Olisin saattanut tehdä sellaisen itsekin, sillä ala-asteella vanhempanne saivat ilokseen kaksin kappalein kaikkea, koska minäkin olin puukäsitöissä. Yläasteelle siirryttyämme minulle ja kahdelle tyttöpuoliselle luokkatoverilleni kuitenkin ilmoitettiin, että emme voi enää mennä puukäsitöihin, koska olemme tyttöjä, ja meidät laitettiin muiden kaltaistemme joukkoon tekstiilitöihin. Jossa emme osanneet edes sukkaa kutoa. Näin toimi sukupuolineutraali opetus vuonna 1997 eräässä maamme pienten kaupunkien yläkouluista.
Minulla oli tästä peilistä muuten myös ennen-kuvia, mutta sitten tulivat tietokoneongelmat, ja ennen-kuvia ei enää ole. Piianpeili oli kuitenkin tummanruskeaksi lakattu, ja siinä alkoi jo olla ajan jättämiä jälkiä, joten uudistus oli paikallaan paitsi värityksen, myös pintakäsittelyn puolesta.
Ensin irrotin peiliosan ja sisälipaston, suojasin peilin reunat maalarinteipillä ja putsasin koko höskän.
Sitten maalasin kalkkimaalilla siniharmaat osat kahdesti, ja sisäosan pinkin muutamaan kertaan ja väli- ja loppukuivattelin. Lopuksi hioin sopivista kohdin, jotta saisin wannabe-patinan esille.
Nyt se on kyllä aika ihastuttava.
Jos jostain löytyisi sille vielä pieni pöytä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti