmille pyöröpuikoille (koska mulla on vaan yhdenkokoisia pyöröpuikkoja, en minä tiedä miksi) ja sileään neuleeseen, ja aloin vaan leventämään epämääräisissä määrin joka kierroksella, kunnes levenevä osa oli tarpeeksi leveä ja suuri.
Lopulta viimeistelin mustalla langalla, koska kauluri on tehty pipon jämälangoista, ja se muka loppui kesken. Ei siinä tälleen retrospektiivisesti ollut kauheasti ideaa. Ei siinä tosin ollut kauheasti ideaa tehdessäkään. Ja vielä vähemmän ideaa sen jälkeen, kun musta lanka lähti pesussa purkautumaan ja se piti tehdä uudelleen.
 |
| Vähän voi aina kupruilla. |
 |
| Eine kleine Bömschel pääsi myös malliksi. Tämä selkeästi miellytti häntä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti